Testaan...12345
perjantai 21. helmikuuta 2025
sunnuntai 3. marraskuuta 2019
Peterin kirja
Lehtikuvaaja Peter Jansson on viimeisiä, jotka osasivat ottaa, hakea ja tehdä uutiskuvia. Jukka Gröndahl on vielä HS:ssä jäljellä - mutta ilmeisesti hänkin jo voipuneena ja periksiantaneena..
Avaa tabloid, mikä tahansa ja katso - miten jokainen juttu visuaalisoidaan kasvoilla tai kokonaisella ihmisellä. Kuvissa ei ole valokuvauksen tarinnankerrontaa enää, vain suorien salamien välähdyksiä ja niiden aikaansaamaa latteutta. Lukijoiden ote kirpoaa lehdistä.
-
Peterin kirjasta tehdyistä jutuista kerron Vloggauksessani, siitä miten yhdestä viimeisistä lehtikuvaajista ( eläkkeelle 2016) kertovan kirjan päähenkilöä kohdellaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Ph42oTVA4KQ&t=247s
Ja näin laajan keskustelun Peterin kirja sai aikaan Kuvajournalistit Ry:n facessa. No ei ainuttakaan kommenttia, eikä yritystäkään keskustella. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
Avaa tabloid, mikä tahansa ja katso - miten jokainen juttu visuaalisoidaan kasvoilla tai kokonaisella ihmisellä. Kuvissa ei ole valokuvauksen tarinnankerrontaa enää, vain suorien salamien välähdyksiä ja niiden aikaansaamaa latteutta. Lukijoiden ote kirpoaa lehdistä.
-
Peterin kirjasta tehdyistä jutuista kerron Vloggauksessani, siitä miten yhdestä viimeisistä lehtikuvaajista ( eläkkeelle 2016) kertovan kirjan päähenkilöä kohdellaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Ph42oTVA4KQ&t=247s
Ja näin laajan keskustelun Peterin kirja sai aikaan Kuvajournalistit Ry:n facessa. No ei ainuttakaan kommenttia, eikä yritystäkään keskustella. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
torstai 8. maaliskuuta 2018
Blogini on tiensä päässä! + päivitys
PÄIVITYS JUTUN LOPUSSA!
Tämä blogi loppuu 10.3.2018.Audiovisuaalinen testamentti videossa. Valokuvauskoulu siirtyy omaksi blogikseen osoitteeseen: https://valokuvauskoulu.blogspot.fi/2018/03/valokuvauskoulu-aloittelijoille.html
Blogieni materiaali jää toistaiseksi paikalleen, mahdollisesti yhdistän parhaat jutut yhdeksi arkistoblogiksi, tai siirrän materiaalin omaan websivustoonsa.
Täydennän ja parannan koulua jatkossa säännöllisesti, kiitos - jos kerrot tarvitseville. Lehtikuvauksen oppikirjan runkoon odotan Pressfoton kuviani museovirastolta ja olen nyt varma, että saankin niitä. Jatkan visuaalista vapaaehtoistyötä vanhuksille ja opetusprojekteja mediakritiikin ja valokuvauksen alueella, niitä on tulossa useita.
(Saattaa olla, että perustan youtubekanavan syksyllä omaksi dementian torjuntakeinokseni, joltain muulta alueelta.)
-
Valokuvauksen muutos pois ammattimaisuudesta ja kuvien visuaalisen merkityksen sitominen vain kuvaajan henkilöön ja julkisuusarvoon, tekee merkityksettömäksi rakastamastani työstä ja elämäntavastani kirjoittamisen.
-
Lehtikuvauksen järjestelmien sisällä vallitseva rakenteellinen korruptio ja mielistelyyn perustuva rekrytointi ovat niin sietämättömiä ilmiöitä, ettei tee mieli enää edes kritisoida, tuntee likaantuvansa.
-
Yhteiskunnan ja kuvajournalismin kohtaamisen arviointi on ollut jo pitkään turhaa - lukeneisuuden ja yleissivistyksen määrän romahdettua. Lehtikuvissa ei enää ole Valokuvia, niissä seistä pönöttää ihmisiä vinossa ja tappi päässään tuijottaen sinnetänne.
-
Tilanne on toivoton. Toisaalta...kun kaikki voitava on tehty, voi hyvällä omallatunnolla vihdoin lopettaa ja siirtyä muuhun toimintaan.
Post Scriptum.
Kirjoitan alla useiden pyyntöjen johdosta vielä lopuksi puukottajakuvasta, eli vuoden uutiskuvasta - en pysty edes katsomaan kerran läpimennon jälkeen mm.Valmusen tai muutakaan kuvamateriaalia, alkaa visuaalinen osaamattomuus oksettamaan ja itkettämään samaan aikaan.
Kuvan copyright Liisa Huima / kuvasitaatti kuvajournalismin kritiikkiä varten.
Tämä blogi loppuu 10.3.2018.Audiovisuaalinen testamentti videossa. Valokuvauskoulu siirtyy omaksi blogikseen osoitteeseen: https://valokuvauskoulu.blogspot.fi/2018/03/valokuvauskoulu-aloittelijoille.html
Blogieni materiaali jää toistaiseksi paikalleen, mahdollisesti yhdistän parhaat jutut yhdeksi arkistoblogiksi, tai siirrän materiaalin omaan websivustoonsa.
Täydennän ja parannan koulua jatkossa säännöllisesti, kiitos - jos kerrot tarvitseville. Lehtikuvauksen oppikirjan runkoon odotan Pressfoton kuviani museovirastolta ja olen nyt varma, että saankin niitä. Jatkan visuaalista vapaaehtoistyötä vanhuksille ja opetusprojekteja mediakritiikin ja valokuvauksen alueella, niitä on tulossa useita.
(Saattaa olla, että perustan youtubekanavan syksyllä omaksi dementian torjuntakeinokseni, joltain muulta alueelta.)
-
Valokuvauksen muutos pois ammattimaisuudesta ja kuvien visuaalisen merkityksen sitominen vain kuvaajan henkilöön ja julkisuusarvoon, tekee merkityksettömäksi rakastamastani työstä ja elämäntavastani kirjoittamisen.
-
Lehtikuvauksen järjestelmien sisällä vallitseva rakenteellinen korruptio ja mielistelyyn perustuva rekrytointi ovat niin sietämättömiä ilmiöitä, ettei tee mieli enää edes kritisoida, tuntee likaantuvansa.
-
Yhteiskunnan ja kuvajournalismin kohtaamisen arviointi on ollut jo pitkään turhaa - lukeneisuuden ja yleissivistyksen määrän romahdettua. Lehtikuvissa ei enää ole Valokuvia, niissä seistä pönöttää ihmisiä vinossa ja tappi päässään tuijottaen sinnetänne.
-
Tilanne on toivoton. Toisaalta...kun kaikki voitava on tehty, voi hyvällä omallatunnolla vihdoin lopettaa ja siirtyä muuhun toimintaan.
Post Scriptum.
Kirjoitan alla useiden pyyntöjen johdosta vielä lopuksi puukottajakuvasta, eli vuoden uutiskuvasta - en pysty edes katsomaan kerran läpimennon jälkeen mm.Valmusen tai muutakaan kuvamateriaalia, alkaa visuaalinen osaamattomuus oksettamaan ja itkettämään samaan aikaan.
Kuvan copyright Liisa Huima / kuvasitaatti kuvajournalismin kritiikkiä varten.
Testamentin kymmenen säkeistöä.
Kyllä minä sen ymmärrän,
että kun kuvaaja tupsahtaa
varautumatta "once in a lifetime"
tilanteeseen, hänen kykynsä hahmottaa
kokonaisuutta murenee ja toiminta
muuttuu paniikiksi, mutta
sen paniikin ilmiasun palkitseminen on
myyräntyö kuvajournalismille.
-
Kuvan visuaalinen substanssihan
tässä ei merkitse mitään -
vaan esilletuonti on poliittinen ratkaisu-
juryn tarve epätoivoisesti
nähdä edes yksi himmeästi
uutiskuvamainen otos tässä
robottien maassa, jossa
kuvaajien on pakko reprota pönöttäviä
päitä, koska täällä
ei helposti löydä sellaista, joka
räjäyttää tajunnan.
-
Meidän harvoin kuvattavissa oleva
väkivaltammekin lojuu kadulla hiljaa
ja poliisi pitää tappajaa
lohduttavasti polvesta kiinni.
väkivaltammekin lojuu kadulla hiljaa
ja poliisi pitää tappajaa
lohduttavasti polvesta kiinni.
Siinä sen kuvan viestin olisi pitänyt olla,
ei kaupunkimiljöön arkkitehtuurikritiikissä.
-
Kuvaajan hätä ja osaamattomuus näkyy
onnettomana visuaalisena suoritteena.
Kuva on amatöörimäinen
ja täynnä lamaantumista ja kuvaajan
kadottamaa kykyä hahmottaa tärkein ja
luoda siihen visuaalinen konteksti todellisuuden ja
ammattinsa vaateiden välille. Tuo on ymmärrettävää,
mutta samalla toivottoman surullista.
-
Kuva on kuuluisa reproduktio.
Käytinköhän sanaa viimeisen kerran
elämässäni blogini nyt loppuessa?
Repro on tasossa skannerimainen leikkaus
todellisuudesta. Ymmärrän, miksi se on otettu, mutta
en ymmärrä, miksi kuva palkitaan vain -
koska kuvaaja on onnellisen sattuman takia
seisonut tuossa.
-
Kuvaparissa olen rajannut epäoleellisen informaation
pois. Esimerkiksi vasemman laidan mainoksen,
jolla ei tekstiosuutensa takia ole
minkäänlaista merkitystä kuvan viestin kannalta.
Miten se on kuvaan jäänytkin lamaamaan informaatiota?
Kuvaajan olisi pitänyt ottaa nopeasti tapahtumakartassa positio,
jonka seurauksena poliisiin ei työnny taustalla olevan jalka.
Silloin näkymä todellisuuteen olisi ollut häiriöttömämpi.
-
Kansainväliset reaktiomallit syntyvät
vain ammattitaidosta, jota meillä -naiskuvaajien vallattua alan-
laajasti halveksitaan ja osaamisen tilalle tarjotaan aivan muuta.
Osaamisen tilalle on tullut kuvaajien henkilökohtaista glorifiointia
ja haastettelukuvia roskalehdissä.
Lehtikuvaajien puuttuva osaaminen korvaantuu
Lehtikuvaajien puuttuva osaaminen korvaantuu
meikatulla naamarilla juorulehden jutussa.
Osaamisen pitää olla substanssisidonnainen, ei sukupuolisidonnainen.
Jos ei osaa - sitä ei saa peittää, jos osaamaton on nainen.
Se on vain arvo sinällään - eikä riipu jalkojen välistä.
Nyt osaamattomuus peitetään #metoo höttöön.
Jatkuva pakote poliittiseen korrektiuteen syö journalismin uskottavuutta.
Osaamisen pitää olla substanssisidonnainen, ei sukupuolisidonnainen.
Jos ei osaa - sitä ei saa peittää, jos osaamaton on nainen.
Se on vain arvo sinällään - eikä riipu jalkojen välistä.
Nyt osaamattomuus peitetään #metoo höttöön.
Jatkuva pakote poliittiseen korrektiuteen syö journalismin uskottavuutta.
-
30 vuotta sitten meillä kuvaajayhteisössä kumpikin
sukupuoli osasi ja teki upeaa lehtikuvaa. Nyt tasa-arvon aikana
olemme liikkuneet suuntaan, jossa sukupuoli merkitsee vain sitä,
että osaamattomuudesta kirjoittava teurastetaan.
Ulkomaiset parhaat kuvaajakollegani olivat naisia,
mutta heissä oli se ero - että he jäivät taustalle,
tuomatta itseään ja ulkomuotoaan esiin.
Heidän ei tarvinnut korvata keskinkertaisuuttaan somejulkisuudella.
Noiden upeiden naisten osaaminen puhui puolestaan.
Tasa-arvo, jota alallamme -70 ja -80 luvulla oli, on nykynaisten
toimien kautta pyyhkiytymässä olemattomiin.
Jos ylläolevan perusteella minut leimataan sovinistikisi ok.
Olen kuitenkin ehdottoman 110% tasa-arvon kannalla.
Roska ei muutu kullaksi, kun sen tuottaa
katsojalle "oikean" sukupuolen edustaja.
Jos ylläolevan perusteella minut leimataan sovinistikisi ok.
Olen kuitenkin ehdottoman 110% tasa-arvon kannalla.
Roska ei muutu kullaksi, kun sen tuottaa
katsojalle "oikean" sukupuolen edustaja.
-
Pohjalle olemme menneet, emmekä sitä itse huomaa.
Siksikin on hyvä aika lopettaa tämä blogi turhana.
"Sic transit gloria mundi".
Niin katooa mainen kunnia,
on erinomainen latinankielinen fraasi
tilanteessa, jossa olemme menettäneet
kuvajournalismimme merkityksen
ja tarkoituksen ja tuoneet tilalle
henkilökemian pakollisen somefakenosteen,
kun muutakaan ei enää ole tarjolla.
-
Cheers honeyt.
Vaari kääntää kylkeä.
MAIL - jos haluat muistuttaa jostain.
Lopettaessani blogillani oli ollut
113049 lukukertaa
MAIL - jos haluat muistuttaa jostain.
Lopettaessani blogillani oli ollut
113049 lukukertaa
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Journalistiliitto pettää (melkein) aina
Erosin Suomen Journalistiliitosta joulukuussa 2017.
Liitto, jonka tarkoitus lienee suojella jäseniään petti minut, kuten se pettää yhä useammin lehtikuvaajat.
Liitto vaikuttaa ajavan agendaa, jossa lehtikuvaajien huonon kohtelun on tarkoitus saada kaikki kuvaaminen toimittajien haltuun, eli tuottaa ns hybriditoimittajia lehtikuvaajien töiden menetyksen kustannuksella.
Kaikki alkoi Pressfoton alasajosta 1989. Saamieni tietojen mukaan Aamulehti halusi AP:n kuvalinjan itselleen ja siinä tarkoituksessa tuhosi Suomen parhaan lehtikuvaajayhteisön. AL epäonnistui, AP ei suostunut ja PF kaatui. Meidät kuvaajat irtisanottiin.
Silloinen SJL neuvottelija meni niin räikeästi työnantajan puolelle, että protestoin asiaa. Muut kuvaajat puivat nyrkkiä taskussa. Fiksuja, koska saivat töitä myöhemmin.
Minut erotettiin samantien SJL:stä. Syyksi mainittiin maksamattomat jäsenmaksut. Minulla oli kuitenkin sillä hetkellä jäsenmaksuvapautus SJL:stä työttömyyden vuoksi.
Soitin liittoon ja ihmettelin erottamisen syytä ja puhelin lyötiin korvaan.
Ennen uuttaa liittymistäni ja sen jälkeen olen ihmetellyt, miksi SJL sujuvoittaa työnantajan toimia. Ikäänkuin SJL olisi lehtikuvaajien suhteen työantajan edustaja ja toimittajien suhteen työntekijöiden edustaja.
Kun tästä yritää kertoa liitolle, ei kukaan vastaa. SJL onkin siitä erikoinen liitto, että se pysyy vaiti, kun lehtikuvaajajäsenet koettavat ajaa asioitaan. Tyypillinen oli erään länsirannikon kollegani saama vastaus, kun hän otti yhteyttä liittoon ogelmien takia " Sopikaa paikallisesti" ja nauru päälle." SJL:ssä ollaan kovia nauramaan kuvaajille.
Aikanaan kuulin -90 luvulla työnantajanpuolen henkilöltä erään kuvauksen yhteydessä, että työehtosopimusneuvotteluissa neuvoteltiin ns. tekstikysymyksistä ennen palkkaa. SJL:llä oli lista muutoshalukkuudesta ja työnanotajalla lista huonnuksista. Ensimmäisenä SJL:llä oli lehtikuvaajien toivomukset, liiton ja työnantajan listoilta vedettiin vuorotellen yli vaade ja heikennys. Ensimmäisinä pelattiin kuvaajien asiat.
Oma viimeinen puristukseni alkoi neljä vuotta sitten, kun päätin tehdä retrospektiivin ja lehtikuvauksen oppikirjan Pressfoton kuvamateriaalini pohjalta. Otin yhteyden Museovirastoon, joka oli saanut PF kuva-arkiston haltuunsa monen mutkan takaa ja virasto kieltäytyi yhteistyöstä silloin. Kirjoitin SJL Petri Savolaiselle, joka ilmoitti minulle ottavansa casen hoitoon. Neljän vuoden ajan otin noin puolivuosittain yhteyttä liittoon kysyen, koska pääsen katsomaan kuviani. Asiaa kerrotiin hoidetun, mutta nyt on selvinnyt, ettei mitään ei oltu tehty.
Asiaa siirrettiin lakimiehiltä toisille neljän vuoden ajan. Joulukuussa 2017 minuun ottaa yhteyttä tuntematon mieshenkilö, joka sanoo:
"Hei sun kuva hommaasi ei ole hoidettu liitossa millään tavalla ja liitossa on naureskeltu että kauankohan se puusa jaksaa kuviensa perään itkeä."
Otin yhteyttä liiton johtoon. Vastaus sama kuin ennenkin. Liiton puheenjohtaja kirjoittaa aina viestinsä alkuun saman lauseen: "Olen ollut 20 vuotta kuvan kanssa tekemisissä ja me kyllä yritämme jne............. diibadaaaa.
Hyvä. Mutta mitään ei tapahdu, ei minun mitättömässä asiassani, eikä lehtikuvaajien asiassa yleensä, (joka lienee peruuttamattomasti jo menetetty.....)
Neljä vuotta meni hukkaan SJL toimimattomuuden takia, ensin retrospektiivin suhteen ja sitten lehtikuvauksen oppikirjan suhteen. Avasin itse uudestaan yhteyden museovirastoon, mutta nyt sen ylimpään johtoon ja pääsimme tyydyttävään sopimukseen, jossa saan käyttää kuviani kirjaani.
Ensimmäisessä keskustelussa, eivät paikalla olleet tienneet -- että SJL väitti olleensa heihin yhteydessä.
SJL siis petti minua ja nauroi päälle, kuten se tekee tällä hetkellä kollegoilleni, joita erotetaan, koska SJL:n ja työnantajan agendat ovat yhteneväisiä. Lehtikuvaajista halutaan päästä eroon, jotta toimittajille jää ansaintamahdollisuus yhä enemmän automatisoituvassa mediassa.
Mitä teen tämän tekstin suhteen.?
a) Linkitän tämän SJL alajärjestöihin ympäri Suomea.
b) Linkitän tämän lehtien pääluottamusmiehille.
c) Teen tästä englannin ja ruotsinkielisen version ja linkitän sen pohjoismaisille SJL vertaisjärjestöille, koska SJL puheenjohtaja on myös pohjoismaisten liittojen yhteistyöelimen puheenjohtaja.Mitä tuosta tiedottamisestani seuraa? Ei yhtään mitään. Nämä rakenteet maassamme ovat sementoituja ja pystyssä toimihenkilöittensä virkoja varten.
Jos olet lehtikuvaaja, eroa liitosta ja liity vaikkapa Ertoon, jossa olin Hämeenlinnan kaupunginteatterin aikoihin ja joka ei halveksinut minua työni takia, kuten SJL on tehnyt.
Post scriptum 1.
SJL yhteydessä toimii ns kevyyrittäjäosuuskunta Mediakunta, joka pitää omalta osaltaan huolta lehtikuvaajien lannistamisesta. Siellä on satasen keikoille 30 euron pienlaskutuslisä. Se koskee tietysti erityisesti silpputyötä tekeviä freekuvaajia, joilla voi olla kuukaudessa kaksikymmentäkin eri maksajaa asiakkaina
Kun kuvaaja teoriassa saisi 2000 euroa pikkukeikoista/brutto, niin Mediakunnan pienlaskutuslisän ja muiden maksujen jälkeen hänelle jää noin 20 euroa per kuvaus, eli yhteensä about 400+ euroa.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Post scriptum 2.
SJL:llä ja journalistiliitolla oli oma ahdistelu ja työpaikkakiusamistapauksensa muutama vuosi sitten. Luit oikein, liiton lehdessä. Ahdistelu sai aikaan sairastumia ja pitkiä poissaoloja. Se painettiin villaisella ja nyt #metoon ollessa vauhdissa, siitä ei puhu kukaan enää mitään.
Post scriptum 3. Jos en olisi päässyt takaisin liiton jäseneksi, olisin HEO:n jälkeen ollut todella kusessa, koska kaikki asiakkaani olivat ottaneet opetuksen alkamisen jälkeen uudet kuvaajat hommiin. Toisaalta jos liitto olisi tehnyt työnsä 2011 - ei minua olisi saatu talosta ulos niin helposti, kuin nyt kävi. Kannattaa varoa suututtamasta uskovaisia puolustamalla sananvapautta ja luottamalla lakiin, ihan vaan vinkkinä.
Jumala hakkaa kyllä Suomen lain 5-0 😜
MAILAA mielipide
Liitto, jonka tarkoitus lienee suojella jäseniään petti minut, kuten se pettää yhä useammin lehtikuvaajat.
Liitto vaikuttaa ajavan agendaa, jossa lehtikuvaajien huonon kohtelun on tarkoitus saada kaikki kuvaaminen toimittajien haltuun, eli tuottaa ns hybriditoimittajia lehtikuvaajien töiden menetyksen kustannuksella.
Kaikki alkoi Pressfoton alasajosta 1989. Saamieni tietojen mukaan Aamulehti halusi AP:n kuvalinjan itselleen ja siinä tarkoituksessa tuhosi Suomen parhaan lehtikuvaajayhteisön. AL epäonnistui, AP ei suostunut ja PF kaatui. Meidät kuvaajat irtisanottiin.
Silloinen SJL neuvottelija meni niin räikeästi työnantajan puolelle, että protestoin asiaa. Muut kuvaajat puivat nyrkkiä taskussa. Fiksuja, koska saivat töitä myöhemmin.
Minut erotettiin samantien SJL:stä. Syyksi mainittiin maksamattomat jäsenmaksut. Minulla oli kuitenkin sillä hetkellä jäsenmaksuvapautus SJL:stä työttömyyden vuoksi.
Soitin liittoon ja ihmettelin erottamisen syytä ja puhelin lyötiin korvaan.
Ennen uuttaa liittymistäni ja sen jälkeen olen ihmetellyt, miksi SJL sujuvoittaa työnantajan toimia. Ikäänkuin SJL olisi lehtikuvaajien suhteen työantajan edustaja ja toimittajien suhteen työntekijöiden edustaja.
Kun tästä yritää kertoa liitolle, ei kukaan vastaa. SJL onkin siitä erikoinen liitto, että se pysyy vaiti, kun lehtikuvaajajäsenet koettavat ajaa asioitaan. Tyypillinen oli erään länsirannikon kollegani saama vastaus, kun hän otti yhteyttä liittoon ogelmien takia " Sopikaa paikallisesti" ja nauru päälle." SJL:ssä ollaan kovia nauramaan kuvaajille.
Aikanaan kuulin -90 luvulla työnantajanpuolen henkilöltä erään kuvauksen yhteydessä, että työehtosopimusneuvotteluissa neuvoteltiin ns. tekstikysymyksistä ennen palkkaa. SJL:llä oli lista muutoshalukkuudesta ja työnanotajalla lista huonnuksista. Ensimmäisenä SJL:llä oli lehtikuvaajien toivomukset, liiton ja työnantajan listoilta vedettiin vuorotellen yli vaade ja heikennys. Ensimmäisinä pelattiin kuvaajien asiat.
Oma viimeinen puristukseni alkoi neljä vuotta sitten, kun päätin tehdä retrospektiivin ja lehtikuvauksen oppikirjan Pressfoton kuvamateriaalini pohjalta. Otin yhteyden Museovirastoon, joka oli saanut PF kuva-arkiston haltuunsa monen mutkan takaa ja virasto kieltäytyi yhteistyöstä silloin. Kirjoitin SJL Petri Savolaiselle, joka ilmoitti minulle ottavansa casen hoitoon. Neljän vuoden ajan otin noin puolivuosittain yhteyttä liittoon kysyen, koska pääsen katsomaan kuviani. Asiaa kerrotiin hoidetun, mutta nyt on selvinnyt, ettei mitään ei oltu tehty.
Asiaa siirrettiin lakimiehiltä toisille neljän vuoden ajan. Joulukuussa 2017 minuun ottaa yhteyttä tuntematon mieshenkilö, joka sanoo:
"Hei sun kuva hommaasi ei ole hoidettu liitossa millään tavalla ja liitossa on naureskeltu että kauankohan se puusa jaksaa kuviensa perään itkeä."
Otin yhteyttä liiton johtoon. Vastaus sama kuin ennenkin. Liiton puheenjohtaja kirjoittaa aina viestinsä alkuun saman lauseen: "Olen ollut 20 vuotta kuvan kanssa tekemisissä ja me kyllä yritämme jne............. diibadaaaa.
Hyvä. Mutta mitään ei tapahdu, ei minun mitättömässä asiassani, eikä lehtikuvaajien asiassa yleensä, (joka lienee peruuttamattomasti jo menetetty.....)
Neljä vuotta meni hukkaan SJL toimimattomuuden takia, ensin retrospektiivin suhteen ja sitten lehtikuvauksen oppikirjan suhteen. Avasin itse uudestaan yhteyden museovirastoon, mutta nyt sen ylimpään johtoon ja pääsimme tyydyttävään sopimukseen, jossa saan käyttää kuviani kirjaani.
Ensimmäisessä keskustelussa, eivät paikalla olleet tienneet -- että SJL väitti olleensa heihin yhteydessä.
SJL siis petti minua ja nauroi päälle, kuten se tekee tällä hetkellä kollegoilleni, joita erotetaan, koska SJL:n ja työnantajan agendat ovat yhteneväisiä. Lehtikuvaajista halutaan päästä eroon, jotta toimittajille jää ansaintamahdollisuus yhä enemmän automatisoituvassa mediassa.
Mitä teen tämän tekstin suhteen.?
a) Linkitän tämän SJL alajärjestöihin ympäri Suomea.
b) Linkitän tämän lehtien pääluottamusmiehille.
c) Teen tästä englannin ja ruotsinkielisen version ja linkitän sen pohjoismaisille SJL vertaisjärjestöille, koska SJL puheenjohtaja on myös pohjoismaisten liittojen yhteistyöelimen puheenjohtaja.Mitä tuosta tiedottamisestani seuraa? Ei yhtään mitään. Nämä rakenteet maassamme ovat sementoituja ja pystyssä toimihenkilöittensä virkoja varten.
Jos olet lehtikuvaaja, eroa liitosta ja liity vaikkapa Ertoon, jossa olin Hämeenlinnan kaupunginteatterin aikoihin ja joka ei halveksinut minua työni takia, kuten SJL on tehnyt.
Post scriptum 1.
SJL yhteydessä toimii ns kevyyrittäjäosuuskunta Mediakunta, joka pitää omalta osaltaan huolta lehtikuvaajien lannistamisesta. Siellä on satasen keikoille 30 euron pienlaskutuslisä. Se koskee tietysti erityisesti silpputyötä tekeviä freekuvaajia, joilla voi olla kuukaudessa kaksikymmentäkin eri maksajaa asiakkaina
Kun kuvaaja teoriassa saisi 2000 euroa pikkukeikoista/brutto, niin Mediakunnan pienlaskutuslisän ja muiden maksujen jälkeen hänelle jää noin 20 euroa per kuvaus, eli yhteensä about 400+ euroa.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Post scriptum 2.
SJL:llä ja journalistiliitolla oli oma ahdistelu ja työpaikkakiusamistapauksensa muutama vuosi sitten. Luit oikein, liiton lehdessä. Ahdistelu sai aikaan sairastumia ja pitkiä poissaoloja. Se painettiin villaisella ja nyt #metoon ollessa vauhdissa, siitä ei puhu kukaan enää mitään.
Post scriptum 3. Jos en olisi päässyt takaisin liiton jäseneksi, olisin HEO:n jälkeen ollut todella kusessa, koska kaikki asiakkaani olivat ottaneet opetuksen alkamisen jälkeen uudet kuvaajat hommiin. Toisaalta jos liitto olisi tehnyt työnsä 2011 - ei minua olisi saatu talosta ulos niin helposti, kuin nyt kävi. Kannattaa varoa suututtamasta uskovaisia puolustamalla sananvapautta ja luottamalla lakiin, ihan vaan vinkkinä.
Jumala hakkaa kyllä Suomen lain 5-0 😜
MAILAA mielipide
perjantai 2. maaliskuuta 2018
Tätä et muistanut
Löysin vanhan automaattivaakalipun.
Mikä se muka on?
Rautatieasemilla oli bensamittarin näköinen hieno kromattu laite -60 ja -70 luvuilla. Menit seisomaan tasolle ja laitoit 10 tai 20 penniä koloon. Vaaka tulosti pahvilapun...joka oli ihan junalipun näköinen. Lipussa oli painosi ja muuta infoa.
Huh, olen 10 kiloa ylipainoinen tuon mukaan.
Mikä se muka on?
Rautatieasemilla oli bensamittarin näköinen hieno kromattu laite -60 ja -70 luvuilla. Menit seisomaan tasolle ja laitoit 10 tai 20 penniä koloon. Vaaka tulosti pahvilapun...joka oli ihan junalipun näköinen. Lipussa oli painosi ja muuta infoa.
Huh, olen 10 kiloa ylipainoinen tuon mukaan.
torstai 1. maaliskuuta 2018
Tuli hyvä olo.
Jos Pirin kuvankäyttöepisodista tuli kurja olo ( originaalin ottajan lupaa ei oltu kysytty, oli kysytty vain kuvien nykyisen omistajan lupa) - niin sitäkin parempi olo tuli Seniorisäätiön vanhainkodissa, kun tulin paikalle tänään noin 14.30.
Kurjaa tosin, että suurin osa vanhuksista oli flunssassa, parantukaa pian.
-
Paikalla oli siis vain kaksi asukasta, josta toinen sanoi osaamiseeni liittyen elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan ystävällisen lauseen. "Mä olen odottanut sua, tää kuvajuttu on viikon kohokohta".
-
Kyyneleethän se sai silmänurkkiin minulle.
Kurjaa tosin, että suurin osa vanhuksista oli flunssassa, parantukaa pian.
-
Paikalla oli siis vain kaksi asukasta, josta toinen sanoi osaamiseeni liittyen elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan ystävällisen lauseen. "Mä olen odottanut sua, tää kuvajuttu on viikon kohokohta".
-
Kyyneleethän se sai silmänurkkiin minulle.
Surullista osaamattomuutta osa #189.
Kun lehti tekee näin yleishyödyllisen jutun elvyttämisestä, niin sydämestään toivoisi, että kuvat ottaa ammattivalokuvaaja. Yksi valokuvaajan perusosaamisen mitta on, ettei edes koeta kuvata MUSTIIN pukeutuneita ihmisiä lumella LPI 60 luokkaa olevaa D = korkeintaan 1,2 sanomalehteen, jolloin syntyy kuvasarjan näköisiä epämääräisä pipopäisiä möykkyjä. Senverran pitää tietää. ( HUOM! toki noin voi tehdä JOS osaa avata mustan pään.) Toinen mitta on vartaloiden mittasuhteiden toistumisen vaikeus eli ns. "jäätelötötteröilmiö" kun kuvataan tarpeettomasti yläviistosta ja kaikenlisäksi laajiksella, joka on tässä turhaa.
-
Tässä kuvakoosteessa kuvat ovat kuin hädissään olevan amatöörin ottamia, vaikka kuvaaja lienee kokenut sotakuvaaja. Tällaisesta tulee niin toivottoman surulliseksi.
Asiassa on hyvä puoli, Meltio ei tiettävästi ole esitellyt itseään 7 päivää lehdessä tai Me Naisissa kuten toinen julkkiskuvaaja.
-
Tästä puuttuu enää kuvaajan kertomus kuvaamisesta, toimintamalli joka tekee naurunalaiseksi nykyisen HS:n reppareita. Lehtikuvaajan pitää olla näkymätön, hajuton ja mauton ja puhua vain kuvillaan.
Copyright HS / kuvat Niklas Meltio / kuvasitaatti kujokritiikkiä varten.
-
Tässä kuvakoosteessa kuvat ovat kuin hädissään olevan amatöörin ottamia, vaikka kuvaaja lienee kokenut sotakuvaaja. Tällaisesta tulee niin toivottoman surulliseksi.
Asiassa on hyvä puoli, Meltio ei tiettävästi ole esitellyt itseään 7 päivää lehdessä tai Me Naisissa kuten toinen julkkiskuvaaja.
-
Tästä puuttuu enää kuvaajan kertomus kuvaamisesta, toimintamalli joka tekee naurunalaiseksi nykyisen HS:n reppareita. Lehtikuvaajan pitää olla näkymätön, hajuton ja mauton ja puhua vain kuvillaan.
Copyright HS / kuvat Niklas Meltio / kuvasitaatti kujokritiikkiä varten.
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
Suomalainen maailmankäsitys
YLE osasi kerrankin, mutta tarkoittamatta tekoaan.
Olen vertailija ja koko elämäni hakenut omiin kuviini ja käsitemaailmaani kontrastia.
Silloin on helpompi huomata ja huomauttaa.
Tänään 25.2.2018 YLE onnistuu herättämään piilevän ristiriitahakuisuuteni. Journalistin on oivallettava enemmän ja suodatettava ja kärjistettävä vaikeat asiat kohderyhmälleen. Sinä, yksi noin kymmenestä lukijastani olet nyt kohderyhmäni. Haastan sinut jäljempänä, odota hetki ja....
...katso alla olevaa kuvasitaattia.
Maailmankäsityksemme matelee omahyväisyydessä. Talviolympialaisten aikana maailmankäsityksemme syntyy siitä, miten doupatut urheilijat hiihtävät kovaa vauhtia, jossain kaukaisessa maassa. Lähietäisyydellä Koreasta on maita ( tai hiihtokilpailuihin osallistuu), joiden diktaattorit ovat valmiita käynnistämään kolmannen maailmansodan, koska se olisi heistä hauskaa. Jos WW3 alkaa, on mahdollista - että koko elämä maailmassa tuhoutuu. Tuhoutumisen yhteydessä bunkkereissaan henkiin jäävät ne, jotka apokalypsin käynnistivät ja bunkkereiden ulkopuolle kuolevat miljardit hyvät ihmiset. Sinäkin.
Sisimmässämme tiedämme edellisen, mutta toivomme silti kiivaasti, että joku hiihtäisi kovempaa, että voisimme heiluttaa lippua ja olla ylpeitä, mistä?
Haluamme hetkellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, että testeissä näkymättömiä aineita käyttäneet urheilijat saavat sponsorirahaa. Niin ovela on ultranationalismi - että siihen sulautumalla voimme sujuvasti unohtaa vaikkapa Syyrian tilanteen.
Jokainen Venäjän tai USA:n riekaleiksi pommittama lapsi on kuitenkin lapsenuskossaan tärkeämpi ihminen - kuin yksikään ladulla laudat jalassaan puhkuva hiihtäjä ja kaukalossa keppi kädessä kumipalaa huitova jääkiekkoilija.
Jos olet uskovainen, etkä piittaa näistä pienimmistä, et piittaa jeesuksestasikaan. Jos olet laillani ateisti - mutta saat euforiaa olympialaisten hiihdosta enemmän kuin maailmanlaajuisesta tuskasta, tuet sen tuskan eskaloitumista. Minua ei koskaan jätä rauhaan neljävuotiaan Phât:in silmät. Hän katsoi mustista aukoistaan suoraan minuun kuollessaan. Niissä silmissä ei ollut hiihtäjän tuottama nationalistinen kunnia, vaan käsittämätön kauhun kuilu - hänen vajotessaan mustaan, totaaliin pimeyteen - jonka takana ei ole mitään. Sinä ja minä olemme tähän syyllisiä. Sensijaan emme ole tehneet mitään 50km olympiakullan eteen.
Kuvan © copyright Jore Puusa 2018
Tuossa länsimaiden exploitaation uhrissa on koko maailma. Hänen tuskansa on aito - toisin kuin luuloteltu ilosi hiihtokilpailun voitosta. Ilosi syvempi tarkoitus on olla sumuverho todellisuuden ja sinun välissä. Urheilijaa ihailevan nationalistin ilo on harha ja hänen ulkopuoleltaan tuleva tarkoitushakuinen manipuloitu pseudotunne. Tuota iloa tarvitsee hallinto pysyäkseen vallassa, jotta kansa ei ajattelisi hankalia asioita.
Lapsen puolesta tuskan tunteminen olisi ylivoimaista - koska tuo tuska muuttuisi todelliseksi tunteeksi, emmekä kestäisi siitä seuraavaa ahdistuneisuutta.
Suuri osa meistä ohittaa sujuvasti tuskan, tuemme sensijaan itsemme ulkopuolella olevan urheilijan rahallista onnistumista. Huippu-urheilussa on kyse yksilön mammonasta ja sponsoreiden mainosten tuottamasta ostamisen lisääntymisestä ja osakkeenomistajien menestyksestä.
Goethe sanoi: "Urheilu on kansakunnan syöpä". Yhdyn häneen tässä, senverran paljon olen - vaikkapa olympialaisia kuvannut. Menestys humanismissa ei ole kansakunnan syöpä, vaan humanismi on kaikkia varten. Humanismia emme kuitenkaan juhli torilla liput liehuen. Humanismi ja kulttuuri muokkaisivat toteutuessaan maailmaasi enemmän, kuin yksikään jonkun muun hiihtämällä saavutettu voitto. Jokainen lukematta jäänyt kirja tai katsomatta jäänyt taidenäyttely on valtava tappio - mutta katsomatta jäänyt jääkiekko-ottelu on valtava voitto, jos sen ajan käytät oman luovuutesi kehittämiseen.
------------------
Miten sinä koet tämän kirjoituksen?
Uskallatko kirjoittaa mielipiteesi emailiin - jotta voin julkaista tekstisi tässä alla.
Nimelläsi toki. Kirjoita asiasta, älä minusta. Sitä kutsutaan keskusteluksi.jore piste puusa ätt kolumbus piste puusa
Olen vertailija ja koko elämäni hakenut omiin kuviini ja käsitemaailmaani kontrastia.
Silloin on helpompi huomata ja huomauttaa.
Tänään 25.2.2018 YLE onnistuu herättämään piilevän ristiriitahakuisuuteni. Journalistin on oivallettava enemmän ja suodatettava ja kärjistettävä vaikeat asiat kohderyhmälleen. Sinä, yksi noin kymmenestä lukijastani olet nyt kohderyhmäni. Haastan sinut jäljempänä, odota hetki ja....
...katso alla olevaa kuvasitaattia.
Maailmankäsityksemme matelee omahyväisyydessä. Talviolympialaisten aikana maailmankäsityksemme syntyy siitä, miten doupatut urheilijat hiihtävät kovaa vauhtia, jossain kaukaisessa maassa. Lähietäisyydellä Koreasta on maita ( tai hiihtokilpailuihin osallistuu), joiden diktaattorit ovat valmiita käynnistämään kolmannen maailmansodan, koska se olisi heistä hauskaa. Jos WW3 alkaa, on mahdollista - että koko elämä maailmassa tuhoutuu. Tuhoutumisen yhteydessä bunkkereissaan henkiin jäävät ne, jotka apokalypsin käynnistivät ja bunkkereiden ulkopuolle kuolevat miljardit hyvät ihmiset. Sinäkin.
Sisimmässämme tiedämme edellisen, mutta toivomme silti kiivaasti, että joku hiihtäisi kovempaa, että voisimme heiluttaa lippua ja olla ylpeitä, mistä?
Haluamme hetkellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, että testeissä näkymättömiä aineita käyttäneet urheilijat saavat sponsorirahaa. Niin ovela on ultranationalismi - että siihen sulautumalla voimme sujuvasti unohtaa vaikkapa Syyrian tilanteen.
Jokainen Venäjän tai USA:n riekaleiksi pommittama lapsi on kuitenkin lapsenuskossaan tärkeämpi ihminen - kuin yksikään ladulla laudat jalassaan puhkuva hiihtäjä ja kaukalossa keppi kädessä kumipalaa huitova jääkiekkoilija.
Jos olet uskovainen, etkä piittaa näistä pienimmistä, et piittaa jeesuksestasikaan. Jos olet laillani ateisti - mutta saat euforiaa olympialaisten hiihdosta enemmän kuin maailmanlaajuisesta tuskasta, tuet sen tuskan eskaloitumista. Minua ei koskaan jätä rauhaan neljävuotiaan Phât:in silmät. Hän katsoi mustista aukoistaan suoraan minuun kuollessaan. Niissä silmissä ei ollut hiihtäjän tuottama nationalistinen kunnia, vaan käsittämätön kauhun kuilu - hänen vajotessaan mustaan, totaaliin pimeyteen - jonka takana ei ole mitään. Sinä ja minä olemme tähän syyllisiä. Sensijaan emme ole tehneet mitään 50km olympiakullan eteen.
Kuvan © copyright Jore Puusa 2018
Tuossa länsimaiden exploitaation uhrissa on koko maailma. Hänen tuskansa on aito - toisin kuin luuloteltu ilosi hiihtokilpailun voitosta. Ilosi syvempi tarkoitus on olla sumuverho todellisuuden ja sinun välissä. Urheilijaa ihailevan nationalistin ilo on harha ja hänen ulkopuoleltaan tuleva tarkoitushakuinen manipuloitu pseudotunne. Tuota iloa tarvitsee hallinto pysyäkseen vallassa, jotta kansa ei ajattelisi hankalia asioita.
Lapsen puolesta tuskan tunteminen olisi ylivoimaista - koska tuo tuska muuttuisi todelliseksi tunteeksi, emmekä kestäisi siitä seuraavaa ahdistuneisuutta.
Suuri osa meistä ohittaa sujuvasti tuskan, tuemme sensijaan itsemme ulkopuolella olevan urheilijan rahallista onnistumista. Huippu-urheilussa on kyse yksilön mammonasta ja sponsoreiden mainosten tuottamasta ostamisen lisääntymisestä ja osakkeenomistajien menestyksestä.
Goethe sanoi: "Urheilu on kansakunnan syöpä". Yhdyn häneen tässä, senverran paljon olen - vaikkapa olympialaisia kuvannut. Menestys humanismissa ei ole kansakunnan syöpä, vaan humanismi on kaikkia varten. Humanismia emme kuitenkaan juhli torilla liput liehuen. Humanismi ja kulttuuri muokkaisivat toteutuessaan maailmaasi enemmän, kuin yksikään jonkun muun hiihtämällä saavutettu voitto. Jokainen lukematta jäänyt kirja tai katsomatta jäänyt taidenäyttely on valtava tappio - mutta katsomatta jäänyt jääkiekko-ottelu on valtava voitto, jos sen ajan käytät oman luovuutesi kehittämiseen.
------------------
Miten sinä koet tämän kirjoituksen?
Uskallatko kirjoittaa mielipiteesi emailiin - jotta voin julkaista tekstisi tässä alla.
Nimelläsi toki. Kirjoita asiasta, älä minusta. Sitä kutsutaan keskusteluksi.jore piste puusa ätt kolumbus piste puusa
maanantai 19. helmikuuta 2018
Mokasta mokaan...
(sarcasm trigger warning)
..marssii valtakunnan ykköslehti.
Tänään meillä on juttu oikean jalkansa sirkkelionnettomuudessa menettäneestä kirjailijasta. Muutama sivu eteenpäin Viikon eläin palstalla ( josta pidän kovasti) on ihan oikeasti yksijalkainen kukko. Hauskaa.
Sivunmennen sanoen, tässä yksi asia, jota opetin hiilenä HEO:ssa ( jolta koetan edelleen saada maksamatta jääneet palkat ja korvaukset ym).
Amputoidut raajat. Kannattiko olla hiilenä. Kyllä. Muutama oppi. Helttunen ainakin.
..marssii valtakunnan ykköslehti.
Tänään meillä on juttu oikean jalkansa sirkkelionnettomuudessa menettäneestä kirjailijasta. Muutama sivu eteenpäin Viikon eläin palstalla ( josta pidän kovasti) on ihan oikeasti yksijalkainen kukko. Hauskaa.
Sivunmennen sanoen, tässä yksi asia, jota opetin hiilenä HEO:ssa ( jolta koetan edelleen saada maksamatta jääneet palkat ja korvaukset ym).
Amputoidut raajat. Kannattiko olla hiilenä. Kyllä. Muutama oppi. Helttunen ainakin.
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
Meitä niin nauratti punaisten teloituspaikalla, hahhahaaa
Oli kiva keikka HS:n Heidi Piiroisella.
"mentiin vähä katteleen sinne missä jotai punasii oli teloitettu joku 200 vuotta sitte mutt mitä siit kuvattavalla oli siis aivan iihana punanen huivi ja punanen naama ja kyllä meitä niin nauratti nenäki sil oli ihan punainen ja oli siis nii kivaa kun se ei alkanu märiseen mun kuvista kun niitä yhdessä sitte katteltii lattella vaix suoraan sanottuna se näytti ihan kauheelta mut siis hei aivan IHQU keikka, napattii lopux aivan ihanat kevätkääryleet ja sushit lounaal ... no merilevä oli siis hiukka kuivaa mut enivei jotai toimittaja synkistelee tuossa päällä no meni se päivä tuossakin kuvii otellessa vaik enmä mitää kyllä tiedä mitä sielä oli siis tapahtunu mutta mitä välii.
"mentiin vähä katteleen sinne missä jotai punasii oli teloitettu joku 200 vuotta sitte mutt mitä siit kuvattavalla oli siis aivan iihana punanen huivi ja punanen naama ja kyllä meitä niin nauratti nenäki sil oli ihan punainen ja oli siis nii kivaa kun se ei alkanu märiseen mun kuvista kun niitä yhdessä sitte katteltii lattella vaix suoraan sanottuna se näytti ihan kauheelta mut siis hei aivan IHQU keikka, napattii lopux aivan ihanat kevätkääryleet ja sushit lounaal ... no merilevä oli siis hiukka kuivaa mut enivei jotai toimittaja synkistelee tuossa päällä no meni se päivä tuossakin kuvii otellessa vaik enmä mitää kyllä tiedä mitä sielä oli siis tapahtunu mutta mitä välii.
On monia tapoja nolata itsensä julkisesti. Yllä niistä yksi. Kun tehdään juttu 100 vuotta sitten teloitetuista punaisista, tämä hyväkäs kelaa, miten kiva kuvatun huivi oli ja miten naurettiin punaista nenää yhdessä. Luulisi, että toimituksessa joku tajuaa suhteuttaa kuvaajan pöljät sanat jutun aiheeseen.
Ja
Ammattilainen ei koskaan tsimppaa ( chimping eli otetun kuvan tarkistaminen näytöltä jatkuvasti, jolloin kamera on poissa käytöstä kun jotain tapahtuu), mutta ennenkaikkea ammattilainen ei ikinä näytä kuvatulle juuri ottamiaan kuvia ja juttele niistä kivoja, naureskellen söpöjä pikku punanenulista. Pro vastaa itse omista kuvistaan ja itse ne valitsee, vai mitä John Woodward, Lehtikuva Oy:n entinen telefoto-operaattori ja HS kuvatoimittaja nyt.
Ja
Ammattilainen ei koskaan tsimppaa ( chimping eli otetun kuvan tarkistaminen näytöltä jatkuvasti, jolloin kamera on poissa käytöstä kun jotain tapahtuu), mutta ennenkaikkea ammattilainen ei ikinä näytä kuvatulle juuri ottamiaan kuvia ja juttele niistä kivoja, naureskellen söpöjä pikku punanenulista. Pro vastaa itse omista kuvistaan ja itse ne valitsee, vai mitä John Woodward, Lehtikuva Oy:n entinen telefoto-operaattori ja HS kuvatoimittaja nyt.
Mutta onneton valokuva, sehän tässä jutunpoikasessa oli lähtökohta.
Itse en ole koskaan uskonut paranormaaleihin ilmiöihin, mutta nyt pitää muuttaa linjaa. Tuolla ympyrän sisässä on kaksi 100 vuoden takaa palannutta teloitettua zombia. Kuva muuttuu samassa naurettavaksi. Mitä, etkö huomannut. Pitää huomata, kumpikin silmä auki kuvatessa. Keskellä kuva-alaa pönöttää huuhkaja?? tms. otus josta roikuu punainen katiskanmerkki. Tuo huuhkaja tai hylje on keskellä ei yhtäänmitään. Jopa niin vahvasti ei mitään, että kuva liukenee sivunpohjaksi yläreunastaan. Vasemmassa laidassa on hieno möykky? Oikealla nuo kaksi zombieta ja muutama möykky lisää. Surkea esitys.
Olen muuttanut ajatuksiani. Aiemmin olin vahvasti staffereiden kannalla, mutta kun katson tällaista visuaalista laiskuutta maan johtavassa lehdessä, olen sitä mieltä - että ukot ja akat pihalle.. Pystyvä mies tai nainen johtamaan puljua.
Kuvatoimittajat vaihdetaan ammattilaisiksi, eikä mitään palkintokeikkoja tai duuneja enää hyväksytä. Sitten aletaan käydä läpi friikkuja. Kaikki perseennuolijafreet ulos heittämään frisbeetä musiikkitalon viheriölle ja tilalle niitä, jotka osaavat jotain. Niitä nimittäin on. Ainakin 10 Suomessa. Plus miinus kolme. Tuosta kamasta yllä olisi saanut potkut aikana, jolloin kuvalla piti olla kova substanssiarvo.
Mitä minä tässä keuhkoan, samaa juttua kirjoitan jo lähes 20 vuoden ajalla. Mikään ei muutu, koska keskustelua ei ole, eikä sitä sallita. Erimielisyys, osaaminen ja innovaatiot ovat pahin mahdollinen asia alalla.
Katsokaapa kuvajournalistit ry:n facea!
Päivityksien alla ei ole yleensä AINUTTAKAAN keskustelua. Se kuvaa sitä - missä olemme.
Suurin oa joukosta ei osaa kirjoittaa kuin nimensä ja se osa -- joka osaa-- pitää suunsa visusti kiinni, koska YT vaanii horisontissa. Jokainen free tietää, että kaikki muu kuin avoin nuoleskelu johtaa dispoon ja staffereita taas ei voisi vähemmän kiinnostaa joku lehtikuvaaminen, sama palkka - kuten HS kuvaajat sanoivat aikanaan - kun intoilin duunissa asiasta.
Hiukan sama ilmiö kuin keskikoulussa, äänsit englannintunnilla hyvin, välkällä sait sitten turpiisi siitä. Suomessa ei vaan saa rangaistuksetta osata mitään.
Olen muuttanut ajatuksiani. Aiemmin olin vahvasti staffereiden kannalla, mutta kun katson tällaista visuaalista laiskuutta maan johtavassa lehdessä, olen sitä mieltä - että ukot ja akat pihalle.. Pystyvä mies tai nainen johtamaan puljua.
Kuvatoimittajat vaihdetaan ammattilaisiksi, eikä mitään palkintokeikkoja tai duuneja enää hyväksytä. Sitten aletaan käydä läpi friikkuja. Kaikki perseennuolijafreet ulos heittämään frisbeetä musiikkitalon viheriölle ja tilalle niitä, jotka osaavat jotain. Niitä nimittäin on. Ainakin 10 Suomessa. Plus miinus kolme. Tuosta kamasta yllä olisi saanut potkut aikana, jolloin kuvalla piti olla kova substanssiarvo.
Mitä minä tässä keuhkoan, samaa juttua kirjoitan jo lähes 20 vuoden ajalla. Mikään ei muutu, koska keskustelua ei ole, eikä sitä sallita. Erimielisyys, osaaminen ja innovaatiot ovat pahin mahdollinen asia alalla.
Katsokaapa kuvajournalistit ry:n facea!
Päivityksien alla ei ole yleensä AINUTTAKAAN keskustelua. Se kuvaa sitä - missä olemme.
Suurin oa joukosta ei osaa kirjoittaa kuin nimensä ja se osa -- joka osaa-- pitää suunsa visusti kiinni, koska YT vaanii horisontissa. Jokainen free tietää, että kaikki muu kuin avoin nuoleskelu johtaa dispoon ja staffereita taas ei voisi vähemmän kiinnostaa joku lehtikuvaaminen, sama palkka - kuten HS kuvaajat sanoivat aikanaan - kun intoilin duunissa asiasta.
Hiukan sama ilmiö kuin keskikoulussa, äänsit englannintunnilla hyvin, välkällä sait sitten turpiisi siitä. Suomessa ei vaan saa rangaistuksetta osata mitään.
Onko sinulla mielipide?
Paina nappia yllä ja mailaa - niin julkaisen ilman nimeäsi.Kirjoita asiasta, älä suomalaiseen tapaan kirjoittajasta.
torstai 15. helmikuuta 2018
Lue enemmän, luulet vähemmän.
Kultamitallia purraan aina typerässä kuvaclichessä.
Mutta ei ikinä pronssia YLE.
Kultamitallin pureminen johtuu ajalta, jolloin kultakolikon pitoisuuden saattoi määrittää jossain määrin puremalla sitä ja katsomalla jäikö hampaanjälki. Tai tuo on se legenda, jonka jälkeen pöljät kuvaajat ovat kuvanneet ziljardin näitä. Myös minä - kun eräs hm..iltapäivälehden toimittaja vaati, huokaus.
Mutta ei pronssia purrakannata, siinä katkeaa hammas.
Tyhmyys lisääntyy, kun lukeminen vähenee ja ihmiset osaavat enää käynnistää iPuhelimensa ja tuijottaa siitä pelejä.
Kuvakaappaus ylen uutisista kuvajournalisminkritikkiä varten.
Mutta ei ikinä pronssia YLE.
Kultamitallin pureminen johtuu ajalta, jolloin kultakolikon pitoisuuden saattoi määrittää jossain määrin puremalla sitä ja katsomalla jäikö hampaanjälki. Tai tuo on se legenda, jonka jälkeen pöljät kuvaajat ovat kuvanneet ziljardin näitä. Myös minä - kun eräs hm..iltapäivälehden toimittaja vaati, huokaus.
Mutta ei pronssia purrakannata, siinä katkeaa hammas.
Tyhmyys lisääntyy, kun lukeminen vähenee ja ihmiset osaavat enää käynnistää iPuhelimensa ja tuijottaa siitä pelejä.
Kuvakaappaus ylen uutisista kuvajournalisminkritikkiä varten.
keskiviikko 14. helmikuuta 2018
1v.9kk.
Tätä uudempaa blogiani on eletty vajaa kaksi vuotta ja googlen oma laskuri näyttää näin:
Jos edes pieni osa noista on ihmisiä, eikä botteja, niin mukavaa. Viestini on tullut katsotuksi. Vilkaise koulua tuossa palkissa yllä. Näitkö virheitä - olen tyytyväinen, jos kerrot. ( jore . puusa [ a ] kolumbus . fi) Typoja varmaan paljon, dysleksiani ei ole ainakaan paranemaan päin.
tiistai 13. helmikuuta 2018
En ole koskaan...
En ole koskaan lähennellyt naisia ilman heidän lupaansa - lausuu Jörn Donner (kuvassa, jos et tunnista).
En ole koskaan kosketellut sopimattomasti lentoemäntiä - lausuu Väyrynen.
En ole koskaan lähettänyt seksuaalisesti ahdistelevia tekstiviestejä - lausuu Vanhanen.
En ole koskaan ahdistellut mitenkään naisia - lausuu Kanerva.
En ole koskaan toiminut väärin - lausuu Niskanen
En ole koskaan varastanut kuvia sivuilleni - lausuu Huhtasaari
Varsinainen lausuntakuoro!
..ja tuo lista jatkuu ja jatkuu, suurimman osan olet jo unohtanut kokonaan, minä en. Vanhan miehen, entisen journon on yhä vaikeampi käsittää tätä maailmaa.
HS kuukausiliitteen juttu Jörn Donnerista ja pojastaan Rafaelista by Venla Pystynen
En ole koskaan kosketellut sopimattomasti lentoemäntiä - lausuu Väyrynen.
En ole koskaan lähettänyt seksuaalisesti ahdistelevia tekstiviestejä - lausuu Vanhanen.
En ole koskaan ahdistellut mitenkään naisia - lausuu Kanerva.
En ole koskaan toiminut väärin - lausuu Niskanen
En ole koskaan varastanut kuvia sivuilleni - lausuu Huhtasaari
Varsinainen lausuntakuoro!
..ja tuo lista jatkuu ja jatkuu, suurimman osan olet jo unohtanut kokonaan, minä en. Vanhan miehen, entisen journon on yhä vaikeampi käsittää tätä maailmaa.
HS kuukausiliitteen juttu Jörn Donnerista ja pojastaan Rafaelista by Venla Pystynen
lauantai 10. helmikuuta 2018
maanantai 5. helmikuuta 2018
Risikko ja rasistit
Kuvassa eduskunnan uusi puhemies Paula Risikko - kokoomus.
Myöhästyin pari minuuttia - kun hän vieraili peukuttamassa Rautatientorin rasistileiriä.
Jos en myöhästynyt, minulla olisi oma kuva tässä - mutta nyt, joudun tyytymään kuvakaappaukseen googlehausta. Asia mennee ehkä perille.
Voittiko parempi, mene tiedä, toisena tarjolla oli monta ääntä ( 16? ) saanut Ike Kanerva, legendaarinen ahdistelija, jolle naiset ovat käyttöesineitä.
Sellainen se #metoo, tälläinen tämä Suomi ja tuollaiset meitä johtaa.
Myöhästyin pari minuuttia - kun hän vieraili peukuttamassa Rautatientorin rasistileiriä.
Jos en myöhästynyt, minulla olisi oma kuva tässä - mutta nyt, joudun tyytymään kuvakaappaukseen googlehausta. Asia mennee ehkä perille.
Voittiko parempi, mene tiedä, toisena tarjolla oli monta ääntä ( 16? ) saanut Ike Kanerva, legendaarinen ahdistelija, jolle naiset ovat käyttöesineitä.
Sellainen se #metoo, tälläinen tämä Suomi ja tuollaiset meitä johtaa.
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Taidepuhetta, osa 29
Eläimellisyys, jonka alkukoti
on mielissämme
toteuttaa näkemyksemme
ajoittain vulgääreinä, ajoittain
naturaalin puhtaina,
kuin reväistyinä
alkutuulen puhalluksesta
modulaatioaron sopukoista.
preesens tai imperfekti missä ero
kun katsoo näiden kuvien
konstruktioiden palavaa intoa
on mielissämme
toteuttaa näkemyksemme
ajoittain vulgääreinä, ajoittain
naturaalin puhtaina,
kuin reväistyinä
alkutuulen puhalluksesta
modulaatioaron sopukoista.
preesens tai imperfekti missä ero
kun katsoo näiden kuvien
konstruktioiden palavaa intoa
toteuttaa eläimen transitio peiton alle
ultramoderniin kohtuun jossa ei vello lapsivesi vaan
rakkauden ilmapiirin sekulääri viiriili enbuske
rakkauden ilmapiirin sekulääri viiriili enbuske
temaattinen häiriö
inhimillisen vertautuminen eläimelliseen
hitaasti yhtyvät elämänkaaret
joita kuvaa tuskainen eläimen ilme
sen todetessa vajavuutensa
hyperinflaation kourissa.
preskriptio filiaaliin
metadoni soikeaksi
ja bluessävyinen ote kuin
taivaanrantaa raastaisi
kohti tuntematonta
RGb sinfoniaa
kuule
covfefe
covfefe
missä luuraa
stiiganfuulian
raja
inhimillisen vertautuminen eläimelliseen
hitaasti yhtyvät elämänkaaret
joita kuvaa tuskainen eläimen ilme
sen todetessa vajavuutensa
hyperinflaation kourissa.
preskriptio filiaaliin
metadoni soikeaksi
ja bluessävyinen ote kuin
taivaanrantaa raastaisi
kohti tuntematonta
RGb sinfoniaa
kuule
covfefe
covfefe
missä luuraa
stiiganfuulian
raja
lauantai 3. helmikuuta 2018
Baaad dreams
Last night I had the very same nightmare.
It was a dream about the fake execution in Teheran. I have sometimes the sleep paralysis, which occurs every month..once or twice. If You`ve had it..then You know. Your body is paralyzed, nothing works but Your mind is awake. You cannot rise a hand or move a leg. Everything just happens.
And that everything is like hell usually.
Teheran was the only time I pissed my pants.
Then it was over and everybody was laughing around me - me except the UPI driver who was pale like a sheet.. he took me to Intercont where I crawled to bar to have a shot of brandy.
It comes back like yesterday does..but it happened in 40 years ago.
Teheran, the Alley of bloody hands 1979.
Savak officer intends to shoot me, while I´m handcuffed in a truck. He cocks the gun and pulls the trigger, empty. Then everybody starts laughing.
It was a dream about the fake execution in Teheran. I have sometimes the sleep paralysis, which occurs every month..once or twice. If You`ve had it..then You know. Your body is paralyzed, nothing works but Your mind is awake. You cannot rise a hand or move a leg. Everything just happens.
And that everything is like hell usually.
Teheran was the only time I pissed my pants.
Then it was over and everybody was laughing around me - me except the UPI driver who was pale like a sheet.. he took me to Intercont where I crawled to bar to have a shot of brandy.
It comes back like yesterday does..but it happened in 40 years ago.
Teheran, the Alley of bloody hands 1979.
Savak officer intends to shoot me, while I´m handcuffed in a truck. He cocks the gun and pulls the trigger, empty. Then everybody starts laughing.
Jos ei osaa - pitäisi ymmärtää opetella.
Olemmeko edenneet todella lopullisesti tilaan, jossa tällaista materiaalia voidaan julkaista? Näiden ihmisten pitäisi olla lehtikuvauksen ammattilaisia. Vai onko tämä heiltä indoktrinaatiota, poliittinen kannanotto? Täysin kelvottomia kuvia maan suurimman lehden netistä.
Kuvat: Markus Jokela ja Sami Kero, copyright HS, kuvasitaatti kuvajournalismin kritiikkiä varten.
Kuvat: Markus Jokela ja Sami Kero, copyright HS, kuvasitaatti kuvajournalismin kritiikkiä varten.
perjantai 2. helmikuuta 2018
Ars Fennica
Kun minä en mistään mitään ymmärrä - niin sanokoot minua paremmat, mistä on kyse.
Elämän ja kuoleman pistoksessaKari Vehosalo rakentaa töissään dramaattisia näyttämöitä, joissa elämä ja kuolema yhdistyvät polttavaan pistokseen. Teokset kokoavat yhteen valokuvallisen ja filosofisen tarkasti kauneuden, psykopatologian ja länsimaisen traumakulttuurin. Vehosalon käsittelyssä moderni ikonografia kulminoituu Jayne Mansfieldiin, jonka seksikäs keho hyökkää kohti katsojaa yhtä raivokkaasti kuin kolariin ajautuva auto. Mansfeldin turma-auto on kuin salaman polttama ja kuin sarjakuvamainen viite julkkiskulttuurista. Seksin ja kuolema yhteys vetää populaarikulttuurisen viivan aina James Deanistä Dianaan. Toinen teoksissa välähtävä hahmo on Ted Kaczynski, matemaatikko, anarkisti ja yksi performatiivisen terrorismin isistä. Kaczynski eli Unabomber piinasi lähes 20 vuoden ajan Yhdysvaltoja 1970-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin asti. Teknologisoituvan yhteiskunnan kriitikkona sittemmin tunnettu Kaczynski eli erakkona kaikki vuoden kiinnijäämiseensä asti. Yksinäisyys, hiljaisuus ja katse muistuttavat länsimaisesta psykopatologiasta. Sen syvimpiä kerroksia on valotettu läpi 1900-luvun. Vehosalon työ rakentuu traditiolle, jossa yhdistyvät semiotiikka ja psykokultttuuri. Teoksien harmaan sävyt hahmottavat tarkasti myös ihmiseleitä, ja teosten draamassa myös inhimillisyys on läsnä muistumina, kohdentumina ja pistoksina.
Atte Oksanen
Auts jumalauta miten komeaa, ukko ottaa valokuvia ja duunaa niistä kuvia, jonkalaisia on esimerkiksi japanilaisessa ja kiinalaisessa (valokuva)kuvataiteessa nähty ja paljon jo vuosia. Vaikkapa nyt kontekstistaan ulos kelluvia ihmisiä.
Mutta tuo tuossa yllä ei ole vielä mitään. Tämä tässä alla on jo taideteos sinällään. Aidosti rakastan taidepuhetta, se tekee valokuvasta maalaajankin yli-ihmiseksi.
taide on upea asia, kaikki on sallittua, mutta valokuvaajana minua naurattaa valokuvista maalatut teokset. Minä taas en voi ottaa taiteilijan kuvasta kuvaa ja tehdä siitä jatkoversioita. Se onkin copyrightrikos.
Elämän ja kuoleman pistoksessaKari Vehosalo rakentaa töissään dramaattisia näyttämöitä, joissa elämä ja kuolema yhdistyvät polttavaan pistokseen. Teokset kokoavat yhteen valokuvallisen ja filosofisen tarkasti kauneuden, psykopatologian ja länsimaisen traumakulttuurin. Vehosalon käsittelyssä moderni ikonografia kulminoituu Jayne Mansfieldiin, jonka seksikäs keho hyökkää kohti katsojaa yhtä raivokkaasti kuin kolariin ajautuva auto. Mansfeldin turma-auto on kuin salaman polttama ja kuin sarjakuvamainen viite julkkiskulttuurista. Seksin ja kuolema yhteys vetää populaarikulttuurisen viivan aina James Deanistä Dianaan. Toinen teoksissa välähtävä hahmo on Ted Kaczynski, matemaatikko, anarkisti ja yksi performatiivisen terrorismin isistä. Kaczynski eli Unabomber piinasi lähes 20 vuoden ajan Yhdysvaltoja 1970-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin asti. Teknologisoituvan yhteiskunnan kriitikkona sittemmin tunnettu Kaczynski eli erakkona kaikki vuoden kiinnijäämiseensä asti. Yksinäisyys, hiljaisuus ja katse muistuttavat länsimaisesta psykopatologiasta. Sen syvimpiä kerroksia on valotettu läpi 1900-luvun. Vehosalon työ rakentuu traditiolle, jossa yhdistyvät semiotiikka ja psykokultttuuri. Teoksien harmaan sävyt hahmottavat tarkasti myös ihmiseleitä, ja teosten draamassa myös inhimillisyys on läsnä muistumina, kohdentumina ja pistoksina.
Atte Oksanen
Auts jumalauta miten komeaa, ukko ottaa valokuvia ja duunaa niistä kuvia, jonkalaisia on esimerkiksi japanilaisessa ja kiinalaisessa (valokuva)kuvataiteessa nähty ja paljon jo vuosia. Vaikkapa nyt kontekstistaan ulos kelluvia ihmisiä.
Mutta tuo tuossa yllä ei ole vielä mitään. Tämä tässä alla on jo taideteos sinällään. Aidosti rakastan taidepuhetta, se tekee valokuvasta maalaajankin yli-ihmiseksi.
taide on upea asia, kaikki on sallittua, mutta valokuvaajana minua naurattaa valokuvista maalatut teokset. Minä taas en voi ottaa taiteilijan kuvasta kuvaa ja tehdä siitä jatkoversioita. Se onkin copyrightrikos.
Vilpittömät kehut
Jukka Gröndahl on yksi niistä kolmesta tai neljästä viimeisestä lehtikuvaajasta Suomessa, joka vielä osaa ammattinsa ja jonka kuvia katsoessa saa hyvän journofiiliksen.
Niinistön kuva on vanhanaikainen visuaalinen mieleen kolahtava lehtikuva, johon ei ole mitään lisättävää. Lumisade lisää aikaperspektiivin, silloin satoi. Silinteri vie kauas menneisiin traditioihin ja kaksi upseeria kertoo puolustusvoimien päälliköstä. Eduskunnan seinänä kohoavat portaat kallioisesta establismentistä
Mikä tarkeintä, tämä ei ole nykykuvaajien vinossa oleva sama torso vaakakuvan tyhjyydessä, oli kyseessä koirakilpailu tai akatemiaprofessorin 70v synttäri.
Hieno kuva, onneksi olkoon.
Kuva Jukka Gröndahl, copyright HS, kuvasitaatti kuvajournalismin kritikkiä varten.
Niinistön kuva on vanhanaikainen visuaalinen mieleen kolahtava lehtikuva, johon ei ole mitään lisättävää. Lumisade lisää aikaperspektiivin, silloin satoi. Silinteri vie kauas menneisiin traditioihin ja kaksi upseeria kertoo puolustusvoimien päälliköstä. Eduskunnan seinänä kohoavat portaat kallioisesta establismentistä
Mikä tarkeintä, tämä ei ole nykykuvaajien vinossa oleva sama torso vaakakuvan tyhjyydessä, oli kyseessä koirakilpailu tai akatemiaprofessorin 70v synttäri.
Hieno kuva, onneksi olkoon.
Kuva Jukka Gröndahl, copyright HS, kuvasitaatti kuvajournalismin kritikkiä varten.
Kaksinaismoralistien kokoontumisajot
Suomeen on syntynyt rinnakkainen oikeusjärjestelmä.
Toisaalta on poliisi joka tutkii. Syyttäjä, joka syytää. Oikeus, joka tuomitsee ja syyllinen joka suorittaa rangaistuksen.
-
Toisaalta meillä on #metoo järjestelmä, jossa random nainen ilmoittaa vapaavalinnaisen miehen häirinneen häntä, jolloin miehen elämä, työ ja perhe loppuu IltaSanomien lööppiin. Kohteina ovat ne miehet, joista on hyödytty tarpeeksi, saatu elokuvarooleja, julkisuutta ja rahaa. Kun miehestä ei enää voi hyötyä, hänen ahdistelunsa julkistetaan.
Törhönen lienee syyllinen ahdisteluun ilmoitetussa mitassa, mutta rikollista ja epäsopivaa toimintaa varten on oikeuslaitoksemme, jonka ensimmäinen toimija on poliisimme. Onko poliisille tehty aiheesta rikosilmoitus nyt tai erityisesti silloin, kun asia tapahtui? Vai onko maailma muuttunut niin, että voin kävellä YLE:n ja kertoa, että eräs naispresidentti laittoi kätensä reidelleni ja siitä alkaa ekaloituva lumivyöry.
Hey c`mon, jos teen sen, ei asiasta seuraa mitään, koska minä olen väärää sukupuolta.
Miehen asema yhteiskunnassa on seuraava....
Vanhempi "puumanainen" saa katsoa timmiä nuorta viriiliä miesvartaloa ja tuota esineellistävää katsetta ylistetään, mutta vanha mies -katsoessaan himoiten nuorta naista- on limainen kuvottava pedofiilisetä.
IltaSanomat on kaksinaismoralistien kokoontumisajojen ensimmäinen osallistuja.
Samalla hetkellä, kun Ulla Appelsin kirjoittaa, että ollaan vaaravyöhykkeellä, jos tuomitseminen ahdistelusta perustuu vain väitteisiin...IS lööpittää Törhösestä oikein kunnolla.
Miksi?
Koska se lööppi lisää myyntiä, IS:a ei kiinnosta mikään muu. Olen ollut kahtena kesänä siellä kesäkuvaajana ja tiedän, millaista oli lööppikiima. Ne tehdään rimaa hipoen. IS ei ajattele collateral damagea. Törhösellä on sukulaisia, ihmisiä - joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. He tuhoutuivat tähän yhteen lööppiin, alkaa koulukiusaus ja työpaikkakiusaus ja halveksinta. Jos katsot kuvaa lööpistä, näet miten keltainen otsikkorivi, "Elokuva-alan naiset jne....." on pientä fonttia ja jäi lööppikehyksen alle niin, että jouduin vetämään lööppiä alas pari senttiä ottaakseni kuvan.
Itse väite on kissankokoisena totena esillä. Arveluttavaa toimintaa suhteutettuna journalistin ohjeeseen:
Toinen hypokriittisten kokoontumisajojen osallistujaryhmä ovat asiasta vihdoinkin ilmoittaneet naiset. Ollaanpa realisteja, siis:
1. Seksinkipeät, valtaa pitävät ukot ehdottelevat ja kähmivät. Se on taatusti tapahtunut.
2. Samojen ukkojen kautta ao. rouvat ovat saaneet duuninsa ja elintasonsa. Siksi kukaan heistä ei ole ahdistelun aikana ja jälkeen vinkaissut sanaakaan asiasta.
Miksi?
Koska siihen olisi loppunut eteneminen uralla. Se on 110% väärin, mutta yhtä väärin on hyötyä ahdistelusta olemalla hiljaa ja altistaen kollegansa samalle kohtelulle..
Mikään ei estä hakeutumasta muualle, jos valittu ala haisee. Eikä mikään olisi estänyt liittoutumasta 20 muun kähmityn kanssa ajaen asia eteenpäin.
3. Nasima Razmyar aloitti melkoisen mekastuksen Törhösestä ja vaati eroa. Tietääkö hän 100% varmasti, että kaikki väitetty on totta? Ei tietenkään, ei kukaan muukaan tiedä. Samoin ovat toimineet kymmenet naiset viimeisen puolen vuoden aikana. Asiassa on yksi mutta. Lynkkaus ei saa olla 2010 luvun keino, nyt yhteiskunnassa kuitenkin vallitsee riemukas ajojahti. Mutta se ajojahti olisi pitänyt käynnistää sillä hetkellä, kun ahdistelua esiintyi - ei vasta sitten, kun ahdistelijan kautta ei enää saa etuja ja ahdistelija voidaan heittää hyödyttömänä roskiin.
5. IS lööpissä on Törhönen ja Väyrynen omatekemässäni. Yksikään naisjärjestö. Yksikään kansanedustaja, yksikään asian suhteen tärkeä ihminen ei reagoinut sanallakaan, kun linkitin heille bloggaukseni Väyrysen lentoemäntäahdisteluista. Kyseessä oli presidenttiehdokas, joka ylitti sen yhteiskunnan jakolinjan, jonka alapuolella lynkkausjoukot vaivatta liikkuvat - mutta jonka yläpuolella ilmiantaja onkin väärässä - vaikka hän on miten oikeassa.
Ilta-Sanomat on itse eräs ahdistelun tyyssija, kuten Iltalehtikin. Ura siellä ja monessa muussa lehdessä eteni päätoimittajan tai toimituspäällikön sängyn kautta. Kummakyllä kukaan reiden kautta asemaansa edenneistä ei ole tullut esiin ex pomojaan ahdistelusta syyttäen.
Kesäkuvaajana katsoimme iloisin silmin erään merkittävään asemaan nousseen naistoimittajan kesäduunihakemusta. Sen liitteenä oli valokuvia, joissa ao. neito esiintyi rihmankiertämättäkään ja pääsi duuniin, että heilahti.
Ulkomailla isojen talvikisojen aikana Sanomien ylemmän tason toimijat olivat alemman tason naistoimittajien yövieraina.
Kukaa ei siitäkään puhu (nut) mitään. Me, minä näin touhun vierestä. Mutta silloisiin ahdistelijoihin ei median lynkkausjoukon käsi nytkään ulotu. Nuo ahdistelijat nimittäin nostivat monet naistoimittajat nykyasemiinsa. UusiSuomi oli aikanaan kuin bordelli, lehden saunaosasto oli kauhun paikka monelle kesätoimittajalle. Kukaan ei tule esiin- Journalistiliitosta puhumattakaan, jolla on oma haudattu työpaikka-ahdistelu ihan liian lähellä. Monen toimittajan ura urkeni lauteilla, johdon puuskuttaessa päällä. Ooh aah, kaksi työntöä ja tuijotus ja duunimesta
Sukelletaan syvemmälle yhteiskunnan tummiin vesiin.
Eduskunnan kuppila ja perussuomalaiset. Puolueen edustajat olivat itse näkemänäni kiinni naispuolisessa henkilökunnassa kännissä ollessaan, eräs heistä -pappi- kyttäsi konekirjoittajaa naisten vessassa ruusupuskan kanssa. Eivätkä he olleet ainoita, vaikka eniten toki touhussa, pesän vonkaaminen maistui muidenkin puolueiden uroille.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Tullinpuomi. Ministerit ja kansanedustajat kävivät hakemassa yöseuransa siellä istuvista sairaanhoitajaopiskelijoista. Kävin kerran ihmettelemässä menoa. Paikalle tulivat kokoomuksen kaksi johtavaa henkilöä melkoissa takatuupparissa, huojuivat ovella ja napsauttivat sormiaan - jolloin määrätyt tytöt nousivat ja menivät kainaloon. Normiarkea poken mukaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Lentoemännät. Ei Väyrynen ollut ainoa ahdistelija, kukaan ei kerro, mitä tapahtui presidenttien tukijoukoissa ensimmäisessä luokassa vuosien varrella. Eräällä Lontoon matkalla sieltä tuli lujaa ulos punaposkinen lentoemäntä korjaillen vaatteitaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Urheilu. -70 ja -80 luku oli yhtä ahdistelun sekosortoa. Ahdistelua koettiin usein hormoneja täyteen pumpatuilta naisurheilijoilta. Itse juoksin pakoon erästä kiekonheittäjää. Siipeilijät naivat naisurheilijoita respasta saunan kautta huoneisiin joka puolella. Urheilujohtajat käyttivät sumeilematta naisia hyväkseen ja ihan yhtäpaljon toisinpäin.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Uskonto. Pohjanmaalla tiedetään, kuka lestadiolainen nai eniten tyttäriään ja tyttärentyttäriään. Yleistä tietoa. Mutta lestoilla on oma järjestelmänsä. Tietoon tulee pikkuruinen jäävuorenhuippu. Pääministerimme on lesta.
Saarnaajat käyttävät hurmoksissa olevia nuoria tyttöjä sumeilematta hyväkseen.
Kun isä panee tytärtään, hän pyytää anteeksi saatuaan lestadiolaiskikkelinsä ulos.
Silloin tyttären on sanottava sääntöjen mukaan: "kaikki veriruskeat synnit on anteeksiannettu isäkulta", eikä aiheesta saa koskaan puhua. Ja ensiyönä uudestaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Armeija. Varovaisia median ulostuloja on ollut. Naisalokkaita ahdistellaan öisin. Mutta millaista se oli kun itse olin intissä 1971? Säkylässä oli paljon raiskaustapauksia. Sotilaskodin ja keittiön naisia ahdisteltiin, eivätkä tekijät oleet varusmiehiä.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Kirkko. EVL on ollut vuosia työpaikkakiusauslistan kärjessä. Yksittäisiä tapauksia on tullut julki, esimerkiksi pappien tekosista rippileireillä. Lahkot peittelevät nuorisotyöntekijöittensä tekemää tyttöjen pakottamista anaaliyhdyntään. Sitä kun ei pidetä seksinä varsinaisesti, esimerkiksi vapaakirkossa.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Vankilat. Homoseksuaalinen raiskaus on arkea. Pehmeä, paatumaton uusi vanki, joka ei ole eristyksissä - raiskataan varmasti. Siitä kertominen johdolle merkitsee teroitettua hammasharjaa vasikan reiteen. Vankilassa syntynyt ohje uusille tuomiota suorittaville ei ole tyhjästä: "Älä nosta pudonnutta saippuaa lattialta suihkussa muuten kuin kyykyssä."
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Ja lista jatkuu. Mihinkään sen kohtaan ei puutu IS - IL tai muu informaatiokanava oikeuslaitoksesta puhumattakaan. Vastauksessaan minulle tasa-arvovaltuutetun toimisto sanoo, etteivät he voi tehdä mitään, ellei väärin kohdeltu itse tee asiasta ilmoitusta. Lastensuojelu voi tehdä - miksei aikuistensuojelu?
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Mikä on ihmisen henkilökohtaisen itsekunnioituksen määrä. Puolittuuko se heti, kun on saatavissa etuja? Siitä olen varma. Kuten olen kymmeniä kertoja kirjoittanut, jos me lehtikuvaajat ja toimittajat kertoisimme osankin siitä, mitä olemme nähneet, koko yhteiskunta pysähtyisi ainakin hetkeksi. Siksi aikaa siis, että asianosaiset ehtisivät kieltää ja väittää ajojahdiksi. Kun koetamme yrittää parantua vanhasta taakasta, parantamistoimien täytyy läpäistä koko yhteiskunta, ei pysähtyä loppuun käytettyihin ressukoihin.
Amen!
Toisaalta on poliisi joka tutkii. Syyttäjä, joka syytää. Oikeus, joka tuomitsee ja syyllinen joka suorittaa rangaistuksen.
-
Toisaalta meillä on #metoo järjestelmä, jossa random nainen ilmoittaa vapaavalinnaisen miehen häirinneen häntä, jolloin miehen elämä, työ ja perhe loppuu IltaSanomien lööppiin. Kohteina ovat ne miehet, joista on hyödytty tarpeeksi, saatu elokuvarooleja, julkisuutta ja rahaa. Kun miehestä ei enää voi hyötyä, hänen ahdistelunsa julkistetaan.
Törhönen lienee syyllinen ahdisteluun ilmoitetussa mitassa, mutta rikollista ja epäsopivaa toimintaa varten on oikeuslaitoksemme, jonka ensimmäinen toimija on poliisimme. Onko poliisille tehty aiheesta rikosilmoitus nyt tai erityisesti silloin, kun asia tapahtui? Vai onko maailma muuttunut niin, että voin kävellä YLE:n ja kertoa, että eräs naispresidentti laittoi kätensä reidelleni ja siitä alkaa ekaloituva lumivyöry.
Hey c`mon, jos teen sen, ei asiasta seuraa mitään, koska minä olen väärää sukupuolta.
Miehen asema yhteiskunnassa on seuraava....
Vanhempi "puumanainen" saa katsoa timmiä nuorta viriiliä miesvartaloa ja tuota esineellistävää katsetta ylistetään, mutta vanha mies -katsoessaan himoiten nuorta naista- on limainen kuvottava pedofiilisetä.
IltaSanomat on kaksinaismoralistien kokoontumisajojen ensimmäinen osallistuja.
Samalla hetkellä, kun Ulla Appelsin kirjoittaa, että ollaan vaaravyöhykkeellä, jos tuomitseminen ahdistelusta perustuu vain väitteisiin...IS lööpittää Törhösestä oikein kunnolla.
Miksi?
Koska se lööppi lisää myyntiä, IS:a ei kiinnosta mikään muu. Olen ollut kahtena kesänä siellä kesäkuvaajana ja tiedän, millaista oli lööppikiima. Ne tehdään rimaa hipoen. IS ei ajattele collateral damagea. Törhösellä on sukulaisia, ihmisiä - joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. He tuhoutuivat tähän yhteen lööppiin, alkaa koulukiusaus ja työpaikkakiusaus ja halveksinta. Jos katsot kuvaa lööpistä, näet miten keltainen otsikkorivi, "Elokuva-alan naiset jne....." on pientä fonttia ja jäi lööppikehyksen alle niin, että jouduin vetämään lööppiä alas pari senttiä ottaakseni kuvan.
Itse väite on kissankokoisena totena esillä. Arveluttavaa toimintaa suhteutettuna journalistin ohjeeseen:
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Toinen hypokriittisten kokoontumisajojen osallistujaryhmä ovat asiasta vihdoinkin ilmoittaneet naiset. Ollaanpa realisteja, siis:
1. Seksinkipeät, valtaa pitävät ukot ehdottelevat ja kähmivät. Se on taatusti tapahtunut.
2. Samojen ukkojen kautta ao. rouvat ovat saaneet duuninsa ja elintasonsa. Siksi kukaan heistä ei ole ahdistelun aikana ja jälkeen vinkaissut sanaakaan asiasta.
Miksi?
Koska siihen olisi loppunut eteneminen uralla. Se on 110% väärin, mutta yhtä väärin on hyötyä ahdistelusta olemalla hiljaa ja altistaen kollegansa samalle kohtelulle..
Mikään ei estä hakeutumasta muualle, jos valittu ala haisee. Eikä mikään olisi estänyt liittoutumasta 20 muun kähmityn kanssa ajaen asia eteenpäin.
3. Nasima Razmyar aloitti melkoisen mekastuksen Törhösestä ja vaati eroa. Tietääkö hän 100% varmasti, että kaikki väitetty on totta? Ei tietenkään, ei kukaan muukaan tiedä. Samoin ovat toimineet kymmenet naiset viimeisen puolen vuoden aikana. Asiassa on yksi mutta. Lynkkaus ei saa olla 2010 luvun keino, nyt yhteiskunnassa kuitenkin vallitsee riemukas ajojahti. Mutta se ajojahti olisi pitänyt käynnistää sillä hetkellä, kun ahdistelua esiintyi - ei vasta sitten, kun ahdistelijan kautta ei enää saa etuja ja ahdistelija voidaan heittää hyödyttömänä roskiin.
5. IS lööpissä on Törhönen ja Väyrynen omatekemässäni. Yksikään naisjärjestö. Yksikään kansanedustaja, yksikään asian suhteen tärkeä ihminen ei reagoinut sanallakaan, kun linkitin heille bloggaukseni Väyrysen lentoemäntäahdisteluista. Kyseessä oli presidenttiehdokas, joka ylitti sen yhteiskunnan jakolinjan, jonka alapuolella lynkkausjoukot vaivatta liikkuvat - mutta jonka yläpuolella ilmiantaja onkin väärässä - vaikka hän on miten oikeassa.
Ilta-Sanomat on itse eräs ahdistelun tyyssija, kuten Iltalehtikin. Ura siellä ja monessa muussa lehdessä eteni päätoimittajan tai toimituspäällikön sängyn kautta. Kummakyllä kukaan reiden kautta asemaansa edenneistä ei ole tullut esiin ex pomojaan ahdistelusta syyttäen.
Kesäkuvaajana katsoimme iloisin silmin erään merkittävään asemaan nousseen naistoimittajan kesäduunihakemusta. Sen liitteenä oli valokuvia, joissa ao. neito esiintyi rihmankiertämättäkään ja pääsi duuniin, että heilahti.
Ulkomailla isojen talvikisojen aikana Sanomien ylemmän tason toimijat olivat alemman tason naistoimittajien yövieraina.
Kukaa ei siitäkään puhu (nut) mitään. Me, minä näin touhun vierestä. Mutta silloisiin ahdistelijoihin ei median lynkkausjoukon käsi nytkään ulotu. Nuo ahdistelijat nimittäin nostivat monet naistoimittajat nykyasemiinsa. UusiSuomi oli aikanaan kuin bordelli, lehden saunaosasto oli kauhun paikka monelle kesätoimittajalle. Kukaan ei tule esiin- Journalistiliitosta puhumattakaan, jolla on oma haudattu työpaikka-ahdistelu ihan liian lähellä. Monen toimittajan ura urkeni lauteilla, johdon puuskuttaessa päällä. Ooh aah, kaksi työntöä ja tuijotus ja duunimesta
Sukelletaan syvemmälle yhteiskunnan tummiin vesiin.
Eduskunnan kuppila ja perussuomalaiset. Puolueen edustajat olivat itse näkemänäni kiinni naispuolisessa henkilökunnassa kännissä ollessaan, eräs heistä -pappi- kyttäsi konekirjoittajaa naisten vessassa ruusupuskan kanssa. Eivätkä he olleet ainoita, vaikka eniten toki touhussa, pesän vonkaaminen maistui muidenkin puolueiden uroille.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Tullinpuomi. Ministerit ja kansanedustajat kävivät hakemassa yöseuransa siellä istuvista sairaanhoitajaopiskelijoista. Kävin kerran ihmettelemässä menoa. Paikalle tulivat kokoomuksen kaksi johtavaa henkilöä melkoissa takatuupparissa, huojuivat ovella ja napsauttivat sormiaan - jolloin määrätyt tytöt nousivat ja menivät kainaloon. Normiarkea poken mukaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Lentoemännät. Ei Väyrynen ollut ainoa ahdistelija, kukaan ei kerro, mitä tapahtui presidenttien tukijoukoissa ensimmäisessä luokassa vuosien varrella. Eräällä Lontoon matkalla sieltä tuli lujaa ulos punaposkinen lentoemäntä korjaillen vaatteitaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Urheilu. -70 ja -80 luku oli yhtä ahdistelun sekosortoa. Ahdistelua koettiin usein hormoneja täyteen pumpatuilta naisurheilijoilta. Itse juoksin pakoon erästä kiekonheittäjää. Siipeilijät naivat naisurheilijoita respasta saunan kautta huoneisiin joka puolella. Urheilujohtajat käyttivät sumeilematta naisia hyväkseen ja ihan yhtäpaljon toisinpäin.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Uskonto. Pohjanmaalla tiedetään, kuka lestadiolainen nai eniten tyttäriään ja tyttärentyttäriään. Yleistä tietoa. Mutta lestoilla on oma järjestelmänsä. Tietoon tulee pikkuruinen jäävuorenhuippu. Pääministerimme on lesta.
Saarnaajat käyttävät hurmoksissa olevia nuoria tyttöjä sumeilematta hyväkseen.
Kun isä panee tytärtään, hän pyytää anteeksi saatuaan lestadiolaiskikkelinsä ulos.
Silloin tyttären on sanottava sääntöjen mukaan: "kaikki veriruskeat synnit on anteeksiannettu isäkulta", eikä aiheesta saa koskaan puhua. Ja ensiyönä uudestaan.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Armeija. Varovaisia median ulostuloja on ollut. Naisalokkaita ahdistellaan öisin. Mutta millaista se oli kun itse olin intissä 1971? Säkylässä oli paljon raiskaustapauksia. Sotilaskodin ja keittiön naisia ahdisteltiin, eivätkä tekijät oleet varusmiehiä.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Kirkko. EVL on ollut vuosia työpaikkakiusauslistan kärjessä. Yksittäisiä tapauksia on tullut julki, esimerkiksi pappien tekosista rippileireillä. Lahkot peittelevät nuorisotyöntekijöittensä tekemää tyttöjen pakottamista anaaliyhdyntään. Sitä kun ei pidetä seksinä varsinaisesti, esimerkiksi vapaakirkossa.
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Vankilat. Homoseksuaalinen raiskaus on arkea. Pehmeä, paatumaton uusi vanki, joka ei ole eristyksissä - raiskataan varmasti. Siitä kertominen johdolle merkitsee teroitettua hammasharjaa vasikan reiteen. Vankilassa syntynyt ohje uusille tuomiota suorittaville ei ole tyhjästä: "Älä nosta pudonnutta saippuaa lattialta suihkussa muuten kuin kyykyssä."
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Ja lista jatkuu. Mihinkään sen kohtaan ei puutu IS - IL tai muu informaatiokanava oikeuslaitoksesta puhumattakaan. Vastauksessaan minulle tasa-arvovaltuutetun toimisto sanoo, etteivät he voi tehdä mitään, ellei väärin kohdeltu itse tee asiasta ilmoitusta. Lastensuojelu voi tehdä - miksei aikuistensuojelu?
Meteli aiheesta, no ei tietenkään.
Mikä on ihmisen henkilökohtaisen itsekunnioituksen määrä. Puolittuuko se heti, kun on saatavissa etuja? Siitä olen varma. Kuten olen kymmeniä kertoja kirjoittanut, jos me lehtikuvaajat ja toimittajat kertoisimme osankin siitä, mitä olemme nähneet, koko yhteiskunta pysähtyisi ainakin hetkeksi. Siksi aikaa siis, että asianosaiset ehtisivät kieltää ja väittää ajojahdiksi. Kun koetamme yrittää parantua vanhasta taakasta, parantamistoimien täytyy läpäistä koko yhteiskunta, ei pysähtyä loppuun käytettyihin ressukoihin.
Amen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)