YLE osasi kerrankin, mutta tarkoittamatta tekoaan.
Olen vertailija ja koko elämäni hakenut omiin kuviini ja käsitemaailmaani kontrastia.
Silloin on helpompi huomata ja huomauttaa.
Tänään 25.2.2018 YLE onnistuu herättämään piilevän ristiriitahakuisuuteni. Journalistin on oivallettava enemmän ja suodatettava ja kärjistettävä vaikeat asiat kohderyhmälleen. Sinä, yksi noin kymmenestä lukijastani olet nyt kohderyhmäni. Haastan sinut jäljempänä, odota hetki ja....
...katso alla olevaa kuvasitaattia.
Maailmankäsityksemme matelee omahyväisyydessä. Talviolympialaisten aikana maailmankäsityksemme syntyy siitä, miten doupatut urheilijat hiihtävät kovaa vauhtia, jossain kaukaisessa maassa. Lähietäisyydellä Koreasta on maita ( tai hiihtokilpailuihin osallistuu), joiden diktaattorit ovat valmiita käynnistämään kolmannen maailmansodan, koska se olisi heistä hauskaa. Jos WW3 alkaa, on mahdollista - että koko elämä maailmassa tuhoutuu. Tuhoutumisen yhteydessä bunkkereissaan henkiin jäävät ne, jotka apokalypsin käynnistivät ja bunkkereiden ulkopuolle kuolevat miljardit hyvät ihmiset. Sinäkin.
Sisimmässämme tiedämme edellisen, mutta toivomme silti kiivaasti, että joku hiihtäisi kovempaa, että voisimme heiluttaa lippua ja olla ylpeitä, mistä?
Haluamme hetkellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, että testeissä näkymättömiä aineita käyttäneet urheilijat saavat sponsorirahaa. Niin ovela on ultranationalismi - että siihen sulautumalla voimme sujuvasti unohtaa vaikkapa Syyrian tilanteen.
Jokainen Venäjän tai USA:n riekaleiksi pommittama lapsi on kuitenkin lapsenuskossaan tärkeämpi ihminen - kuin yksikään ladulla laudat jalassaan puhkuva hiihtäjä ja kaukalossa keppi kädessä kumipalaa huitova jääkiekkoilija.
Jos olet uskovainen, etkä piittaa näistä pienimmistä, et piittaa jeesuksestasikaan. Jos olet laillani ateisti - mutta saat euforiaa olympialaisten hiihdosta enemmän kuin maailmanlaajuisesta tuskasta, tuet sen tuskan eskaloitumista. Minua ei koskaan jätä rauhaan neljävuotiaan Phât:in silmät. Hän katsoi mustista aukoistaan suoraan minuun kuollessaan. Niissä silmissä ei ollut hiihtäjän tuottama nationalistinen kunnia, vaan käsittämätön kauhun kuilu - hänen vajotessaan mustaan, totaaliin pimeyteen - jonka takana ei ole mitään. Sinä ja minä olemme tähän syyllisiä. Sensijaan emme ole tehneet mitään 50km olympiakullan eteen.
Kuvan © copyright Jore Puusa 2018
Tuossa länsimaiden exploitaation uhrissa on koko maailma. Hänen tuskansa on aito - toisin kuin luuloteltu ilosi hiihtokilpailun voitosta. Ilosi syvempi tarkoitus on olla sumuverho todellisuuden ja sinun välissä. Urheilijaa ihailevan nationalistin ilo on harha ja hänen ulkopuoleltaan tuleva tarkoitushakuinen manipuloitu pseudotunne. Tuota iloa tarvitsee hallinto pysyäkseen vallassa, jotta kansa ei ajattelisi hankalia asioita.
Lapsen puolesta tuskan tunteminen olisi ylivoimaista - koska tuo tuska muuttuisi todelliseksi tunteeksi, emmekä kestäisi siitä seuraavaa ahdistuneisuutta.
Suuri osa meistä ohittaa sujuvasti tuskan, tuemme sensijaan itsemme ulkopuolella olevan urheilijan rahallista onnistumista. Huippu-urheilussa on kyse yksilön mammonasta ja sponsoreiden mainosten tuottamasta ostamisen lisääntymisestä ja osakkeenomistajien menestyksestä.
Goethe sanoi: "Urheilu on kansakunnan syöpä". Yhdyn häneen tässä, senverran paljon olen - vaikkapa olympialaisia kuvannut. Menestys humanismissa ei ole kansakunnan syöpä, vaan humanismi on kaikkia varten. Humanismia emme kuitenkaan juhli torilla liput liehuen. Humanismi ja kulttuuri muokkaisivat toteutuessaan maailmaasi enemmän, kuin yksikään jonkun muun hiihtämällä saavutettu voitto. Jokainen lukematta jäänyt kirja tai katsomatta jäänyt taidenäyttely on valtava tappio - mutta katsomatta jäänyt jääkiekko-ottelu on valtava voitto, jos sen ajan käytät oman luovuutesi kehittämiseen.
------------------
Miten sinä koet tämän kirjoituksen?
Uskallatko kirjoittaa mielipiteesi emailiin - jotta voin julkaista tekstisi tässä alla.
Nimelläsi toki. Kirjoita asiasta, älä minusta. Sitä kutsutaan keskusteluksi.jore piste puusa ätt kolumbus piste puusa
Olen vertailija ja koko elämäni hakenut omiin kuviini ja käsitemaailmaani kontrastia.
Silloin on helpompi huomata ja huomauttaa.
Tänään 25.2.2018 YLE onnistuu herättämään piilevän ristiriitahakuisuuteni. Journalistin on oivallettava enemmän ja suodatettava ja kärjistettävä vaikeat asiat kohderyhmälleen. Sinä, yksi noin kymmenestä lukijastani olet nyt kohderyhmäni. Haastan sinut jäljempänä, odota hetki ja....
...katso alla olevaa kuvasitaattia.
Maailmankäsityksemme matelee omahyväisyydessä. Talviolympialaisten aikana maailmankäsityksemme syntyy siitä, miten doupatut urheilijat hiihtävät kovaa vauhtia, jossain kaukaisessa maassa. Lähietäisyydellä Koreasta on maita ( tai hiihtokilpailuihin osallistuu), joiden diktaattorit ovat valmiita käynnistämään kolmannen maailmansodan, koska se olisi heistä hauskaa. Jos WW3 alkaa, on mahdollista - että koko elämä maailmassa tuhoutuu. Tuhoutumisen yhteydessä bunkkereissaan henkiin jäävät ne, jotka apokalypsin käynnistivät ja bunkkereiden ulkopuolle kuolevat miljardit hyvät ihmiset. Sinäkin.
Sisimmässämme tiedämme edellisen, mutta toivomme silti kiivaasti, että joku hiihtäisi kovempaa, että voisimme heiluttaa lippua ja olla ylpeitä, mistä?
Haluamme hetkellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, että testeissä näkymättömiä aineita käyttäneet urheilijat saavat sponsorirahaa. Niin ovela on ultranationalismi - että siihen sulautumalla voimme sujuvasti unohtaa vaikkapa Syyrian tilanteen.
Jokainen Venäjän tai USA:n riekaleiksi pommittama lapsi on kuitenkin lapsenuskossaan tärkeämpi ihminen - kuin yksikään ladulla laudat jalassaan puhkuva hiihtäjä ja kaukalossa keppi kädessä kumipalaa huitova jääkiekkoilija.
Jos olet uskovainen, etkä piittaa näistä pienimmistä, et piittaa jeesuksestasikaan. Jos olet laillani ateisti - mutta saat euforiaa olympialaisten hiihdosta enemmän kuin maailmanlaajuisesta tuskasta, tuet sen tuskan eskaloitumista. Minua ei koskaan jätä rauhaan neljävuotiaan Phât:in silmät. Hän katsoi mustista aukoistaan suoraan minuun kuollessaan. Niissä silmissä ei ollut hiihtäjän tuottama nationalistinen kunnia, vaan käsittämätön kauhun kuilu - hänen vajotessaan mustaan, totaaliin pimeyteen - jonka takana ei ole mitään. Sinä ja minä olemme tähän syyllisiä. Sensijaan emme ole tehneet mitään 50km olympiakullan eteen.
Kuvan © copyright Jore Puusa 2018
Tuossa länsimaiden exploitaation uhrissa on koko maailma. Hänen tuskansa on aito - toisin kuin luuloteltu ilosi hiihtokilpailun voitosta. Ilosi syvempi tarkoitus on olla sumuverho todellisuuden ja sinun välissä. Urheilijaa ihailevan nationalistin ilo on harha ja hänen ulkopuoleltaan tuleva tarkoitushakuinen manipuloitu pseudotunne. Tuota iloa tarvitsee hallinto pysyäkseen vallassa, jotta kansa ei ajattelisi hankalia asioita.
Lapsen puolesta tuskan tunteminen olisi ylivoimaista - koska tuo tuska muuttuisi todelliseksi tunteeksi, emmekä kestäisi siitä seuraavaa ahdistuneisuutta.
Suuri osa meistä ohittaa sujuvasti tuskan, tuemme sensijaan itsemme ulkopuolella olevan urheilijan rahallista onnistumista. Huippu-urheilussa on kyse yksilön mammonasta ja sponsoreiden mainosten tuottamasta ostamisen lisääntymisestä ja osakkeenomistajien menestyksestä.
Goethe sanoi: "Urheilu on kansakunnan syöpä". Yhdyn häneen tässä, senverran paljon olen - vaikkapa olympialaisia kuvannut. Menestys humanismissa ei ole kansakunnan syöpä, vaan humanismi on kaikkia varten. Humanismia emme kuitenkaan juhli torilla liput liehuen. Humanismi ja kulttuuri muokkaisivat toteutuessaan maailmaasi enemmän, kuin yksikään jonkun muun hiihtämällä saavutettu voitto. Jokainen lukematta jäänyt kirja tai katsomatta jäänyt taidenäyttely on valtava tappio - mutta katsomatta jäänyt jääkiekko-ottelu on valtava voitto, jos sen ajan käytät oman luovuutesi kehittämiseen.
------------------
Miten sinä koet tämän kirjoituksen?
Uskallatko kirjoittaa mielipiteesi emailiin - jotta voin julkaista tekstisi tässä alla.
Nimelläsi toki. Kirjoita asiasta, älä minusta. Sitä kutsutaan keskusteluksi.jore piste puusa ätt kolumbus piste puusa
