Hi Terry and Gary and Liza. Bon chance Guy.
The man with a slight grin is Your finnish old man. Track and field 10 000 meters qual. takes place in Los Angeles 1984. I´m shooting for IOPP. Meaning International Olympic Picture Pool. The main idea is that cause all 1250 photographers cannot be at the arena the same time there is this pool. Usually made off four to five guys who shoot for everyone and for free. Free hmm... free for agencies that have paid a fee to participate. The pool serves all medias in the world via agencies like AP etc. Which means that a pool guy in that field just is not allowed to make a mistake. No way. All pics have to be top quality. I shot also qualifications of mens discus. The standard was that the disc had to be leaving the hand at about 15 cm distance....It is not easy, it is damned difficult. So I blew ..... this world champion. The disc was still in his hand just about to leave for flying. Dziisus my boss shouted --- I was about to hung. They were just about to kick me out just for this..and there were 35 throwers..34 pics were good - but this one.
The stress was so terrible that we had a little too much boozing during free nites. The olympic stadium was situated at not so nice neighborhood - One night I decided to walk for "home" and I did. Boy I had to run. I was carrying my F3 with a 300 / 2,8 through Los Angeles black hoods like I`d be in Helsinki where I´d never walk suburbans with my cams clearly seen during nighttime.
So it was 1984 and AIDS broke loose. My finnish friends decided to have a black hooker to stay at their bungalow . It was the last night of OLY games. They had a party ---meaning a PARTY! I was invited - but could not because of a gig.
What really happened, nobody remembers, better so. So we all went back to Finland. Then this friend of mine had a gig to shoot the first AIDS doctor in Finland. During the interview he realised that it`s not only for gays...it´s for the straight too. Then he remembers the night in Los Angeles..and gets freaked out. He totally looses it. During next 10 months he takes an HIV test about 7 times cause he cannot believe the first negative. Not the second, not the....etc. And when it seems that he´s in the clear --- he goes and tells his wife! Try to figure out what happens next ;-) Life is.......
And then I ran with Carl Lewis!
_______________________________________________________________________________
Krassia voi kasvattaa siemenistä. Juuri nyt syksyllä kannattaa kerätä krassin alta siemenet ja pitää ne pussissa ulkona talven, pakkasessakin. Keväällä kylvät ne sisällä multaan ja idätät. Krassin kukat maistuvat hyvälle.
Krassi leviää kuin rutto, jos multa on ravinteikasta kompostia ja hapanta. Krassi kukkii kuukauden ja versoo niin että roikkuu yli purkeistaan ja padoista. Krassin alle on mukava piilottaa ruumiita. Krassi peittää kalmot hitaasti mutta varmasti :-)
__________________________________________________________________________________________
Plagiaatti on hyväksyttävää, kunhan kertoo avoimesti, ettei yritä/osaa luoda itse mitään, vaan seuraa itseään luomikykyisemmän keinomaailmaa hetken ihastuksesta. Jokainen valokuvaaja plagioi harjoitellakseen ja herättääkseen itsessään uinuvaa potentiaalia. Plagiointi muuttuu rumaksi, kun sen tuloksia esitetään uutena - omana - erityisenä -
Kymmeniä vuosia sitten tein 12 kuvaa Fotofinlandiaan käyttäen projektiin 9 vuotta. Kuvat olivat eroottisia tarinoita, jotka olivat tapahtuneet itselleni tai ystävilleni. Jokaisen kuvan kohdalla kävin läpi valokuvauskirjoja ja näyttelyluetteloita, jotta en tekisi samaa kahta kertaa. Nyt se olisi paljon helpompaa, vain reversehaku ja click. Ihmiset olivat -80 luvulla seksuaalisuuden suhteen avoimempia kuin tänään ja sain kerrottua tarinani, vaikka hain joskus vuodenkin ihmisiä tiettyyn kuviin. Helppoa se ei ollut, mutta tänään se olisi mahdotonta.
Olisi hienoa edelleen tehdä kuvanmukaista ankaran konventionaalia kuvaamista, tehdä siis kuvia, joita miehet ovat naisista kuvanneet noin vuodesta 1830.. Imogen Cunningham teki sitä toki myös.
Valokuvauksen ensimmäinen kaupallinen sovellus oli eroottinen kuvaaminen tai suoranainen pornografia. Nyt ultrafeminismin nousu syyllistää miehen eroottisen katseen. Tulevassa vaiheessa alastonkuvan ottajaa katsotaan kuin itsensäpaljastajaa nyt. Kyvyttömänä ressukkana. Alastonta miestä saa kuvata toki jatkossakin, se koetaan muodon tutkimiseksi, naisen katse ei ole alistavan eroottinen ultrafeministien mielestä.
Kymmeniä vuosia sitten tein 12 kuvaa Fotofinlandiaan käyttäen projektiin 9 vuotta. Kuvat olivat eroottisia tarinoita, jotka olivat tapahtuneet itselleni tai ystävilleni. Jokaisen kuvan kohdalla kävin läpi valokuvauskirjoja ja näyttelyluetteloita, jotta en tekisi samaa kahta kertaa. Nyt se olisi paljon helpompaa, vain reversehaku ja click. Ihmiset olivat -80 luvulla seksuaalisuuden suhteen avoimempia kuin tänään ja sain kerrottua tarinani, vaikka hain joskus vuodenkin ihmisiä tiettyyn kuviin. Helppoa se ei ollut, mutta tänään se olisi mahdotonta.
Olisi hienoa edelleen tehdä kuvanmukaista ankaran konventionaalia kuvaamista, tehdä siis kuvia, joita miehet ovat naisista kuvanneet noin vuodesta 1830.. Imogen Cunningham teki sitä toki myös.
Valokuvauksen ensimmäinen kaupallinen sovellus oli eroottinen kuvaaminen tai suoranainen pornografia. Nyt ultrafeminismin nousu syyllistää miehen eroottisen katseen. Tulevassa vaiheessa alastonkuvan ottajaa katsotaan kuin itsensäpaljastajaa nyt. Kyvyttömänä ressukkana. Alastonta miestä saa kuvata toki jatkossakin, se koetaan muodon tutkimiseksi, naisen katse ei ole alistavan eroottinen ultrafeministien mielestä.
_________________________________________________________________________________
Rasistien marssit ovat surullisen kotikutoisia. Heidän demagogiensa puhetaito- Soinia lukuunottamatta- on heikko ja kääntyy itseään vastaan. Näyttämöt ovat harkitsemattoman tuntuisia, eikä visuaalisuus nouse kolmannen valtakunnan suoritusten tasolle. Toisaalta pienestä aloitti itävaltalainen korpraalikin. Hänellä ei ollut edes särisevää megafonia. Demosthenes puhui antiikin aikaan rannalla tuuleen suu täynnä pieniä kiviä tehdäkseen äänestään selkeä ja kuuluvan.
Rasistien marssien yhteydessä pidetyt puheet toistavat samaa retoriikkaa, jota voi lukea sadoilta yhdenaatteen sivuilta. Usein puheet ovat suoraan käännettyjä lyhennelmiä esimerkiksi Breivikin julistuksesta. Mitään omaa en niissä ole koskaan kuullut, eikä ihme--- koko aatehan perustuu harhaisuuteen ja vihaan.
Mutta näiden ihmisten touhuissa on erinomainen puoli, jota harva kuvaaja on tajunnut käyttää. Suomen harmaa staattinen tapahtumakenttä on muuttunut vihaa ja raivoa puhkuvaksi näyttämöksi, jossa kuvaaminen on palkitsevaa. Enää hautajaisissa ja urheilussa ihmisillä on aitoja ilmeitä, kaikki muu on somen takia harjoiteltua. Kuvan ihmiset eivät ole käyneet konsulttitoimistossa oppimassa ilmeenhallintaa. He ovat aitoa tuulipukukansaa eli virolaisittain kahisevia.
Missä ovat suuret kuvajournalismimme kuuluisuudet, kun Suomessa tunteet pursuavat, kuten kuvan kiihkeästä tunnelmassa voi aavistaa? He ovat Amerikassa tai Afrikassa. He asettavat friikkejä keskelle kuvaa seisomaan jonkin esineen eteen ja koettavat saada tarkennuksen ja valotuksen kohdilleen. He ovat lavastajia, eivät kuvajournalisteja.
Nyt Suomi elää hetken. Rasismi ja fasismi painuu marginaaliin parissa vuodessa ja siitä tulee taas hävettävää kun perussuomalainen puolue poistuu 5% oppositioonsa saavutettuaan tavoitteensa, eli hyvän toimeentulon muutamalle johtohenkilölleen.
Petetyn ja väheksytyn kansanosan, onnea saavuttamattoman ihmisjoukon turhautumisen toilailuja pitää kuvata nyt. Ei sitten, kun viha on taas kapseloitu ja itsemurhaluvut pomppaavat lasikattoon. Itse en käsittänyt kuvata SMP:n nousua kuin Helsingissä vallan kapeina hetkinä. Eino Poutiaisen mopoajelut tuohilippis päässään olisivat poikineen rajun kirjan tai näyttelyn tupailloista. Nyt...nada siitä.
SMP kulki sen tien, mikä Perussuomalaisilla on nyt edessä. Kollegat, harjatkaa kamerat ja kiillottakaa lasisilmänne. Matkaan landelle ja itikseen, ennenkuin on myöhäistä.
