Suomessa on voimassa eduskunnan säätämiä lakeja.
Niitä noudattamalla ei tee rikosta. Jos ei noudata niitä toimissaan, tekee rikoksen.
Monia rikoksia on helppo tehdä jäämättä kiinni. Silloin pitää miettiä, salliiko oma moraali teon.
Monia rikoksia on helppo tehdä jäämättä kiinni. Silloin pitää miettiä, salliiko oma moraali teon.
-
On vakavia rikoksia ja vähemmän vakavia. Jonkun henkilön uhkaaminen tappamisella on vakavahko rikos. Tappaminen vielä vakavampi. Henkilön omistaman kuvan varastaminen netistä ei ole yhtä vakava rikos, kuin ao henkilön tappaminen. Mutta rikos se on kuitenkin.
Tässä kohtaa on kyse moraalista. Jos sinulla on sellainen, et varasta mitään vaikka voisitkin. Jos varastat, olet moraaliton.
-
Vaikka voisit tehdä rikoksen, koska se on helppoa ….. ei ole hyvä asia, jos teet rikoksen.
Jossain vaiheessa rikoksesta jää kiinni lopulta ja saa rangaistuksen, myös korvausta voi joutua maksamaan. Jopa paljon.
-
Koska internetissä on valtava määrä lehtikuvia ja aivan yhtä valtava määrä toimittajien työnantajalleen tekemiä juttuja, niitä on helppo varastaa.
Mutta jos aiot varastaa jutun tai kuvat, ehdotan - että ensin luet seuraavan, se ei estä sinua varastamasta, saattaa jopa yllyttää, mutta ainakin tiedät, mitä olet tekemässä.
-
Valokuva on aina jonkun omaisuutta. Kun kuvaajat ennen myivät fyysisen esineen, dian tai printin, niin nyt he myyvät julkaisuoikeuksia. Freelancekuvaajat elävät myymällä töitään eri lehdille.
Kuvaaja omistaa ottamansa kuvan, kunnes myy sen vaikkapa lehdelle. Keskinäisestä sopimuksestaan riippuu antaako kuvaaja kaikki oikeudet kuvaansa.
-
Myydyn kuvan julkaisuoikeus siirtyy lehdelle ja kuvaaja ja lehti sopivat, miten monta kertaa kuvan saa julkaista ja missä. Joskus kuva myydään täysin julkaisuoikeuksin, eli se ei enää ole kuvaajan omaisuutta ollenkaan.
MUTTA!!!!!!!!!
Vaikka kuva on myyty, on kuvaajalla edelleen niinsanotut moraaliset oikeudet kuvaansa. Joissain tapauksissa myös niinsanottu luoksepääsemisoikeus. Se tarkoittaa, ettei ostajakaan voi käyttää kuvaa miten vain, kuvan varastajasta puhumattakaan.
-
Jos kuva julkaistaan uudestaan ( toisen kerran) sellaisessa mediassa, jossa kuvattu henkilö ei halua olla esillä, eikä häneltä ole kysytty lupaa, tai hän on kieltänyt julkaisun, on kyseessä rikos.
Kun siis kuvaajan kuvaa haluaa käyttää, pitää ensin selvittää kenen copyrightilla kuva on. Kun se on selvitetty pitää kysyä ©:n omistajalta, saako kuvan ostaa. Jos saa, pitää kysyä kuvaajalta voiko kuvan käyttää vaikkapa kuvassa olevan henkilön pilkkaamistarkoituksessa rasistisessa vihamediassa tms.
-
Jos kuvaaja sanoo, ettei kuvaa saa käyttää, se tarkoittaa, ettei kuvaa saa käyttää.
Jos kuitenkin käyttää kuvaa kysymättä lupia tai maksamatta kuvasta, syyllistyy rikokseen, joka on varkauden luonteinen. Ns. valemedia toimii varastamalla kaikki kuvansa esimerkiksi minun kollegoiltani, jotka ovat raivoissaan siitä.
-
Jos kuvaat itse kaupungilla, saat kuvata ketä haluat, koska vain. ( kuvata et kuitenkaan saa kotirauhan alueelle, järkikin sanoo, ettet voi kuvata uimahallin pukuhuoneessa asiakkaita. Et saa kuvata omakotitalon pihalle tai paikkaan, jossa talon omistaja on esim haravoimassa.) Jos epäillyttää, älä.
-
Mitään yleistä uskomusta --- kuten viiden ihmisen rajaa nimien kysymiselle--- ei ole.
Tilanne muuttuu heti, kun haluat julkaista kuvan vaikkapa FB sivullasi tai lehdessä. Kuvassa olevalle pitää kertoa, minne kuva aiotaan julkaista. Jos hän sanoo, ettei hänen kuvaansa saa käyttää Ville Virtasen FB seinällä vaikkapa pilkallisessa tarkoituksesa, ei kuvaa saa käyttää. Pitää sen saa.
-
Jos ottamasi kuva menee kaupalliseen käyttöön on sinun AINA kysyttävä kuvaan tulevalta, saako hänen kuvaansa tässä tarkoituksessa käyttää. Jos yksikin henkilöryhmästä sanoo ei, se merkitse että kuvaa ei saa käyttää. Jos kuvaat kaupallisessa tarkoituksesa, et itseasiassa edes saa aloittaa kuvaamaan ketään ilman lupaa.
-
Laki yksityisyyden suojasta muunmuassa määrittää, minne ihmisen kuvan voi laittaa.
Tärkeää on huomata, että jos julkaiset kuvan -- oleellista on, ettei kuvattu joudu halveksittavaan asemaan---- julkaisupaikan tai julkaisevan median statuksen johdosta.
-
Usein mediassa näkyy otteita toisista lehdistä, esim otsikoita tms. Niitä kutsutaan esimerkiksi revinnäisiksi. Se tarkoittaa, että kuva on kuin repäisty lehdestä ja siihen viitataan lehden omassa jutussa.
Tällainen toiminta on sitaattioikeuden alaista. Koulut ja opistot ym.. saavat vapaasti ottaa lehdistä ja kirjoista sitaatteja. Yksityishenkilö ei julkaisutarkoituksessa. Voit vapaasti pitää leikekirjaa ja kuvata sivuja koneesi muistiin, saat ottaa kuviakin lehtien websivuilta omalle koneellesi ja katsella niitä ITSE.
-
Et kuitenkaan saa julkaista mitään mitä www:stä otat. Silloin varastat kuvan tai..jutun.
Jos sinulla on blogi, voit kuitenkin tehdä sitaatin. Jos kirjoitat juttua vaikkapa urheilukalastuksesta blogiiisi ja kerrot heittotekniikasta voit ottaa sitaatiksi kuvan jostain alan lehdestä ja viitata siinä näkyvään suoritukseen edellyttäen, että sinulla on myös omia kuvia aiheesta. Tuo on oleellista.
Et saa korvata puuttuvaa omaa materiaaliasi sitaatilla.
-
Sinun pitää arvioida sitatoimassasi kuvassa tapahtuvaa toimintaa ja verrata sitä omassa kuvassasi olevaan, sinun on myös huolella merkittävä kuvan alle lähde ja kuvaajan nimi. Olet varmalla pohjalla, jos kysyt kuvaajalta saako kuvaa käyttää. Tämä kaikki toki edellyttäen että blogisi ei ole kaupallinen eli et saa sen tekemisestä rahaa.
-
Tilanne muuttuu täysin jos blogi on kaupallinen, siinä on yksikin mainos tms. mekanismi -joka tuottaa sinulle tuloja. Silloin sinun on aina ostattava kuvankäyttölupa ja kysyttävä kaikilta tahoilta saako kuvaa käyttää.
-
Kerrataan tärkein…Sitaattia ei saa koskaan tehdä siten, että se korvaa kokonaan kuvan tai jutun, jota sinulla EI ole. Hyvin yksinkertaista.
-
Lähteen kertominen ei merkitse yhtään mitään, ellet ole ostanut kuvaa kaupalliselle alustalle. Sitaatti antaa mahdollisuuden verrata materiaalia, joka muuten olisi vaikeaa, sensijaan kuvien varastaminen netistä medioiden sivuilta ja niiden käyttäminen jutun yhteydessä on laitonta, se on varkaus ja siis rikos. Ns. hyvän tavan mukaan kuvaajan nimi on julkaistava.
-
Some on täynnä laista piittaamattomia blogeja kuten Tumbrl, tai MitäVittua tai Pinterest…jotkut ovat isompia, jotkut pienempiä. Jos blog on USA:ssa ja sen vetäjät katsovat, ettei suomalaisesta copyrightsäännöstöstä tarvitse välittää et juuri voi mitään, juristiarmadalle et mahda.. Itselläni on Pinterestissä kymmeniä kuvia -- esim ruokaa. Joku kuva on otettu pois pyynnöstä. mutta lähettämääni laskua ei ole edes käsitelty.
Sellainen harmittaa.
-
