perjantai 24. helmikuuta 2017

Naamalla maineeseen. ( korruptio)


Samassa HS:ssä kuin alempi elokuva-arvostelujuttu on TV ohjelmasivu. Mainiota. Vähemmän mainiota on, että dokumenttisarjaa myydän sen juontajan naamalla, ei sarjan omalla kuva-aineistolla. Suomi on omituisen jälkijättöinen maa, jossa persoona merkitsee, ei substanssi. Jos suomalaisella on kaunis naama, isot tissit tai valtava hauis
( jopa näiden kolmen yhdistelmä :-) hän saa lausua kaikesta alkaen lääketieteen nobelista aina valokuvaukseen saakka.
-
Tällainen on yksi rakenteellisen korruption merkki, henkilökultti - joka rakenmetaan tietoisesti - jotta siitä voi rakentaja itsekin hyötyä. Tulee mieleen toinen habituksellaan selviytyjä. Brotherus on päässyt siihen, missä on -- kuvaamalla anorektista olemustaan siellä sun täällä, tuijottelemassa sinne sun tänne. Toinen kuvien substanssiin perustumaton ns."valokuvaaja"
-
Edelleenkin vain Arno Rafael Minkkinen ainoana suomalaista kuvaajista on tärkeä maailmanlaajuisesti, omien töittensä visuaalisen merkittävyyden takia.

Kerranvielä elokuva-arvosteluista

Kirjoitin aiemmin miten vähän elokuvien visuaalisuudesta kirjoitetaan sanomalehtien arvioissa ja arvosteluissa.Tässä kuvallinen veto, josta näkyy mittakaavan kera, miten pieni osuus elokuvien kuvista kertovaa tekstiä on HS elokuva-aukeamalla - ja tämänkin on paljon. Keltainen korostusväri ja punainen raami.



Väitän, että sekä suomalaisen elokuvan rutikuivuus visuaalisesti ja elokuva-arvostelujen kuvaton perinne on samaa ikonoklastisuutta joka ajaa maamme kuvajournalismin ja valokuvauksen hautaan.
-
Ja rutikuivuuteen lisää:
Keskustelun kieltäminen kaikin keinoin.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Johannes Romppanen, joka pudotti minut Creative Mornings puhujalistalta, kun joku hölmöyksissään halusi sinne erillaisen puhujan. Erilainen ajatusmaailma ja kriittisyys on myrkkyä nomenklaturalle.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Teaser ( kiusoitin)

Tulossa 4.5.2017 klo 01.00 muunmuassa.





Valemedia mätänee ( rasistinen vihapuhe)

2014 - 2015 vuodenvaihteesssa Ilja Janitskin ostaa TOR verkon kautta toimivista rikollisista kauppapaikoista viitisenkymmentä Facebookprofiilia, joilla ristiinmuodostettuja näennäisiä kaveriverkkoja. Nämä feikit, joista suurin osa - ehkä vain viisi ihmistä- (käytetyistä sanonnoista ja lingvistiikasta päätellen) on samoja trolleja - kirjoittaa vuorovedoin MV valemediaan.
-

Tämä uppoaa suomalaiseen rasistijoukkoon, joka uskoo että MV:n suosio on aitoa. Kommentoijien ja seuraajien määrä räjähtää lähes kahdeksi vuodeksi. MV suosio Janitskinin itse valitsemissaan www mittareissa on ajoittain näennäisesti satoja tuhansia hittejä. Yksityiset rasistit lahjoittavat rahaa eri tietojen mukaan yhteensä jopa 200 000 euroa Janitskinille ns. toiminnan jatkumista varten.
-
MV:n tuottama surun ja toivottomuuden määrä on suurempi kuin minkään harhaajohtavan ilmiön aiemmin Suomessa. Janitskin on muuttanut koulukiusaamisen astetta julmemmaksi antamalla uusia työkaluja seksuaaliseen ja rasistiseen panetteluun.
-
Niilo Ylivainon kaatamiskokoukset olivat samanlainen aikansa ilmiö.
(uskontohan MV:kin on) Kuvasin yhtä Niilon kokousta BlackStarille. Kokoontumisen loputtua hain Ylivainiota henkilökuvaan, avasin Helsingin Jäähallissa pressihuoneen viereisen oven ja siellä istui tupakansavussa olutpullojen keskellä joukko Ylivainion avustajia laskemassa kolehtirahaa, jota oli seteleinä pöytä täynnä. Ennenkuin sain kameran olalta ylös, minut tönittiin väkivalloin ulos.
-

Tässä korkeimman oikeuden juuri tullut päätös.
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/02/mv-lehti-verkkosivustonjanitskinilleeivalituslupaa.html-
-

Täytyy myöntää, että olen hiukan militantti tässä asiassa. Kaikki alkoi, kun Janitskin varasti 2015 alkuvuodesta tutun lehtikuvaajan ottaman kuvan tyttärestään MV lehden lapsiprostituutiojuttuun ja tyttöä 7v. alettiin huudella huoraksi koulussa. Tyttö romahti, eikä uskaltanut mennä kouluun ja käy edelleen terapiassa. Kahden koulunvaihdon jälkeen alkaa olla ns. kasassa, mutta Janitskinin rikos teki tyttöön elämänmittaisen jäljen.

Allaolevasta puuttuu muutama Ilja Janitskin oma nimimerkki, mm. eniten käyttämänsä Sini Tinttinen.
Lieksasta viime syksynä hankkimani tietolähteen mukaan: "epäonnistunut jääkiekkomaalivahti, joka potkittiin joukkueestaan kavereitten käpälöinnin suihkussa takia ja jonka sukulainen oli osallinen 1943 partisaanihyökkäykseen Lieksan lähelle, jolloin sylilapsien päät lyötiin murskaksi aitan seinään? Pitäneekö paikkansa, epäilen--vastuu lukijalla.-
Olin Lieksassa kaksi päivää lokakuussa 2016 haastatellen tapaamiani ihmisiä Janitskinista. Saamiani tietoja aion käyttää laajemmassa artikkelissani - johon kootaan rasismin toimintatapoja Suomessa.





maanantai 13. helmikuuta 2017

Puputti puhaltaa valokuvia? PÄIVITYS 18.30

HUOMAA päivitys alinna.

Tiina Puputti toimii VVI:ssä opettajana.
VVI oli aikanaan, Matti Kalevan toimiessa omistajana ja pääopettajana jopa merkittävä valokuvauksen jatkokoulutuspaikka. Nyt sieltä saa kuvista päätellen diplomin kuin Pietarin valelääkäriakademiasta.
-
Puputti kirjoittaa revontulien käytöstä henkilökuvauksessa ja mainitsee, että on alkanut "keräillä" kuvia Pinterest tililleen. Jos kuvat olisivat hänen omiaan, ei niitä kaiketi tarvitsisi kerätä Pinterestiin, vaan niitä voisi käyttää suoraan omista arkistosta tai JOPA ostaa kuva, josta pitää. Keräily vaikuttaa kovasti.....no katsotaan mikä on vastaus.

Keräilyilmoituksesta johtuen esitin hänelle kysymyksen tänään klo 10.53. Jos hän on maksanut kuvista ja sopinut tekijänoikeudesta niin ok...muussa tapauksessa ei niinkään ok. Jatkoa siis seuraa.


PÄIVITYS!
Katsotaan hiukan kuvien lähteitä.
Kun Puputin Pinterestsivuilla olevaa esimerkkikuvaa hakee...hänen VVI blogiin linkittämäänsä materiaalia siis klikkaa, tulee sivulle nimeltä
 http://www.guiddoo.com/blogs/10-super-amazing-places-to-enjoy-the-mystical-northern-lights/
-
Siellä on jo originaalin kuvaaja häivytetty, kuvan alla mainitaan kuvan ( source of image) lähde auroravillage -- tuo sana ei enää ole linkki....ja kun auroravillagen sivut hakee esiin ei kuvaa enää pysty seuraamaan, missään ei näy originaalin kuvaajan nimeä, tai hänen ©:tään..
-

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Pinterest on erinomainen keino häivyttää kuvaajan identiteetti ja kun kuva makaa tarpeeksi kauan ns. "löydettynä" Pinterestissä - se muuttuu ns. yleiseksi omaisuudeksi, hiukan kuin Janitskin tekee HS:n kuville, hups ne on mun nyt.
Turha edes mainita, että revontulien exifit ovat tyhjät alusta alkaen.
-
Alinna Tiina Puputin ottama kuva - (joka on kuvakaappaus ja sitaatti kritiikkiä varten). Kenen revontulikuva tuon krhmm... "Kuvasiskot" tyyppisen hirvityksen taustana on?
Värimaailma on aitoa technicoloria.

-
Oli selitys mikä tahansa...pidän tällaista toimintaa ehdottoman moraalittomana.
Tässä sivu, joka käsittelee ongelmaa lisää.
https://turbofuture.com/internet/Is-Pinterest-a-Haven-for-Copyright-Violations





Kuvakaappaus © Kuvasiskot, kuvasitaatti kritiikkiä varten. Vertaile kuvaan alla.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mahdottoman raja hämärtyy (valokuvaus)

Kymmeniä vuosia sitten humpuukista käytettiin sanaa "stiiknafuulia".

"Stiiknafuulia on "ei-mitään" tarkoittava sana, jota määrätietoisesti käyttäen saadaan ympäristö hämmennyksiin. Vallan käyttöä sanan voimalla on kuvannut Teuvo Pakkala lapsista kertovassa novellissaan Mahtisana, jossa juoksukilpailun voittanut Ville ilmoittaa olevansa stiiknafuulia. "Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite. Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu."
Lähteet: Suomen kielen sanakirjat. 2 : Suomalainen fraasisanakirja / toim. Sakari Virkkunen
-
Alla jälleen yksi stiiknafuulia, jonka taidepuhe syleilee.
Kirjoitan rumasti. Kuva on amatöörimäistä silkkaa paskaa, joka koristellaan ja kuorrutetaan tekstillä, jonka lienee kirjoittanut jonkun poliitikon avustaja. Näin suomalaiseen valokuvaukseen synnytetään nomenklatura. Tuo eliö möyrii jatkossa omissa liemissään rapsutellen toisten samanlaisten selkää piittaamatta vähääkään siitä, joka maksaa viulut -- eli kohdetyhmästä anteeksi kohderyhmästä.
En kykene ymmärtämään nuorten, rajusti koulutettujen valokuvaajien tarvetta kuvata samaa merkityksetöntä valokuvaa näyttelystä toiseen. Jokin heidät siihen ajaa. Ehkä tämän maan kulttuuriapparaatti, joka perustuu mielistelyyn ja nokkimisjärjestyksen aikaansaamiseen sisäsiittoisella tavalla. Kuvista viis.

Alternative facts :-)


Ylläolevan projektin jälkeen on syntynyt suuri määrä vastaavia kokonaisuuksia, joissa mahdottoman ja mahdollisen raja on pysyvästi kokonaan hämärtynyt.
Esittelen niistä kaksi.
Resku L. Röytsänvaara ja Clementine Josephine Wirtanen ovat valokuvaustaiteen erikoistohtoreita Maininki Yliopistosta. Kumpikin on lisäksi opiskellut Pietarin fotografisessa akatemiassa ja Kazakhstanian kansanopiston valokuvalinjalla. Wirtasella on myös Ketkuvaaran emäntäkoulun laboratorioassistentin tutkinto ja Röytsänvaara on opiskellut melkein valmiiksi taiteen bacheloriksi Sun Valleyn kansankorkeakoulun niskaremmimekaniikan osastolla.
Heillä on erittäin laaja kokemus valokuvauksesta. Virtanen on mm työskennellyt kuukauden Jyväskylässä "Maurin Kuvan" kehityskoneen hoitajana ja Röytsynvaaralla on laaja taidekokemus "Laaksosen kehystämöstä". Kummallakin on julkaisuja. Virtasella passikuva veljestään Mörskänperän Sanomien hiihtokilpailun voittajien luettelossa ja Röytsynvaaralla useita kuvia "Ostetaan ja myydään mopoja" palstalla. Kummallakin on erittäin hyvä kamera ja kallis.



Rajatila on Röytsänvaaran teoskokonaisuus, joka leikittelee pyhäpäivän merkityksillä tuoden niihin valtavan symbolistisen dekoraation. Röytsänvaaran hiljaisuus ja erittäin painava läsnäolo näyttävät esineiden rajatilan metomorfoosin. Hänen sarjansa hipaisee, muttei aivan tavoita asfääristä bliniä, jonka heijastuma on surrealistinen kokemusperä possessiivisuffiksista. Mikä rajatila on keinotekoinen, mikä ei - vai onko sitä ja jos on -missä se on ja lopulta, mikä se sitten oikein on? Tähän Röytsänvaara vastaa ja ei vastaa jos kysytään mahdollisen rajatilan osumisesta kohdalleen ja siitä jatkumona arkaaisen taiteen kenttään, jossa totuus on vain perhosen siiven hipaisu kasteisella niityllä jossa Röytsänvaaran kuva on kuin väreilevä tango Eliten naulakossa.





Rajaton on Wirtase
n teoskokonaisuus, joka leikittelee iltapäivän merkityksillä tuoden niihin valtavan, miltei tavattoman symbolistisen eksponentiaalin ja bananistisen maun. Wirtasen hiljaisuus ja erittäin kevyt läsnäolo näyttävät keltaisten esineiden rajattomuuden metomorfoosin ja morfoosin, joka on fallinenko synteesi. Hänen sarjansa hipaisee ja tavoittaa penetraatiolinssin, jonka heijastuma on neandertaali kokemuspohja genetiiviprepositiosta. Mikä rajaton on - vai onko se keinotekoinen rajallinen, mikä ei ole vai onko sitä ja jos on missä se on ja lopulta kuka se sitten oli? Tähän Wirtanen vastannee ja ei vastannekaan, jos kysytään mahdollisen rajattomuuden osumisesta kohdalleen ja siitä jyrkkänä loppuna ablatiivisen taiteen maailmaan jossa valhe on vain lokin siiven hipaisu kasteisella merellä ahveneen, jonka kyljessä Wirtasen urbani banani on kuin väreilevä myrsky lahdenpohjukan solukossa..











maanantai 6. helmikuuta 2017

Ilmaiskuvaajakeskustelu ( ns. "keskustelu")

En julkaise ainuttakaan kommenttia, joissa:

"sä jore olet väärässä".


"puusan kusipää epäonnistunu kuvaaja"


"homo ei osaa itte kuvata mitää ja haukkuu itteensä parempia"


"mene imeen isäs munaa kateellinen paska"

"nulikka meuhaa kuvaamisesta misä sun pusa kuvat on jos ei ole niin oles hiljaa poju"

"lopeta hyvänsään aikana ja katsele taakses kun kävelet pimeällä".


"että jaksaa jauhaa samaa paskaa jos kuvat on tollasta kun sulla ei kumma et sut on potkittu lehdistä ulos

jne...kymmeniä johtuen jatkoaika ja ilmaiskuvaavafyysikko kritiikeistäni.
-
Nuo kommentit kuvaavat sitä, millaista on wannabe lehtikuvaja-aines tässä maassa.
Ihan vaan huomautus, En ole koskaan ollut sanomalehdessä vakikuvaajana, joten hankala olisi potkujakaan saada :-)
Vaikuttaisi, että omatunto kolkuttaa, joten pilliin viheltäjä pitää haukkua. 


perjantai 3. helmikuuta 2017

Sony RX100IV

Sony isonsiskon tukena. Taustalla Nikon D800 eli workhorse. Koko ja painoero on suuri. Nikonilla voi vaivatta kuvata koko päivän. Sonylla taas pienenkin kuvauksen suorittaminen on sen koon takia hankalaa.
Mitä enemmän valokuvaaja oivaltaa kuvien tulevan vain hänen sisimmästään, sitä vähemmän hän välittää kameransa kyvystä toistaa asioita kuten suuren harrastajajoukon mielestä pitäisi.
-

Ammattilaisia ei kiinnosta pikselit, eikä kohina. He eivät puhu niistä tavatessaan.
Kameran suhteen heitä kiinnostaa ergonomia. Ammattilainen elää työvälineensä ehdoilla.
Käsillään ja vartalollaan työtä tekevät ammattilaiset arvostavat, ettei työväline ole este ja koettele heitä fyysisesti pahoin --- vaan sopii heidän fysiikkaansa.
Olen itse Nikonkäyttäjä, koska Nikonin prisma on riittävästi vasemmalla ja kasvoni isoine nenineen sopivat hyvin kameran taakse. Toinen tärkeä asia ammattikuvaajalle on laukaisimen paikka. Miten paljon joutuu kääntämään etusormeaan taaksepäin, että ensimmäinen nivel menee puristuslaukaisua varten laukasimelle? Jos tuo asento on hankala, tulee rannekipua ja kramppeja.
-
Kolmas tärkeä piirre on gripin koko. Liian suurta grippiä ei taida ollakaan. Kameran oikean päädyn pitää täyttää koko kämmen. Lopuksi kameran vasemman alakulman pitää mennä sujuvasti keskelle vasenta kämmentä. Näin saadaan aikaan balanssi, joka ei tuota kipuja niskaan tai käsiin. Kun ergonomia on kohdillaan - kamerakin voidaan oppia laukaisemaan tärähtämättä jopa 1/2 sekunnilla.
-
Kuten kirjoitin ei minulle ole viimeisen 15 vuoden aikana merkinnyt kameran tekninen suorituskyky enää mitään. D100, D2 ja D200 ja D800 semipromyllyt paristo-osineen ovat olleet työkaluni. D4 ja D5 olen kuvannut jonkun verran ja haaveillut sellaisen omistamisesta. Turhaan, no money no honey :-(
Kamera on tallennin. Sen tehtävä on toimia aina. Kaikki muu kuvaamisessa jää kuvaajan mielenvireyden ja näkökyvyn varaan. Kuvaajan lukeneisuus, kuvaajan kyky purkaa tilanne ja hakea siitä toisenlaisuus tai niinsanottu koukku merkitsee..
Kuvan katsojat eivät katso  varjokohinaa, he näkevät kuvasta sen - mitä pro näyttää.
Kuva ei parane, vaikka sen mukana olisi tuotantovälineen hintalappu - kuten amatöörikuvaajat uskovat. Valokuva on ennekaikkea lukeneisuuden tulos, verbaalisen ilotulituksen aikaansaattama oivallus.
-
Sony RX100IV on pikkuruinen kamera.
( Sony 100RXV on tullut markkinoille - mutta on ergonomisesti sama kuin tämä kuvaamani)
Minä en ole koskaan omistanut näin pientä kameraa, saatikka kuvannut tai koskenut moiseen. Toki minulla, kuten monella sotakuvaajalla on kolmosena ollut Olympus XA takataskussa vuosikausia, mutta en ole sitä oikeastaan koskaan edes käyttänyt. Se on maannut milloin missäkin taskussa odottamassa sitä, että itse työmyllyt hajoavat.
Sony uppoaa käteni sisään. Minulla on pienet kädet, miltä tuo näyttäisi ison miehen kädessä? Sonyn tarkoitus näkyy tässä. Kamera on taskuun sujahtava laite joka tekee 4K:sta RAW kuvaan..Sony on eräänlainen Leatherman. Voit kuljettaa mukanasi eräänlaista yleiskonetta, joka ei vie paljoa tilaa. Sony on umpirauta ja painaa senverran, että tietää koskevansa laatuun. Mutta kun laitetta alkaa kokeilla ei laatu olekaan enää 100% varma tuntemus.




Sonyssä on tietysti takanäyttö, jolla chimpata tai muuttaa asetuksia. Itse en osaa kuvata takanäytöltä. Kädet suorina kuvaaminen screeniltä tähystäen näyttää huvittavalta, kuin uudelta rukousasennolta. Lauma japanailaisia kädet samassa asennossa suurkirkon edessä on spirituaalinen näky.
Minä kuvaan etsimen kautta, kuten luovankuvaamisen standardi on. Oikea silmä etsimelle vasen auki ja oikean käden sormet säätimille, sitä olen tehnyt 40 vuotta elääkseni.

-
Jotta etsimen saa esiin, pitää painaa vipua - jolloin etsin pomppaa ylös..Se päästää rasahduksen. Hm...mieleeni tulee tilanne, jossa kamera unohtuu hiekkarannalla pyyhkeelle ja rannalla tuulee senverran, että hieno hiekka leijailee niveliin. Miten käy?
Kun etsin on ylhäällä, sen diopteriosa vedetään taaksepäin. Koko etsin notkahtaa silloin taakse ja taas kuuluu rasahdus. Miten monta kertaa mekanismi kestää tämän?
Paljastuu diopterin säätö. Minulla on + 4.0 tähtäyssilmä. Sony yltää 2,5:en.
Etsinkuva on siis minulle softi. Silmälasin kanssa etsinkuvasta näkyy vain osa. Etsinkuva on ihmeteltävän kirkas ja häntimätön...miltei parempi kuin leikkikaluksi ostamassani FZ1000:ssa.
Jos diopteriasetus riittää, voit kuvata etsimellä ja nauttia sen kuvasta.






Kameroissa on siis UI ja ergonomia tärkeää.

User Interface on kaikkea nappuloiden asemasta, screenillä näkyvän käyttöjärjestelmän loogisuuteen.
Koska en kuvaa videota ja käytän PASM moodista vain joko M tai A moodia, en tarvitse asetuksista juuri mitään muuta, kuin kuvan koon säädön ja muun asettamista perustilaansa, RAW pelastaa säätöjen renkkaamiselta eestaas. Toki on sanottava, että kun valitsee Sonyn PASM:sta jonkun kohdan ja painaa "menu" saa eteensä ao alueen säädöt. Hyväniin -- joka niitä tarvitsee.
-
Oleellisista on "af/(ae) lock" eli laukaisimen puolipainallus, joka lukitsee (valotuksen) ja tarkennuksen. Se toimii moitteetta.  Laukaisuviive näin toimien on mitätön. Mutta kun kameran antaa hakea itse tarkennusta erilaisilla asetuksilla tai tarkennuspisteen paikoilla ym...niin hämärän tullen Sonykin sekoaa ja pumppaa kuten jokainen amatöörikamera. D800:ni on neljä vuotta vanha, mutta lukkiutuu tarkennukseen miltei pilkkopimeässäkin. Bäng.
-
UI on se joka amatöörejä kiinnostaa..minkalaisia temppuja kameran saa tekemään, scenemode kissakuva kesken eläimen hypyn tai avocadomoodi.. Jokes.
Niitä en testannut - tuskin olisin osannutkaan. Pääasia on, että tärkeän MF:n sai päälle nopeasti ja sen säätö toimi ilman tuskaa.
-
Painikkeet ovat tuskallisen pieniä, minulla on kapeat sormet mutta, painikkeiden pienuus aikaansai välillä raivokohtauksen. Niiden tuntuma oli "spongy". Säätöpyörä oli liukasluikku ja pyörähti helposti ohi tarkoitetun. Kun otti oikean kuvausasennon - oikea käsi siirsi jokseenkin jokaisen säädön vahingossa muuksi. Pienen kameran onneton piirre. Kädelle ei ole paikkaa. Joku siitä pitää, minulle se on kauhistus.
Screen tuli puhdistuksen jälkeen täyteen rasvaisia jälkiä heti, oli peukaloa ja nenää. Mutta samahan se on kaikissa samanlaisissa laitteissa.





Kuvausasento on kamerassa - huonohko. Joudut pitämään siitä kiinni kuin sampanjavispilästä tai persikasta, jota syöt. Sormenpäillä. Niinpä laukaisu tapahtuu silloin, kun satut saamaan kätesi oikeaan asentoon. Oikea kätesi ei voi levätä tavallaan kameran sisässä. Kamera on kätesi ulkopuolella koko ajan. Hankalaa ja keinotekoista. Ehkä trump pitää, hänellähän on pieni...käsi.



Sonysssä on mainio piirre, sen pikkuinen salama taipuu ylöspäin, kun vedät sitä sormella. Voit heijastaa salaman katon tai muun pinnan kautta ja voit siis avata kasvojen varjoja helposti ilman, että käyttäisit suoraa salamaa. Piirre ei liene virallinen - joten en kehoita vetämään salamaa taakse - ellet vastaa itse sen hajoamisesta.




 Sonyn linssinsuojana on häkkyrä, joka vetätyy lameleina syrjään. Se oli saanut edellisiltä testaajilta turpiinsa ja jumitti ihan hiukan. Veikkaan, että taskussa kamera kerää skeidaa niveliin ja saranoihin ajanmyötä ja tuo lamelijärjestelmä hajoaa ensimmäisenä?



Näitä bloggauksiani ei lue enää monikaan. Tästä kameratekstistäni tulee 2017 luetuin. Ihmisiä kiinnostaa laite. Amatöörit ovat usein 15-45 vuotiaita, teknisesti orientoituneita miehiä, joita valokuvauksessa kiinnostaa laitteen hankinta, sen hypistely ja sen testien 
lukeminen. Itse valokuva visuaalisena elementtinä kiinnostaa vain pienenpientä murto-osaa. Jotta tuolle murto-osalle tulisi tyydytystä, on tässä alla lopuksi suorituskykykuva.


Rotat veivät työmme ( valokuvaus) (PÄIVITYS 5.2.)

Päivitys 5.2... Käväisin "jatkoajassa" - koska siellä vieraileva näytti minulle muutaman törkeän kommentin. En nyt viitsi tässä toistaa, mitä siellä sanottiin - mutta näkee selvästi - että urheilutoimittajien ym. kansoittama paikka. Siitä jengistä nuorempi painos, joita me ammattikuvaajat raahattiin kauluksesta -80 luvulla lentokoneeseen, siivottiin oksennukset ja pantiin lehdistökeskuksessa istumaan koneen viereen -lyötiin tulosliuskat siihen ja käskettiin hoitaa hommansa kestokännistä huolimatta.
Laajemmin sivuston henkeä kuvaa alla  jatkoajan keskusteluista poimittu palanen. Ei siis suuresti ihmetytä - että ilmaistyövoimarotat siellä nakertavat ammattilaisten työtä. Moraali on lakannut olemasta.
Toistan -hyi helvetti.
Näiden takia kaksi kollegaani on tappanut itsensä ja lisää tulee varmaan.
-
Tein päätöksen, että pyydän journalistiliiton jäsenistöltä kannanoton tähän touhuun, suutuin senverran ao puljun toimista. Tämän lisäksi otan yhteyden jokaiseen mediaan - joka käyttää heidän tuottamaansa materiaalia ja julkaisen asian koko ammattikunnalle.




------------------------------------------------------------


Fyysikko - joka rakastaa valokuvausta ja tekee siksi ilmaistyötä.
Autokoulunopettaja, josta on kivaa nähdä kuvansa YLE uutisten sään alussa.
Peruskoulunopettaja, joka ilmoittaa paikallislehdessä tekevänsä hääkuvaukset kilometrikorvauksella, koska pitää häistä.
Toimittaja, joka alkaa mukisematta kuvata, kun hänen työtoverinsa lehtikuvaaja on irtisanottu.
-
Ilmaiseksi kaikki tyynni.
Annan tällaselle joukolle nimen rotat. He nakertavat sen vähän hauraaksi, mitä ammattilaisuudesta on jäljellä. Ilmaisamatöörien röyhkeys ja kyvyttämyys piitata niistä, jotka ovat tehneet valtavan työn hallitakseen koko lehtikuvauksen sektorin -- on kasvamassa.
-
Yksi heistä rakastaa jääkiekkoa - yksi jalkapalloa - yksi politiikkaa - yksi synttärihaastatteluja  - yksi autojuttuja - yksi matkailujuttuja - yksi jne...
Heiltä puuttuva empatia aikaansaa masennusta ja surua niissä, jotka hallitsevat koko sektorin ja joille siitä syytä maksettiin takavuosina palkaa. Nyt lehti voi kysäistä fyysikolta, että ehditkö vetään illan matsin, saat kahvilippuja, tai lehti soittaa autokoulunopettajalle- voitko kuule kuvata tätä ja tätä, saat nimesi kuvan alle. Niin nämä rotat nakertavat, joka suunnasta kuvajournalismin pois. Samalla siitä häviää kriittisyys ja visuaalisuus ja konteksti..ja syknkroni juttujen kanssa.
-
Jos suoraan sanon niin minua oksetti lukea tämän fyysikon arroganssia. http://www.lepolandianmajakka.com/
Kaiken taustalla on suomalainen moraalittomuus ja piittaamattomuus lähimmäisestä. Vaikka mitä tarjoaisitte - en missään oloissa menisi tuhoamaan lähimmäisen toimeentuloa, en voi käsittää ihmisiä, jotka niin tekevät. Toki olen jo vanha ja syntynyt aikana, jolloin toisen omaa kunnioitettiin. Siksi en ymmärräkään varastamista, lähimmäisen elämän pilaamista ja sillä ylpeilyä.

Ja..
taustalla toimii yksi pahimmista journalistisen alan rottajoukoista..jatkoaika.com joka teettää kaiken ilmaiseksi ja kehtaa ylpeillä sillä.
Hyi helvetti.












tiistai 24. tammikuuta 2017

Tulossa: Kameratesti!!!!


Sony RX100IV.

Kolmen vuoden tauon jälkeen teen taas kameran koeajon. Minua kiinnosti ultrapienen laitteen UI ja sain siksi Sonyltä testattavaksi tämän minin. Kuvassa D800 kanssa.