Kun minä en mistään mitään ymmärrä - niin sanokoot minua paremmat, mistä on kyse.
Elämän ja kuoleman pistoksessaKari Vehosalo rakentaa töissään dramaattisia näyttämöitä, joissa elämä ja kuolema yhdistyvät polttavaan pistokseen. Teokset kokoavat yhteen valokuvallisen ja filosofisen tarkasti kauneuden, psykopatologian ja länsimaisen traumakulttuurin. Vehosalon käsittelyssä moderni ikonografia kulminoituu Jayne Mansfieldiin, jonka seksikäs keho hyökkää kohti katsojaa yhtä raivokkaasti kuin kolariin ajautuva auto. Mansfeldin turma-auto on kuin salaman polttama ja kuin sarjakuvamainen viite julkkiskulttuurista. Seksin ja kuolema yhteys vetää populaarikulttuurisen viivan aina James Deanistä Dianaan. Toinen teoksissa välähtävä hahmo on Ted Kaczynski, matemaatikko, anarkisti ja yksi performatiivisen terrorismin isistä. Kaczynski eli Unabomber piinasi lähes 20 vuoden ajan Yhdysvaltoja 1970-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin asti. Teknologisoituvan yhteiskunnan kriitikkona sittemmin tunnettu Kaczynski eli erakkona kaikki vuoden kiinnijäämiseensä asti. Yksinäisyys, hiljaisuus ja katse muistuttavat länsimaisesta psykopatologiasta. Sen syvimpiä kerroksia on valotettu läpi 1900-luvun. Vehosalon työ rakentuu traditiolle, jossa yhdistyvät semiotiikka ja psykokultttuuri. Teoksien harmaan sävyt hahmottavat tarkasti myös ihmiseleitä, ja teosten draamassa myös inhimillisyys on läsnä muistumina, kohdentumina ja pistoksina.
Atte Oksanen
Auts jumalauta miten komeaa, ukko ottaa valokuvia ja duunaa niistä kuvia, jonkalaisia on esimerkiksi japanilaisessa ja kiinalaisessa (valokuva)kuvataiteessa nähty ja paljon jo vuosia. Vaikkapa nyt kontekstistaan ulos kelluvia ihmisiä.
Mutta tuo tuossa yllä ei ole vielä mitään. Tämä tässä alla on jo taideteos sinällään. Aidosti rakastan taidepuhetta, se tekee valokuvasta maalaajankin yli-ihmiseksi.
taide on upea asia, kaikki on sallittua, mutta valokuvaajana minua naurattaa valokuvista maalatut teokset. Minä taas en voi ottaa taiteilijan kuvasta kuvaa ja tehdä siitä jatkoversioita. Se onkin copyrightrikos.
Elämän ja kuoleman pistoksessaKari Vehosalo rakentaa töissään dramaattisia näyttämöitä, joissa elämä ja kuolema yhdistyvät polttavaan pistokseen. Teokset kokoavat yhteen valokuvallisen ja filosofisen tarkasti kauneuden, psykopatologian ja länsimaisen traumakulttuurin. Vehosalon käsittelyssä moderni ikonografia kulminoituu Jayne Mansfieldiin, jonka seksikäs keho hyökkää kohti katsojaa yhtä raivokkaasti kuin kolariin ajautuva auto. Mansfeldin turma-auto on kuin salaman polttama ja kuin sarjakuvamainen viite julkkiskulttuurista. Seksin ja kuolema yhteys vetää populaarikulttuurisen viivan aina James Deanistä Dianaan. Toinen teoksissa välähtävä hahmo on Ted Kaczynski, matemaatikko, anarkisti ja yksi performatiivisen terrorismin isistä. Kaczynski eli Unabomber piinasi lähes 20 vuoden ajan Yhdysvaltoja 1970-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin asti. Teknologisoituvan yhteiskunnan kriitikkona sittemmin tunnettu Kaczynski eli erakkona kaikki vuoden kiinnijäämiseensä asti. Yksinäisyys, hiljaisuus ja katse muistuttavat länsimaisesta psykopatologiasta. Sen syvimpiä kerroksia on valotettu läpi 1900-luvun. Vehosalon työ rakentuu traditiolle, jossa yhdistyvät semiotiikka ja psykokultttuuri. Teoksien harmaan sävyt hahmottavat tarkasti myös ihmiseleitä, ja teosten draamassa myös inhimillisyys on läsnä muistumina, kohdentumina ja pistoksina.
Atte Oksanen
Auts jumalauta miten komeaa, ukko ottaa valokuvia ja duunaa niistä kuvia, jonkalaisia on esimerkiksi japanilaisessa ja kiinalaisessa (valokuva)kuvataiteessa nähty ja paljon jo vuosia. Vaikkapa nyt kontekstistaan ulos kelluvia ihmisiä.
Mutta tuo tuossa yllä ei ole vielä mitään. Tämä tässä alla on jo taideteos sinällään. Aidosti rakastan taidepuhetta, se tekee valokuvasta maalaajankin yli-ihmiseksi.
taide on upea asia, kaikki on sallittua, mutta valokuvaajana minua naurattaa valokuvista maalatut teokset. Minä taas en voi ottaa taiteilijan kuvasta kuvaa ja tehdä siitä jatkoversioita. Se onkin copyrightrikos.
