keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Absoluuttinen totuus 1237 km:sta, osa II

Talvisota oli Neuvostoliiton mielestä vain kampanja. Raatteen tiellä siitä puhuu metsä. Ja vanha valokuvaaja. Kansa, joka ei ole sinut historiansa kanssa joutuu elämään sen uudelleen.
Videon tekeminen on sietämättömän vaikeaa. Se on aivan eri ilmaisumuoto kuin stillkuva. Siksi totaaliamatöörinä tajuaa, minkä haasteen edessä toimittajavalokuvaaja on valokuvatessaan. Hänen jälkensä on samanlaista kuin minun tässä, sillä erolla etten tee/tehnyt videota elääkseni,enkä sitä minnekään tarjoaisi myyntiin. Amatööriys on oikeastaan rennompaa.





Oman videoni kritiikkiä, osallistu mielellään:
Elokuvissa esimerkiksi värinmäärittelijä huolehtii otos otokselta etenevästä katselukokemuksen standardista, siis ettei valotus ja valkotasapaino heittelehdi. Tässä videossani ei ole muuta manuaalia kuin tarkennus. Jotta jälki olisi kohtuullista, olisi jokaisen otoksen wb pitänyt mitata erikseen. Valotuskin heittelee, on taivasta puhki ja taivaalla sävyjä. Ääni on ns. rupinen ja tuuli pumppaa tasoja..ja suhisee….kamerassa ei ollut erillistä mikrofonia, eikä mitään tuulisuojaa.
Jännää, että vaikka tietää - miten parempaan pääsisi, on laiska eikä tee kunnollista jälkeä. Ehkä samoin ajattelee kuvaava toimittaja. Mutta näin väheksymme yleisöä. Tämä on vain blog ja jos tämä olisi työtä, josta saa palkan, keskittyisin enemmän. Osoitus huonosta työmoraalista, joka ehkä johtuu iästä ja kyynisyyden tuomasta piittaamattomuudesta.
Stillkuvat olen paiskonut sinne tänne, ajattelematta muuta kohtaa kuin venäläisten delegaatioiden käyntiä Raatteessa.
100 - 150 sekuntia on tällaisen maksimimitta, minulla 360 sekuntia. Liian pitkä. Taidan rakastaa omaa ääntäni ja totta --tällainen video on tapa todistaa itselleen, että on olemassa. Kunpa vain jaksisi jatkossa tehdä visuaalisesti toimivampaa. Vanhan ukon naaman katsominen ja paasaamisen kuunteleminen lienee tylsää.


CIA:n kartasta ( © vapaa) näet, miten Neuvostoliiton oli tarkoitus nopeasti katkaista Suomi Oulun korkeudelta ja sitten Kannaksen kautta tulevan päähyökkäyksen ja pohjoisen voimaryhmän väliin jäänyt alue olisi miehitetty.
Oli hyvin lähellä, ettei niin käynyt ja silloin sinä ja minä eläisimme aivan toisenlaisessa maailmassa, Viron malliin. Vaikka olisimme saaneet itsenäisyyden takaisin - maassa olisi satoja tuhansia venäläisiä.