lauantai 24. syyskuuta 2016

Jatkumon jatkumo (elokuva)


"Absoluuttinen totuus" sarjan osien väliin sopii jatkumo "elokuva-arvosteluista puuttuu kuvan arviointi kokonaan" .
Perjantaina 23.9.2016 HelsinginSanomat julkaisee kaksi ja puoli sivua elokuva-arvosteluja. Kulttuuriteko. Hienoa.
Paitsi, että yhdessäkään arviossa ei ole sanaakaan kuvasta, elokuvan visuaalisuudesta. Miksi?
Elokuva perustuu visuaalisuudelle, kuvan sisäisten elementtien vuoropuhelulle.



Arvostelija voisi yrittää ( jos osaisi) vastata tekstissään seuraaviin kysymyksiin.
  • Miten valon väri korreloi kautta linjan tapahtumia tukien vai heikentääkö WB viestin perille menoa?
  • Miten syvyysterävyys toimii kohtausten rytmin suhteen, avaako suuri syvyysterävyys kohtauksen visuaalista kieltä.Rajaako kapea syvyysterävyys missään kohtauksen olennaisen esiin?
  • Miten elokuva toimii 16 x 9 formaatissa, onko laitoja koetettu täyttää väkisin vai elävätkö ne omaa elämäänsä?
  • Miten äänitystekniikka palvelee elokuvaa, ovatko repliikit huulisynkassa?
  • Miten kuviin tullaan sisään, toistuuko jokin oikea tai vasen tulo häritsevästi? 
  • Toimiiko valaistusratkaisu niin, että tila vaikuttaa luonnolliselta vai onko kuvissa heijastavissa pinnoissa voimakkaita hotspotteja?
  • Onko miljöö epookin mukaista vai näkyykö kuvissa horjahduksia?
  • Onko suojaviivavirheitä?
  • Onko wb ja valobalansssi staattinen läpi elokuvan, onko värimäärittely onnistunut?
  • Rytmittääkö vaikkapa superlähikuvasta panoraamaan ilmaisua, onko leikkaus staaatista,onko kuvan pintä elävä vai videomaisen plastiikkinen ja miten se tukee epookkia?

Ja niin edelleen. Kymmeniä elokuvan visuaalisuuteen liittyvä tekijöitä, joita arvostelijat eivät ota mitenkään huomioon, vaikka yleisö menee elokuviin katsomaan...eläviä kuvia.
Kulttuurikeskustelua käyvät vain ne, joilla on riittävä status pienessä maassa. Poliittista keskustelua jne niinikään. Kun "korkeammat" rakenteet eivät käy keskustelua muiden kuin sopivien henkilöiden kanssa, tulee kaikesta tunkkaista.