maanantai 19. syyskuuta 2016

Absoluuttinen totuus 1237 kilometrista, osa I.

Random.....
on mainio sana, joka kuvaa satunnaisuutta myös graafisesti. Matkoillani sinnetänne on päämäärä ja kohde, jota taltioin. Nyt se oli sama vanha, kauhean näköiset kitschliikenneympyrät. Tuo on keskeytymätön projekti, josta enemmän tulevina vuosina. Pikkukaupunkia edeltävä liikenneympyrä kuvaa monesti kaupunkia paremmin, kuin sen keskustan arkkitehtuuri OP pankin, R- kioskin ja Kebabmestan kompleksissa.
Nyt ajattelin kuvata lisää itärajan taistelupaikkoja ja venäläisten turistien määrän dramaattista vähenemistä rajan kauppakartanoissa. Veneitä ja hautuumaita rakastavana kävin noissa kun voin ja erityisesti sankarihautuumailta hain kivistä 
veljesparien tragedioita.
-
Kuvaamiseni on myös randomia. Minulla on entisenä lehtikuvaajana hiukan tavallista ihmistä suurempi kyky törmätä anomalioihin arjessa. Minusta on myös kovin mukavaa mennä juttelemaan kylän kovimman kännipään ja uhoajana kanssa niitä näitä ja testata osin menettämääni kykyä selvitä hengissä sodissa, siis herkkyyttä kuunnella ihmistä ja myötäelää. Niitä tarinoita tallennan myöhempää käyttöä? varten.
-
Tällä reissulla tein myös ABC pullatestin, joka laajeni kunnes en saanut enää uunitettua vehnäjauhotaikinaa alas. Siitä oma bloggaus.

Muistathan, että seuraavien kuvien © copyright on Jore Puusan. Saat sentäänkatsoa kuvia :-) mutta et saa ladata niitä omaan käyttöösi. En halua törmätä MV lehteen varastettuun kuvaani -- jonka ihmisille on istutettu penis otsaan -- kuten siellä on tapana.




Matkani suunnitelma keikahti luullusta muuksi, ollessani Kajaanin korkeudella ja lähdössä kohti Kirkniemeä. Vanha tuttu agenttini (72v.!!!) soitti kuulleensa, että olen rasistisen vihan räjähdyspisteen vieressä ;-)  Hänen asiakkaansa AFP kokosi omalle asiakkaalleen kuvia eurooppalaisesta raivosta ja näin sain hetken olla kuten ennen. Siitähän oikein piristyi ja pituuskin (kokonaispituuteni,heh) kasvoi muutaman sentin. Ohittamaltani kaatikselta hain peltilevyn kappaleita ja teippasin ne jeesuksella maiharin sisään maksan ja pumpun ja munuaisten kohdalle, kun oikea luotiliivini jäi kervoon.. Vanha jippo, joka hiukan hidastaa puukotusta.
Mielenilmaus oli hylsy kannaltani. Ressukat seisoivat ja kuuntelivat toista ressukkaa, jolla hiukan kovempi ääni. Väkivaltakuvia en myynyt, tyhjästä on paha.....mutta joukoissa oli mielenkiintoisia kuvallisia tapauksia. Rasistien itselleen ostamasta uudehkosta bussista kierähti ulos tämä misu.  Koska en arvioi kuvieni ihmisten habitusta, saat itse miettiä, mistä keskustelisit autiolla saarella kanssaan?
( ja kyllä, näit oikein....hänen vasemmalta puoleltaan on poistettu hlö. Hlön omasta toivomuksesta, ollen hän virkatehtävässä käsin. Joissain tapauksissa suostun pyyntöihin, kun ne perustellaan..ja koska tämä ei ole kuvajournalismia voin tämän näyttää. Kerron aina kun olen käsitellyt blogini kuvaa poistaen tai lisäten.)





Kun näitä "absoluuttisia totuuksia" alkaa ilmestyä lisää, kerron tarinan Spalernajan vangista ja maamme sotilaslääketieteen isästä, jonka elämään mahtuu episodi Imatrankosken sillalta. Salaisuutena pysköön siihen asti.
Imatrankosken uomaan, joka on kuiva kaiken aikaa paitsi --kun sinne lasketaan turistin riemuksi vettä-- näyttää kertyvän tuotteita. Keravanjoki on aikalailla pienempi uoma, mutta sieltä löytyy joka vedolla kymmenkunta pöllittyä tsygeä.. Mahtaa imatralaista omistajaa ottaa harjaksiin, kun kulkee aamulla duuniin ja oma fillari makaa rampana saavuttamattomissa pohjalla.




Istun hymerin hytissä metsässä ja luen Hitlerin valtaannoususta ja juon vichyä Imatrasta pohjoiseen. Saatanallinen kakstahtipirinä tunkee tajuntaan. Katson kaukaisuuteen ja jumalauta, eikö crossipyörä ajajineen lennä halki maisemassa olevan reiän. Mylly makaa siinä etupenkillä ja naksautan kiinni pisimmän 200 plus 1,7x.
Notta näkeehän sillä.
Uusi pirinänpörinä ja kuulemma kaasu moposta pois ja raketti lentää halki ilman. Sukkula syöksyy venukseen. Napsautan:-) valokuvan. Pitää mennä katsomaan. C
rossirata sorakuoppassa. Nekin saavat uusiokäytön, kierrätetty sorakuoppa. Skaba jatkuu yleisten naisten ajolla....paikalle kirmaa kaksi lehtivalokuvaajaharjoittelinaista. Kuvaan toisen, joka äärettömän tarkkana ottaa kuvausasennon. Hienoa. Polvet yhdessä reppu tutisten ja pylly kaukana takana kompensoimassa linssin painoa. Hieno ote kuvaamiseen ... kuvista viis kunhan koreografia toimii.







Patsaspuisto idässä. Betonia, joka sammaloituu. Yhden miehen elämäntyö, itetaiteilijan valtava unhoon hitaasti painuva patsaskooste. En uskalla sanoa, miten itetaiteeseen tai sunnuntaimaalareihin pitisi suhtautua.
Miten pitäisi suhtautua siihen, että juuri nyt karhu on Suomen myydyin taiteilija?
Miten pitäisi suhtautua siihen, että toimittajat ottavat lehtikuvat?
Miten pitäisi suhtautua siihen, ettei ammattitaiteilija saa myytyä yhtään teostaan koskaan. Mikä tekee hänestä silloin ammattilaisen?
Mitä pitää sanoa niistä harastajista, jotka antavat sääkuvansa ilmaiseksi YLE:n uutisiin täydellä käyttöoikeudella?
Mitä pitää sanoa siitä, että Ikea myy sisustusvalokuvia 10 000 kertaa enemmän kuin suomalaiset valokuvataiteilijat yhteensä omia teoksiaan?
Mitä pitäisi sanoa 3500 irtisanotulle journalistille, joista hyvin moni on lehtikuvaaja, taittaja ja graafinen suunnittelija?
Mitä pitäisi sanoa toimittajalle, joka menettää työnsä -kun robotti kirjoittaa perusuutiset..?
Mitä pitäisi sanoa kuvaajalle, jonka kuvan rasistimedia varastaa ja istuttaa kuvatun otsaan peniksen, jonka seurauksena kuvaaja ei saa enää kuvauskeikkoja?
Haluatko täyden luettelon? Ehkä joskus jos itkulta näkee kirjoittaa.



Nämä sinä tiedät ja lahoavia jäänteitä olet nähnyt kaikkialla maassamme.. Joku sai OP:stä vaikkapa 7500 euroa lainaa ja perusti kirjolohenlomaongintayrityksen. Kaivoi kuopan ja pyysi yläkoululaista tytärtään tekstaaman kyltin.
Eihän siitä mittään tullut, mutta oli unelma. Näitä on tuhansia tien vierillä. Kariutuneet toiveet ja alunperin toivoton konsepti. Jäljelle jää vain kyltti ja koppi ja laina - joka vie miehestä mehut. Vaimo jättää ja vie lapset, kun ei ukko saanut mersua aikaan. Jää haulikko ja puolikas kossua ja iso pum!




Tämänkin matkan kovin case oli jälleen hirvi, joka oli päättänyt kokeilla kumpi menee siekaleiksi, hymer vain hän. Petti pokkansa ennen jyssäystä. Ukko painui metikköön ja arviolta meille jäi välimatkaa 10-15 metriä. Lähempääkin on tavattu.
Pidän ajaessani oikealla reidellä kameraa odottaen tsägää ja tämä onkin visuaalisesti sellainen. Hirvaksen takana on vaaleaa kasvustoa, tie tulee kompositiota ja visuaaliset palikat on paikallaan hyvästi. Kun otan ajaessa--kuvia, en katso kamerasta läpi, jokin itsesuojeluvaisto säilynyt. Liipaisen sinnepäin ja joskus menee näin hyvästi.
Elementit ovat paikallaan. Kerrankin sanon omastani..."hiano kuva". Sano sinä vastaan.






Tähän kuvaan saat keksiä itse tekstin. Voin sanoa, että meidän lehtikuvaajien työ on finito. Moniosaajat tekevät työmme ilman häpeän tunnetta.
-
Eipä naksu ammattilaisen kamera
Tunne on niin kovin apea.
Kuvat ottaa puhelin.
Pois surullisena ajelin.
Mitä näkyy kuvassa?
Onko paljon luvassa?
Kuvassa on poliisi.
Suoritus on ihan iisi.

Aivan valtava elämys, monipolvinen trokee tukee lyyrikon alkavaa ja tuohon loppunutta uraani.





Suomessa yksityinen metsätalous toimii seuraavasti. Kun haluat myydä metsää, tulee firman ( kusetin mies ;-) = Enso Gutzeit) henkilö, joka leimaa kaatoalueen. Sitten jyristelee moto, joka kaataa, karsii ja pätkii ja vie puut läjitysalueelle, josta rekka puut hakee.
Lopuksi tulee iso aura, joka repii maan hajalle ja päästää raskasmetallit luontoon. Syntyy hyvin ruma hakkuuaukeama, joka Lapissa ei koskaan tule entiselleen, edes istutettuna. Kun auraus on tapahtunut, metsänomistajan pitää istuttaa kaadettua vastaava määrä mäntyä tai kuusta. Sitten maa ehkä toipuu ja metsäalkaa kasvaa tullakseen katkotuksi 50 vuoden kuluttua. Mutta voi käydä niin, että eroosio tappaa maapohjan ja mikään ei enää idä tai kasva. Kantohinta lienee sellainen, että normaalista hehtaarista saa noin 10 000 euroa. Tiedät paremmin, valista. Kiitos.





Tämä on once in a lifetime motarikuvani. Elementtejä on viisi. Täysikuu ja taivas, jolla hattaroita, taustalla sinistä, moottoritie -- jonka reunassa valotiolppa, kaukana ohitse mennyt rekka mittakaavana ja taivasta vasten kuusimetsän huiput. Ja kaiken clou. Vastaantuleva rekka syöksymässä valomerenä kohti kaukaisuutta. Koetapa tätä. Mylly noin 40-50 milliselle. Ajat toisella kädellä ja laitat myllyn toisella kiinni tuulilasiin ja kun rekka tulee, laukaiset niin -että se on tämän kuvassa kokoinen fullframessa  ja kuva on skarppi..siis kaikki softi on tavallaan terävyysalueen sisällä. Olen koittanut monta vuotta ja aina rekka on liian kaukana tai mennyt osittain ohi. Kohtausnopeus on suuri - 160 kmh.



Rakkaus teettää koskettelua. Olet varmaan samaa mieltä kanssani, että jos me suomalaiset rapsuttelisimme toisiamme kuten simpanssit ja paviaanit -ei täällä olisi ollenkaan tappavaa väkivaltaa tai lamaavaa masennusta ja vihaa. Me saamme niin vähän fyysistä läheisyyttä, että sen kaipuun johdosta menetämme kontrollin ja alamma tuhoamaan. Kirkko ja uskonto on tehnyt tarmokkaasti työtä vuosituhansia syyllistääkseen ihmisen kosketuksesta nauttimisesta. Onnistui ja nyt on sotia ja tuhoa maailma täynnä.






Kuva aloitti kuvataiteilijapuolisoni ja välilleni kipunoivan keskustelun siitä,onko tämä metsäkoneen raapaisu puun kylkeen vai metsäkatutaidetta. Aiakaan, kun olin opettaja - laitoin nuoret metsään hakemaan anomalioita. Jos oppii näkemään, koko universumi on kätesi ulottuvilla. Koko ympäristösi on täynnä visuaalista leikkiä, jonka ihminen on tahtomattaan saanut aikaan koneillaan ja läsnäolollaan. Minä olen varma, että moton reunus on lohkaisut tämän, puolisoni mielestä metsässä liikkunut irvileuka on vienyt naarmua askeleen eteenpäin.





Pysähdyin tähän ottaakseni kuvan skeittiparkista, jota oli mainostettu kunnan nnnnn.xxxxx sivuilla jokin aika sitten.
Tässä kuva mainitusta skeittiparkista, jossa laajat nuorisojoukot harjoittelevat vaikeita temppujaan. Mukavaa yhdessäoloa näkyy riittävän ja onpa mukana vanhempaakin väkeä ihailemassa nuorten huimia temppuja. Hienoa, että maalaiskaupungitkin satsaavat nuorten viihtymiseen. Useinhan maaseudulla ainoa paikka nuorille on paikallisen K-kaupan eteinen tai huoltoaseman baari. Tällaiset skeittiparkit kasvattavat tunnetta siitä, että aikuiset välittävät ja kannustavat iloon ja harrastuksiin.






Kun matkan jälkeen aloitin kotiolot, tein hautajaiskeikan. Olin ajoissa ja hiljalleen kuljin Keravan hautuumaalla hakien outoja päivämääriä hautakivistä. Numerologiaa hiukan. Tulin kappeliin vieville portaille ja käsitin, että vain keravalaisella hautuumaalla portaat voivat olla epäkunnossa. Nauratti - vaikka saattoväki oli kohdallani.


Sorry ----bloggerin vähäinenkään html asettelu ei nyt kestä, vaan teksti ja kuvat horjuu paikoiltaan, en tiedä miksi.

4 kommenttia:

Samppa kirjoitti...

Hienoja kuvia.

Mutta mitä sanoa irtisanotuille, näin lyhyesti, kun kysyt.

Sen vastaatkoon Absoluuttinen nollapiste jostain 90-luvun hämäristä:

Diskokuningas nousee seisomaan
selvittää kurkkuaan
huolii asuaan
kasvaa valoihin
hetken hallitsee
sanat valitsee
sitten meitä neuvoo:

"Menkää ammattiin!
Ei mulla ole teille mitään mistä tulisitte
iloisiksi veikoiksi...
Siis jo häipykää
on kaikkein parasta sittenkin 'se'."

- Ai mikä se on?

- No... [enpä tiedä] Etkö tiedä?

- En näe mitään! Mitä on mikään:
klemmari, paitsio, tuokio. Dipoli... maisema!

Kalliolle nalli on jäänyt suutarikss...
no, aurinkohan katsoo. Käännäppää.
(Tuijottaako se?) Joojoo.
Kesähän on toki iloinen!
No, eipä voisi kiinnostaa enempää. Jää-poiss.

Kalliolle tunnustin: lautaselle jäi...
Naapuritkin kuiskaa! Käännäppää.
(Viskutteleeko?) Muuten..!
Kesähän on toki siloinen...
no, leipä voisi kiinnostaa. Kenen pää? Tuu-poisch.

- En, taivun valoa kohti.
Puutun vieraslistalta.
Kiinni menee silmät aivastettaessa.

Diskokuningas on niin viisas
että häntä luulee tyhmäksi
me tunnemme niin hyvin
ettemme enää tervehdi



End of quote,

ja tämä ei ole sitten vittuilua.


Jore Puusa kirjoitti...

Hauska lainaus mutta ei ehkä pahemmin paranna 3500 irtisanotun journalistin oloa.

Samppa kirjoitti...

Saati 100 000 kertaisen muiden työttömien oloa.

Samppa kirjoitti...


pieni maa ja isot toleranssit. No ei ehkä 100 000 kertaista.