perjantai 24. marraskuuta 2017

Elokuvan katsomisesta

On kulunut 14 vuotta siitä, kun viimeksi kävin elokuvateatterissa.
Tuo surkea tosiasia. Mieli tekisi - mutta ei voi...
-
Silloin, kuten edellisilläkin kerroilla viereeni istui elokuvanautinnon perusvihollisia. Oikealla joku selitti koko ajan elokuvan juonta ystävälleen puoliääneen ja vasemmalla syötiin karkkeja, jotka rapisevassa kääreessä. Lähellä oli popcorninsyöjä - rasvan ja suolan käry kuvotti. Takanani potkitaan selkänojaa hakien parempaa asentoa. Elokuva tuhoutuu. Olen toki ammattilehtikuvaaja, jonka elossa pysyminen johtui alallemme ominaisista reaktioista. Kyvystä katsoa taakseenkin ja olla koko ajan läsnä. Silti ajattelen, että ihmiset voisivat olla hiljaa ja syödä kotona.



Kiusatakseni itseäni kävin kerran Lontoossa katsomassa karateleffan Sohossa. Jengi veti röökiä ja marin haju oli kirkkaana seassa. Jokainen söi jotain ja veti suoraan pullonsuusta mitämilloinkin. Tappokohtauksissa kaikki nousivat seisomaan ja huusivat hurraata kuola lentäen. Tein tuon siedätyshoitona, muttei se mitään auttanut.-
Jos leffassa menee ihan eteen istumaan, joutuu kääntämään päätään koko ajan ja näkee kankaan kupruista tai vinoudesta johtuvan epäterävyyden tai projektorin tarkennuksen virheen ja ääni lyö tainnoksiin.....mutta saa katsoa rauhassa.
-
Jos taas on optimaalisessa paikassa eli siinä, jossa näkee koko kankaan yhdellä katseella joutuu ruokaterroristin rouskutuksen hajuansaan. Ei pysty, ei voi...enkä ole ainoa. Leffat pitää siis katsoa vuosia myöhässä DVD:llä tai streamattuina padilta.

Ehdotuksia rakkaalle teatterisedälle.
1. Voitko järjestää yliherkille katsojille sen, mitä koin Tukholmassa kerran. Jokainen sai tuoda omat kuulokkeensa ja penkin kädensijassa oli pistoke, kuten lentokoneessa ja ihana äänirauha vallitsi, aaaaaaahhh.
2. Voisiko teattereissa oli alue syöjille, vaikka punaiset penkit ja muille vihreät. Saisivat rauhassa vetää vaikka nakit muusilla siellä ja muut voisivat katsoa elokuvaa.
3. Penkkien selkämykseen tarra, jossa lukisi, "ole kiltti äläkä potki edessäsi istuvaa".

Tuosta kaikesta kiittäen nimimerkki: "Yksi monien yliherkkien joukossa" 😢

Post Scriptum 1: Kirjoitus johtuu halusta katsoa Tuntematon sotilas V 3.0 ja Matti Onnismaan pääosittama leffa. Oltiin samaan aikaan H:linnan teatterissa duunissa ja pidin kovasti hänen tavastaan tehdä rooli.
Post Scriptum2 : tämä bloggaus on linkitetty kymmenille elokuva-alan toimijoille, alkaen Finnkinosta aina Suomen elokuvasäätiöön saakka.





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Puhumattakaan siitä että nykyään, ainakin maamme suurimmassa ketjussa, ääntä huudatetaan niin voimakkaalla, että ainakin minulla koskee korviin vaikka pidän korvatulppia.

Anonyymi kirjoitti...

Onneks mul on kotiteatteri :-P Anon1000