sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lisää vihapuhetta


Luin tänään  YLE:n uutisista jutun Finlaysonista, joka on joutunut tappouhkausten ja vihapuheen kohteeksi, koettaessaan tuottaa elämään iloa ja toiseutta. Minusta tuo kuvaa maatamme hyvin. Olemme vihan yhä pahenevassa kierteessä ja suomalaisten kyky keskustella on olematon. Erillaisuutta ei sallita - koska se tuottaa epävarmuutta.
MV lehti ja sitä jäljittelevät vihakeskukset antavat väylän olla paha lähimmäiselle avoimesti ja sensuroimatta. Viha kuitenkin syö vihaajaa enemmän kuin vihan kohdetta, ellei ihminen ole psykopaatti.
-
Valemedioiden taustalla on poikkeuksetta journalismin alueella epäonnistuneen ihmisen kosto. Alkaen persujen Turkkilasta, joka joutuu pätemään YLE:ssä työskentelevän vaimonsa kautta - jatkuen 2002 Absolut lehtensä kohtaloa edelleen kostavaan Ilja Janitskiniin, jonka presidenttiehdokkuus on yksilön kannalta itkettävän surkuhupaisa.
-
Meidän ei tarvitse kuin katsoa täysin hajallaan olevaan valtionhallintoon, kun tajuamme kriisin syvyyden. Maan ylin oikeusviranomianen on menettänyt uskottavuutensa korruptioskandaalissa ( mutta tulee jäämään tuomiotta ) ja hallituksessa on joukko ministereitä 1% kansan kannatuksella. Olemme demokratian irvikuva.
-
Meillä on maaseudun :-) puolue, joka suuntaa voimavaroja täysin järjettömällä tavalla hallinnon lisäämiseen maaseudulla. Siinä ei ole mitään mieltä - mutta se tehdään- jotta kepua äänestettäisiin jatkossa. Tuntuu kuin koko hallintokoneistomme olisi nurkassa kasassa ja maata johtaisi muutama pankki ja suuryritys. Niinsanotun tavallisen ihmisen tuska on noneksistenssi. Sitä ei ole vaikka se porisee kuin myrkkykattila.
-
Hyvä esimerkki on Sammon osakesotku - josta yksikään lehti ei kirjoita - koska Wahlroos. Tavalliset ihmiset saivat mahdollisuuden muuttaa osakkeensa rahaksi, mutta Sampo teki oheismateriaalin - niin etteivät sitä ymmärrä juristitkaan ja suuri osa ihmisistä menetti rahansa - todennäköisesti kymmenet tuhannet. Mutta ei mitään. Lamautunut kansa ottaa iskut vastaan menemättä kaduille.

Olen koettanut ylläpitää keskustelua valokuvauksen rakenteellisesta korruptiosta. Keskustelua ei ole ollenkaan. Kaikissa muissa maissa myös valokuvauskulttuurin ympärillä keskustellaan ja ihmiset ovat aktiiveja. Täällä ammattilaisista on mahdoton puristaa minkäänlaista mielipidettä. Kaikki pelkäävät sydämenssä pohjasta -että tulisi sanottua jotain -joka vaikuttaa taloudellisesti elämään.





Kaivelin vanhoja viestejä toissapäivänä hakiessani erästä käyttöohjetta ja silmiin sattui lehtikuvassa työskentelevän siltainsinöörin ja aikanaan innokkaan harrastelijakuvaajan Martti Kainulaisen 5 vuotta vanha viesti minulle - kun kerroin 60 v suunnitelmistani. Se kuvaa 125 % :sti sitä millainen maa tämä on.
Tuo ivallinen, huumoriksi käännetty viesti kertoo millaista on amattilaisten välinen katkeruus ja kateus.  Toki Kainulaisen toiminta lehtikuvassa oli 1984 toinen suuri syy
(
Patricia Seppälän minuun kohdistaman seksuaalisen ahdistelun lisäksi)  siihen, että lähdin Pressfotoon mutta kummallista - että viha säilyy noin kauan.

Nämä maailman kainulaiset, jenytinit, koskiset, poudat, bremerit bremerillallisineen ja Zappaklubeineen ovat suuri syy siihen - että valokuvaus makaa mudassa tervehtymättä. Ammattivalokuvaus ja sen ympärillä kiehuva keskinkertaisten - mutta sosiaalisesti taitavien ihmisten puuhastelu itseään esiin nostaakseen on lamaavaa. Jos katsomme esim. Kuvajournalistit ry:n facesivuja - niillä loistaa totaali tyhjyys. Kirjoitti ylläpitäjä minkä tahansa päivityksen - ei kukaan keskustele, ei kommentin kommenttia. Journalistiliitto tuon taivaallista piittaa lehtikuvaajista, jotka eivät vaadi itselleen huomiota tai oikeuksia vaan lamaantuvat entisestään. Lehtikuvaajat joutuvat olemaan hiljaa - koska menettävät heti työnsä jos kritisoivat toimittajavaltaista järjestelmää. Mistä tahansa tekstistä - jossa on oma mielipide mukana - saa niskaansa vihaposteja ja tappouhkauksia. Se tuntuu käsittämättömältä. Ihan kuin maailma ja maamme olisi tullut hulluksi.
-
Erillaisuuden torjunta liittyy johonkin, josta en saa kiinni.  Se on jonkinlainen sisäinen sairaus Suomessa. Maa todella on sairas. Meillä on yli 200 000 peliriippuvaista, ainakin 350 000 alkoholistia, joista jokainen vaikuttaa noin 6 ihmisen elämään. Noin puoli miljoonaa kansalaista on vakavasti masentunut. Ääriliikkeet kuten Jehovat ja Lestadiolaiset tuhoavat tuhansien elämän vuosittain rangaistuskäytäntöineen, painostuksineen ja pedofilian harjoittamisen hyväksymisen suhteen. Koko poliittinen koneistomme valehtelee aamusta iltaan voidakseen hallita. Vihaa levittävät fasistit ja rasistit  toimivat yhteiskuntaa vastaan kaikkialla. Maassa on yli 700 000 rasistia ( SK:n tutkimus). Maasta lähtee kiihtyvällä vauhdilla pois koulutettuja liberaaleja nuoria - jotka eivät kestä maata - jossa ajattelunvapaus on vain huono vitsi.
-
Tässä lopuksi Karo Holmerg nimisen henkilön teksti MV lehdessä. Tuo teksti ja sen linkitys Googlessa aivan kärjessä tuhosi vimeviikolla mahdollisuuteni Turussa vanhusten vapaaehtoistyöhön.  Holmergin teksti ja linkki on vienyt minulta lukuisia työmahdollisuuksia.
Kun valokuvaajan kuvista kirjoittaa  -on Suomessa kosto syvä ja pitkäaikainen.
Luonnollisesti kaikki kuvat varastettu facestani tai blogistani. Pitääkö tästä tulla surulliseksi, kyllä. Toivotonta syvää surua ja masennusta siitä, että keskustelu tässä maassa on aina joko hiljaisuus tai puukko selkään.

Ei kommentteja: