En ehdi lukea muita lehtiä kriittisesti - kun Hesari päräyttää ilmoille kuolevaa kujoa päivittäin.
Tästä blogista uhkaa taas tulla "HS bashing" ja se ei ole tarkoitus, koska HS sentään yrittää tehdä tutkivaa ja syvempää journalismia. Ja onnistuukin. Esimerkiksi HS:n naisrikostoimittajan juttu poliisista ja urkintajutuista raastuvanoikeudessa taannoin oli lukuelämys.
Mutta kujoparka. HS etenee nyt yhden ainoan kuvaajan voimin. Jukka Gröndahl osoittaa edelleen kykyä kuvata kuten lehteen pitää kuvata. Informatiivisesti, visuaalisesti ja juttuun sisään.
-
Tässä seuraavassa esimerkki sunnuntailta, 16.10.
Tuoreella alku ja sisällä jatkoreppari ( jossa kuvat häivytetty ikäänkuin ne olisivat panoraama )
Ei tuossa tuoreen kuvassa ole muuta ahdistavaa kuin otsikko. Kuva on kuin lastenklinikalta stadista, kaikki dramatiikka puuttuu. Kuvat ovat löysiä ja putoavat pois jutun kontekstista. Ammattitaidon puutetta.
-
Koetetaan panna vanha lause -Tosiasiat pilasivat hyvä jutun- uusiksi.
Lehtikuvat pilasivat hyvän jutun.-
Tuota ei halauasi millään kirjoittaa eteensä syyttämään, mutta pakko on jos haluaa rehellisenä pysyä, eikä "fanboyna". Teen jatkossa kuitenkin tuohon linkkipalkkiin lähdön omalle sivulle näille ja vain linkitän siihen...nämä yhden lehden kujokritiikit vievät tilaa muulta.
Missä on "Sekasortoon romahtanut maa?" tai "Luhistumisen partaalla oleva sairaala? "
Tuoreen lähtö on hämmentävin pitkään aikaan, sängyllä nukkuu nätisti peitelty vauva keltaisella peitteellä.
Ovatko otsikontekijä, toimittaja, taittaja, kuvaaja, tuottaja ym ollenkaan samassa lehdessä töissä?
Minun käsitemaailmassani muuten apinalaatikon koko on kääntäen verrannollinen jutun ja kuvien kompetenssiin.
Tästä blogista uhkaa taas tulla "HS bashing" ja se ei ole tarkoitus, koska HS sentään yrittää tehdä tutkivaa ja syvempää journalismia. Ja onnistuukin. Esimerkiksi HS:n naisrikostoimittajan juttu poliisista ja urkintajutuista raastuvanoikeudessa taannoin oli lukuelämys.
Mutta kujoparka. HS etenee nyt yhden ainoan kuvaajan voimin. Jukka Gröndahl osoittaa edelleen kykyä kuvata kuten lehteen pitää kuvata. Informatiivisesti, visuaalisesti ja juttuun sisään.
-
Tässä seuraavassa esimerkki sunnuntailta, 16.10.
Tuoreella alku ja sisällä jatkoreppari ( jossa kuvat häivytetty ikäänkuin ne olisivat panoraama )
Ei tuossa tuoreen kuvassa ole muuta ahdistavaa kuin otsikko. Kuva on kuin lastenklinikalta stadista, kaikki dramatiikka puuttuu. Kuvat ovat löysiä ja putoavat pois jutun kontekstista. Ammattitaidon puutetta.
-
Koetetaan panna vanha lause -Tosiasiat pilasivat hyvä jutun- uusiksi.
Lehtikuvat pilasivat hyvän jutun.-
Tuota ei halauasi millään kirjoittaa eteensä syyttämään, mutta pakko on jos haluaa rehellisenä pysyä, eikä "fanboyna". Teen jatkossa kuitenkin tuohon linkkipalkkiin lähdön omalle sivulle näille ja vain linkitän siihen...nämä yhden lehden kujokritiikit vievät tilaa muulta.
Missä on "Sekasortoon romahtanut maa?" tai "Luhistumisen partaalla oleva sairaala? "
Tuoreen lähtö on hämmentävin pitkään aikaan, sängyllä nukkuu nätisti peitelty vauva keltaisella peitteellä.
Ovatko otsikontekijä, toimittaja, taittaja, kuvaaja, tuottaja ym ollenkaan samassa lehdessä töissä?
Minun käsitemaailmassani muuten apinalaatikon koko on kääntäen verrannollinen jutun ja kuvien kompetenssiin.
