lauantai 15. lokakuuta 2016

Maailman huonoin lehtikuva ( kujo)

HelsinginSanomat osaa yllättää. Yhä useammin sen sivuilla on amatöörimäisiä kuvavahinkoja ja ne käytetään koko eurotabloidin leveydeltä. Totta lienee ALMA pomon lausuma, että halvin tapa peittää pinta-alallisesti lehden sivu - on iso kuva.
Toimittaja ja kuvaaja menevät Norjaan tutkimaan kansalaisten suhdetta maan jyrkänteen reunalla riippuvaan hiihtourheiluun, johon dopingepäilyt ovat iskeneet ammottavan haavan. Syystäkin, koska jokainen urheilutoimittaja tietää, että maan hiihtosuvereniteetti johtuu öljyrahan pumppaamisesta nationalismin ytimeen, urheiluun. Rahalla saa vuosikausia testaajia edellä olevaa medikalisaatiota.

Aihe on visuaalisesti haastava ja kietouduin ajatuksiin aamuyöstä HS:n tulon jälkeen, miten itse kuvittaisin tämän. Negatiosta pitää lähteä, tietysti.. Ja niin pitäisi lähteä toimittajakin. Otsikointi ei kuitenkaan korreloi juttuun täysin, kyseessä on hyvin pieni otanta, ei sen perusteella voi otsikoida noin, varsinkin kun epäilijöitäkin löytyy.  Kuva ei ole synkronissa otsikon ja toisaalta jutun kanssa.  En tunne kuvaajaan kokonaisosaamista - mutta näen keikka oli liian suuri siihen nähden. Kuva ei sovi muuhun otsikkoon, kuin xx seisoo Norjassa sauvojen kanssa syksyllä 2016.
Koska kuva on julkaistu isona ja ikäänkuin otsikkoon ja juttuun liittyvänä, sille voi antaa journalistisesta onnistumisesta arvotteen maailman huonoin lehtikuva, kuva on nimittäin visuaalisesti nolla ja sen konteksti juttuun roikkuu kiinni yhdellä säikeellä, kuvassa olevan henkilön nimi kerrotaan jutussa. Gallupkuva, joka peittää substanssiinsa verrattuna aivan liian suuren pinta-alan lehdesä.
Minun on vaikea ymmärtää miten toimitussihteeri voi käyttää tuota tekelettä lehdessä, vai oliko se ainoa skarppi frame? Häivytän kuvaajan nimen pois, koska myötähäpeän hänen puolestaan. Kun tässä maassa on ammattikuvaajiakin jokunen jäljellä, on vaikea tajuta HS:n rekrytointipolitiikkaa.

Kuvasta: HS:n nykytrendin mukaan isossa vaakasuorakaiteessa on keskellä torso, joka katsoo epämääräiseen sujuntaan. Tausta on geneerinen, se voi olla mistä tahansa, milloin tahansa kuvattu. Henkilö roikottaa tumpeiksi jääneitä sauvoja puolitiessä ilmassa. Nuo kaksi ohutta hiilikuitutappia kytkevät hänet sanaan "hiihto". Mikään kuvassa ei ole visuaalista. Ei näy oivallusta, joka kytkisi kuvan jutun henkeen, eli epävarmuuteen Norjan hiihdon tulevaisuudesta. Olisi kannattanut vuokrata norjalainen freekuvaaja ottamaan valokuva juttuun. Kuvassa oleva henkilö ei asentonsa tai ilmeensä perusteella usko siihen mitä otsikko vakuttaa, eikä alivalottunut kuva ja synkkä miljöö antaisi mahdollisuutta kuin otsikkoon: Norja on menettänyt uskonsa tähtiinsä. "Tähti" sana jää kytkennältään irralliseksi, koska keppien kanssa pönöttävä henkilö voisi olla rullahiihtäjä tai sauvakävelijä tai vammautunut.

Teen vanhan kunnon kokeen. Näytän kuvaa 11 ihmisen tavallisten raadilleni otsikon peittäen. 6 tavoitan. Mitä kuvassa on tapahtunut?

- joku on kuollu-
- jotai pahaa siin on ollu, onko se loukannu tai jokumuu-
- liikenneonnettomuus sen kaveri on jäänny alle-
- se saa vissiin sauvakävellä vankilan pihalla?-
- ruma takki onks se rikkikin-
- toi on se kuollu norski naishiihtäjä- ????


Kehitin työkalun HS:lle ja muille torsotautiin sairastuneille lehdille. 
Siihen kuuluu moodin mukaisia geneerisiä taustoja ja  geneerisiä olemassaolemattomia ihmisiä.. Vaihtamalla ihminen taustasta toiseen saadaan aikaan yhdistelmiä, joilla voidaan kuvittaa koko lehti. Syväyspolku on mukana "save as selection" muodossa. Jos kyseessä on kahden+ ihmisen haastis, voi kuvaan lisätä torsoja. Lehtien talousosasto tulee ihastumaan ratkaisun kokonaisedullisuuteen.

HUOM! Kuvassa olevaa henkilöä EI ole olemassa, hänet on rakennettu kuudesta eri henkilöstä!