Olen pysähtynyt Raatteen tielle. Vertauskuvallisesti vuoden ympäri ja totuudessa joka
kesä. Olen juuttunut lähihistoriassa tuohon "kampanjaan", vaikka sukuani lähempänä Kannaksella taisteltiin ankarasti ja isäni 11 vuotiaana ajoi kolme lehmää ja hevosen pakkasten halki Viipuriin. Poika piti yöllä yksin nuotiota ja lypsi lehmät, etteivät utareet halkea. Tämä kaikki, kun ensin tuikkasi kotitalonsa tuleen.
Oletko sinä 11v, osaisitko? Ei sinun ehkä tarvitsekaan, vaikka keikumme sen viisarin kärjellä, jonka nytkähdys syöksee meidät kolmanteen maailmansotaan. Ehkä jo huomenna. Oli siis tie ja sitä pitkin 1939 kulki kohti kuoliaaksi paleltumistaan ukrainalainen joukko miehiä. Heidät oli määrätty katkaisemaan eräs maa poikki kapeimmalta kohdaltaan.Suurin osa kuolemaan kulkijoista ei ollut Suomesta kuullutkaan, eikä Oulu nimisestä pikkukaupungista, jossa marssijoiden oli määrä pitää voitonparaati ja sitten päästä raiskaamaan naiset. Marssijoita vastassa oli joukko suomalaisia resupekkoja muutaman kiväärin ja parin 1800 lukuisen jäykkälavettitykin voimin. Huonolta näytti, läpihuutojutulta. Sitten tulee perkeleellinen pakkanen ja alkaa tappaa ja samalla kouluja käymättömät suomalaiset metsätyömiehet alkavat hiihdellä, vielä ilman Pervitiiniä, metsissä ukrainalaisparkojen kannassa ja tappojuhla alkoi.
Maahantunkeutujilla oli vain tieura kulkea kohti kuolemaa. Ympärillä korpi ja rämeikkö ja metsä. Sieltä laukaus ja kaverille kasvoihin aukko. Ja sitten hiljaisuus. Moraali rapisee ja pelko tulee kaaderillekin. Kuka nyt kuolla haluaa? Lopulta tiellä on tulppa ja sitten takanakin. Ei pääse minnekään ja on tsuhnan sää, helvetin kylmä. Soittokunnan kamoista, radiosamasta levyineen, elokuvakoneista ja kondomikärryistä ei siihen ole apua. Isä aurinkoinen tuhahtaa ja toteaa kampanjan meneen väärin. No..päälliköt voi teloittaa ja epäonniset ukot sotkea suohon, heitä piisaa. Существует независимо от того, есть достаточно мужчин
Miksi minä evakon poika, kohta itsekin kuolemaan kulkeva, tätä Raatetta vuodesta toiseen lukijaparoille tarjoan. Olen käynyt monilla maailman sotanäyttämöillä. Tappamisen seassa juossut ja istunut siinäkin missä kymmeniä vuosia sitten tapettiin. Raate on ainoa rintama, joka puhuu minulle suoraan ja kovaa. Metsä on rääseikköä ja sinne voi mennä ja heti löytää kaivannonpalan tai yksinäisen kuopan, jossa joku on istunut ja tutissut kylmästä ja pelosta. Kaikki on ihan tuossa noin ja tie kruunaa kaiken. Suoraan Venäjälle uraa piirtävä viilto metsässä ja suossa. Siitä on pakosti tultu, kun muualla ei kulje edes panssarivaunu.
Ja se toinen lopputulema. Jos ei 1939 ollut lunta paksusti ja jos ei ollut hirmupakkasta...olisivat ukrainalaiset menneet Ouluun motoroidusti, että sujahtaa. Nyt kuolivat sijoilleen.
Sic transit gloria mundi kirjaimellisesti niih!
Muutamalla kuvalla koetan luoda esiin sen mitä tunnen. Toivottavasti olet lukijani nainen ja raju feministi. Hyvä, kiitos, että tulit tänne.
Jos olisit ollut 19 vuotias ukrainalainen, olisit seissyt tässä polviasi myöten lumessa palellen paraatiunivormussa, olisit saanut 100 grammaa vodkaa ja odottaisit poliittisen komissaarin pillin vihellystä. Tuolla viitaukseni suunnassa on metsännousu ja rinne. Siellä on suomalainen Maxim konekivääri. Edellisestä hyökkäyksestä ei tullut kukaan takaisin. Nyt on sinun vuorosi kahlata lumessa kohti varmaa kuolemaa. Miltä se tuntuu?
Tällaisesta vanhastakin panssarintorjuntakanuunasta lähtee rihlojen mukaan kierteisesti syöksyvä ammus noin 1000 kmh. Ammus voi osuessaan tuhota vaunun miehistön kertalaukauksella. Silti miesten on istuttava rautalaatikossa ja odotettava, että joku ampuu ja tappaa heidät. Sinulle naiseni ---- miehet on komennettu istumaan siellä. Eihän siinä mitään järkeä universaalisti ja humaanisti ole, mutta jos he eivät halua istua laatikossa, heidät teloitetaan. Miten sinä toimisit?
Kun tykillä tai singolla tai ohjuksella osuu panssarivaunuun, siihen tulee reikä. Useimmiten. Reiästä syöksyy tulta ja sirpaleita vaunun sisään ja tappaa miehet..
Leikitään, että olet tuollaisen PST kanuunan johtaja, olet ehkä vänrikki tai jopa kersantti. Näet tähtäinlaitteista, että panssarivaunu ajaa sektorillesi ja huomaa sinut tykkisi kanssa ja vierellä olevissa pesäkkeissä hyökkäystä odottavat toverisi. Niinpä annat käskyn ampua vaunua, kun olet arvioinut etäisyyden. Juuri kun ampuja on vetämässä laukaisimesta, joku vastapuolella osuu suojakilpeen PST kiväärillä ja sirpaleinen ryöppy vie päästäsi suuren osan ja kaadut tykin taakse vain alaleuka kiinni vartalossa. Nytkähdät ja kuolet. Panssarivaunu alkaa kääntyä kohti ja miehesi pyyhkivät aivojasi vaatteiltaan. Tiedän hiukan miltä sellainen tuntuu. Mitä nuo miehet ajattelevat? Mitä sinä tekisit heidän asemassaan?
Nämä miehet tulivat katkaisemaan Suomen kahtia. He makaavat nyt siinä suokuopassa, jonka päällä olen odottanut yöllä kädenojennusta kuoleman muurin takaa turhaan. Nuoria poikia, neitsyitä varmaankin kaikki. Naisen sylistä tulleita, mutta takaisin ei kukaan sinne ole ehtinyt päästä.
( kuva Raatteentien museon videolta)
Tähänkin voit itseäsi sijoitella. Kuutamolla odotat Maxim konekiväärin sarvissa hyökkäyksen alkua, edellisen teurastuksen jäljiltä kuuluu huutoa, olethan niittänyt kohti kahlaavan massan vatsan korkeudelta lakoon. Heitä on vielä hengissä suolet sylissään ja hirveissä tuskissa. He huutavat...äitiä. Vaikka he ovat vannoutuneita komsomoletseja he huutavat kuolemantuskassa MAMAAaaaaaa... Korpi vastaa: "Мать помощь. болит"( kuva Raatteentien museon dioramasta)
Jos jostain syystä saat odottaa vuoroasi kuolla, voit istua korsussa maan alla ja laskea hetkiä seuraavaan hyökkäykseen, kuunnellen pitkiä sarrrrrrrrjoja, joilla veljiäsi teurastetaan. Haavoittuneet voihkivat, mätä liha haisee, täit purevat ja kutiat sietämättömästi. Sinulla on kova nälkä ja punataudin takia joudut juoksemaan ulkona jatkuvasti. Ei ole toivoa, ei yhtään. Voit koettaa ampua itseäsi jalkaan leivän läpi, mutta se konsti kyllä tiedetään ja politrukki ampuu sinut.
( kuva Raatteentien museon dioramasta)
Joskus kuolema nauraa sinulle. Saat tark´ampujan luodin kiikariisi ja ammus tekee vain haavan. Läheltä piti, ajattelet ja otat huikat "pikkuvesi", vodkapullosta.
( kuva Raatteentien museon dioramasta)
Siellä toisella puolella on maailman myötätunto, mutta ei apua. Ja propaganda. Mikään historiateos tai sotilaan muistelma ei kerro 1939 lampunkannattajista tai poroista makailemassa tulituksessa. Aisankannattajia kyllä oli, kun takaportaan upseerit vokottelivat sotilaiden vaimoja.
( kuva Raatteentien museon näyttelystä)
Kun sodat loppuvat, niille pystytetään muistomerkki. Tästä olen ajanut ohi monta kertaa ja miettinyt viestiä. Liekki ?? tms osoittaa länteen..ei itään. Itään eivät osoita Raatteentien museotykitkään. Mitä sinä ajattelet kuvan Talvisodan muistomerkistä?
..sitten 2016 samalla suunnalla kuin Raatteen tie, näkyy toisenlaisia "isäm maan puolustajia". Katseet painuneina, mutta vakavina ja uhmakkaina. Saatana niih NE vie meijän vanhuksilta leivän ja multa työn.
