lauantai 27. tammikuuta 2018

Sisällissota - causa sui

Sisällissota = causa sui = itsensä syy.


Sota nielaisi tappajat ja tapetut
alkaen elää omaa elämäänsä
ja ollen lopulta itsensä syy.



Minulle tämä on ollut aina tärkein sisällisotakuva. Olen kuvannut vastaavia luotien repimiä pikku nyyttejä muutamissa sisällisodissa maailmalla. Suomessa tappaminen enimmäkseen loppui 1918 aikana, mutta Lähi-idässä jatkuu edelleen. Tamperelainen kerjäläispoika pyysi ohimarssivilta valkoisilta leipää. Hänet ammutiin kadulle ja jätettiin siihen varoitukseksi.

Sata vuotta sitten isoisäni August Puusa piileskeli kotitilansa riihen alla siimeksessä pakko-ottajia, joita riitti kummallakin taistelevalla puolella. Sukuni oli silloin turpeeseen sidottuja maanviljelijöitä, eräänlaisia varhaismaalaisliittolaisia, joita ei sotiminen kiinnostanut. August kyhjötti riihen alla jään päällä kauan, vieressä maannut veli sairastui pahasti. Veli kuoli ja pappani jäi olemaan maailmalle. Sisällissodan mitätön sivunäytös ratkaisi oman ja lasteni elämän nykyisessä muodossaan tällä pallolla.
Tuo oli sukuni 1918 tarina, muuta en tiedä. Aikojen epästabiilius kuulsi läpi suvun kertomuksissa. Kun August ajoi maitoa ja elintarvikkeita myyntiin Viipurin torille, hän piti pientä FN browningia taskussaan ja lienee sillä pelotukseksi ilmaankin ampunut. Raha oli tiukassa ja rosvoja riitti rajavyöhykkeellä.



August Puusa ja FN pistooli vuonna 1973 Utissa, lähellä Kouvolaa. Pappani kertoi silloin omaa sisällissotatarinaansa - joka tapahtui menetetyssä Karjalassa. August kuoli -90 luvun alussa ja kuoleman myötä hävisi menneisyys puhumattomana ja pistooli mihin lie. Eutanasia ei mene läpi eduskunnassa - joten tuollainen elämänlangan katkaisija olisi ollut mukava säilyttää itseään varten.


Sota on minulle sisällissota, eräälle tutulleni vapaussota. Aiheesta ei voi keskustella. Hän on kokoomuslainen, äärioikeistolainenkin. Minä taas entinen vasemmistoliberaali ja nyt kaikista suuntauksista vapaa, omalla tielläni kohti hautaa hoippuva, kadonneen oikeudenmukaisuuden metsästäjä. Tämä bloggaus on sitä hoippumista surullisimmillaan.

Latinankielinen fraasi kuvaa sodan syyn.
"Causa materialis - aineellinen syy."
Minun suppean historiantuntemukseni pohjalta katsottuna, sodan syy oli kurjistuneiden elinolosuhteiden ja epäoikeudenmukaisuuden aikaansaama hallitsematon kollektiivinen raivonpurkaus. Suomalaisten valtava enemmistö eli surkeissa oloissa satoja vuosia. Kurjuus ja raju vastakkainasettelu vain lisääntyi, kun nouseva industrialismi sai aikaan superrikkaita ja superköyhiä 1900 luvun alussa.
"Ex avaritia erumpat audacia = Ahneudesta pulppuaa röyhkeys"

Sisällissota johti voittaneiden kostoon, kuten aina maailmanhistoriassa. Samanlainen viha, jota Huhtasaari ja Halla-Aho tarjoilevat nyt - vallitsi silloinkin. 100 vuotta sitten veljesviha eskaloitui taisteluksi ja tappamiseksi. Se voi edelleen tapahtua, kun omaa asiaansa ajavat äärioikeistolaiset pyrkivät valtaan käyttämällä pettyneitä ja petettyjä joukkoja hyväkseen. Massoille osoitetaan yhteinen vihollinen, jonka tappamisen punaisen usvan seassa manipulaattorit ratsastavat valtaan.

Olen jokseenkin varma, että 10 vuoden sisällä maassamme fasisti- ja rasistijoukkiot alkavat tappaa älymystöämme, taloudellista eliittiä, kulttuurin edustajia, maahanmuuttajia ja liberaaleja ajattelijoita. Kirjaroviot palavat, kun Huhtasaaren tapaiset kreationistiuskovaiset pääsevät valtaan. Itsekin saatan ehtiä vielä kokemaan murhaamisaallon kuopan reunalla.
Consensus tacitus flammam alere = äänetön suostumus ruokkii tulta... tuo suostumus kytee yhteiskuntamme sisällä vaikka vain harva uskoo sen olemassaoloon.


Mietin pitkään, minkä tuotantoni osasen esitän kertomaan sisällissodastamme. Päädyin paljastavaan kuvapariin Kemijärven hautuumaalta. Punaisten muistomerkki on notkahtanut, geneerinen, unohdettu, vainajat nimettömiä kuoppaan arkutta kumottuja, joska heitä tuossa onkaan?.
Kirkko ei 90 vuoteen siunannut punaisia, joten tässäkään ei tiedetä varmuudella keiden ruumiita haudassa on. Tuossa on sentään muistomerkki ja merkityksellisesti kirkkomaalla, suuri osa murhatuista punaisista makaa hätäisesti kaivetuissa merkitsemättömissä kuopissa kaikkialla Suomessa.
Noista paikoista kertoo erinomaisesti Pekka Elomaan kuvakirja: "Paha maisema" Elomaan kuvat ja kirja kannattaa katsoa ja 
lukea huolella, se on erinomainen visuaalinen kertomus suomalaisesta mielenlaadusta. Edessäpäin tasa-arvoa julistava ja takanapäin veitsen selkään lyövä.
Valkoisten hauta Kemijärvellä on huolella hoidettu, roskaton ja herooinen klassistyyppinen muistomerkki raamatunlauseineen. Antaa selkeän kuvan arvopohjasta ja kirkon suhteesta sisällissotaan laajemminkin.







Pieni ote Kemijärven historiikistä. Kuvaa ajanjakson toimintamallia. Jos esimerkiksi olit renkimiehenä ennen sotaa liehitellyt ison talon suostuvaista tytärtä, eikä isäntä siitä pitänyt, saatoit saada kuulan kalloosi jälkiselvittelyissä. Niin vältettiin myös kotitilojen jakaminen "roskaväelle".





Miten paljon punaisia ja valkoisia kuoli tai pakeni.

Historia magistra vitae / an non = / historia on elämän opettaja vai onko?

Tässä eräs monista arvioista - jota kannattaa verrata 1920 luvun valkoiseen historiankirjoitukseen.
Punaiset teloittivat 1400 valkoista.
4 valkoista kuoli vankileirillä.

Valkoiset teloittivat 7500 punaista
12000 punaista kuoli vankileirillä.

Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria.
Heistä noin 75 prosenttia oli punaisia, ehkä jopa 30 000, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin.
Varsinaisissa taisteluissa kuoli jokseenkin yhtä paljon punaisia ja valkoisia.

Neuvostoliittoon pakeni sisällisodan seurauksena noin 15 000 punaista noin 15 vuoden aikana, joten köyhän kansanosan työkykyisten määrä väheni 1918 - 1935 noin 53 000 ihmisellä. Tuota lukua voi pitää eräänlaisena etnisenä puhdistuksena.

Jos olet oikeistolainen lukijani, pidät näitä lukuja liioitteluna ja jos olet vasemmistolainen, tulet hyvin murheelliseksi. Koskaan en ole käsittänyt seuraavaa: Jos oikeistolaiset vihaavat vasemmistolaisia, miksi he vähättelevät suurta kansalaistemme poistumaa noina vuosina, logiikan mukaanhan oikeistolaisten pitäisi olla iloisia epäihmisiksi kutsumiensa tappamisesta ja pakenemisesta.

Sama ihmetys koskee holokaustidenialisteja. Ehkä joku osaa selittää, minä en..
Cineri gloria sera venit = "Tuhkalle tulee kunnia liian myöhään


Lue enemmän, luulet vähemmän:


Jaakko Paavolainen: " Punainen terrori" ja "Valkoinen terrori" julkaisut 1966 - 1967
Väinö Linna: "Täällä Pohjantähden alla".
Heikki Ylikangas: "Tie Tampereelle"
Tuulikki Pekkalainen: "Susinartut ja pikku immet"
Juha Siltala: "Sisällissodan psykohistoria"
Pertti Haapala ja Tuomas Hoppu: "Sisällissodan pikkujättiläinen"
Jarmo Nieminen: "Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa / sotasurmat 1917 - 1918"
( Kirjojen lukuohje. Jos sinusta tuntuu, että historia on väärässä, koska lukemasi ei vastaa arvomaailmaasi, voi silti olla, että lukemasi on totta ja joudut miettimään pitääkö sinun ajatella asiaa tarkemmin.)




Kommentointi on auki. Älä kuitenkaan kirjoita facebook laajennukseen - vaikka se aukeaakin. Kirjoita bloggerin omaan kenttään mustassa alapalkissa, kiitos! Moderaattori lukee ja päättää mikä julkaisee. Mustavalkokuvan suoja-aika on ohi - eikä kuvaajasta ole varmuutta. Jos tiedät, kerro niin annan creditin. Kiitos etukäteen.




4 kommenttia:

Jore Puusa kirjoitti...

Testataan toimiiko kommentointi ja tervetuloa takaisin kotiin U. L. -- ruskettunut moderaattorini.

Timo Yliaho kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Unknown kirjoitti...

Kiitos kirjoituksesta, Jore! Tuo sota on minullekin "sisällissota", vaikka 20-30-luvulla lähin tulkinta olikin "vapauteen" liittyvä, nähtävästi eniten siitä syystä että punaisten puolella oli myös venäläisiä, joiden vallasta irtautumiseen koettiin sodan liittyneetn.

Oma tulkintani on muotoutunut työläisisän ja "porvariksi" itsensä kokeneen äidin muisteluiden ja kertomusten jälkeen koulun, elokuvien, kirjojen, tutkimusten ja omien huomioiden kautta. Aivan viime aikoina olen lukenut vuosien 1917-1919 Suomen Kuvalehdet ja ällistynyt sen aikaista yksipuolista valheuutisointia. Jo ennen sodan syttymistä SK keskittyi naureksimaan vaatimuksille 40-tuntisesta työviikosta ja paremmista työolosuhteista.

Jotenkin tuntuu että osa raakuuksista olisi vältetty jos työväestöä ei olisi koko 1900-luvun alun mollattu roskaväeksi ja rikollisiksi, ja maaseutuväestöä ylistetty ahkeriksi, ihanteellisiksi suomalaisiksi.

Jore Puusa kirjoitti...

Suvustani ei varsinaisesti tapettu ketään. Sairastuminen piileskellessä oli pahin asia. Oma sukuni ei elänyt syvässä köyhyydessä - koska he viljelivät torpparijärjestelmän ulkopuolella pientä maatilaa Karjalan kannaksella -- Mutta olen kuunnellut tarpeeksi monta haastattelua 70 luvulla kun ihmiset muistivat kurjuuden, huonon kohtelun, köyhyyden, sairaudet ja valtavan kuilun joka oli työväestön ja omistavan luokan välillä. Viha, ylenkatse ja iva olivat ison yhteiskuntaluokan päivittäinen saanti. Kun kurjuus jatkuu tarpeeksi kauan hiirikin murisee. paljon olisi vältetty jos kultturintekijät olisivat olleet inhimillisempiä, sensijaan korkeakulttuuri suorastaan vainosi köyhempää luokkaa.

Poista