(partially warning trigger sarcasm)
Kansallismielinen äärioikeistomme tänään kehottaa ja tulevaisuudessa pakottaa ihailemaan Suomea esi-isien kauniina kotimaana. Ei maata rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tuo ... jne. Mutta Topeliaaninen kuva musertuu, kun toella ajjaa syvälle Suomeen idän kautta.
-
Maamme on ikäväkyllä enimmäkseen tasaista rämettä ja peltoa. Suo on siellä - vetelät tuolla. Jossain maa on mäkinenkin ja kesämökkihelvettiä täplittää matalien likaantuneiden järvien verkko. Siellä täällä on rumia kaupunkeja ja ostoshelvettejä ja roskia, likaa ja metsähallituksen raiskiota.
-
Omanlaatuisensa ja kauniskin maamme on etelän saaristossa ja ylimmän pohjoisen tuntureilla, ehkä jossain Keskisuomen järvireiteilläkin, ellei vesi haise sulfiitille..
Lappi on sata ylintä kilometriä ja saaristo rannikolta alle 15 kilometriä etelään ja lounaaseen.
Maamme visuaalinen mediaani ei ole nationalistisen uljas nähtävyys, jossa lippu liehuu ylväänä - uskomattoman kauniin maiseman yllä- saunan tuprutessa ja emännän astellessa aitan polulla kissa perässään. Sen mediaanin näet alla kuvina satavuotisjuhlan kunniaksi.
Kaikkea ei toki näe. Siellä täällä on pajuuntuva hiekkainen aukio, jonne on kuopattu valkoisten teloittamia nimettömiä punaisia - naisia, lapsia ja jokunen mieskin.
Jos jossain on ollut kaunista, olemme sen ihan itse pilanneet. Jos kansalliset arvot olisivat tärkeitä, emme dumppaisi jätteitämme luontoon, emme kaataisi jäteöljyä kaupan taakse, emme sijoittaisi maisemaan matkamuistomyymälöitä, emmekä rumia kesämökkejä rantaviivalle. Emmekä antaisi näytöksenomaisesti uhriutuvan kaivosteollisuuden myrkyttää ihmisten järvet. Kansallismielisyys ottaa riemulla vastaan Kiinassa tehdyn amerikkalaistyyppisen roskan ja tarjoaa sitä japanilaisille turisteille.
Kaksinaismoraali kukkii ja lippu liehuu.
-
Kollegani Kaius Hedenström kulki pitkin Suomea -70 luvulla ja kuvasi näyttelyn, josta kohistiin kuukausi ja unohdettiin... tänään sitä ei voisi tehdä intimiteettisuojan estäessä.
hyva-paha-moderni-suomalainen-1970-luvun-maaseutu-kaius-hedenstromin-kuvaamana
Jos ajattelet, että olen epäisänmaallinnen roisto, näyttäessäni maasta viipaleen, joka haisee hyväksikäytöltä ja näyttää välinpitämättömyydeltä, en siis ole ensimäinen maamme rumaan kuvaan puuttuja. Takavuosina kriittisyyttä arvostettiin, nyt siitä saa kuolemantuomion.
-
Onhan tähän rumuuteen syynsä. Peruskoulumme ei puutu ympäristön ja visuaalisuuden suhteeseen. Suurin syy on piittaamattomuus ja sen välittäminen seuraavalle sukupolvelle. Kun aloitin tätä juttua, tulin kotiin Lahdesta ja pysähdyin huoltikselle - jonka parkkiksella isä heitteli autostaan roskapusseja kuvan kasaan - lasten seuratessa vierestä. Me kaikki opimme esimerkistä. Suomalaisilla on heikko taju näkemästään, ihmiset huomaavat vasta, kun heille kädestä pitäen osoitetaan. Silloin he suuttuvat osoittajalle - eivät itselleen.
Tämä kasa on Suomi 100v ja maamme koko kuva...yhteisö on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kuvassa makaa mätänemässä rasistinen ja fasistinen toiminta, joka syöpyy yhteiskuntaan ja lopulta likaa sen tuhon partaalle. Kuva on otettu 17.10.2017 klo 19.22. Lahden ja Keravan välimaastossa olevan huoltoaseman parkkipaikalla. Tulin levähtämään ja pakusta aivan edessäni nousee nuori siisti mies kahden alle 10 vuotiaan lapsen kanssa. Hän alkaa nakella roskapusseja ja irtoroskaa asfaltille, panee tupakaksi, heitää fimpin roskakasaan ja ajaa lapsineen pois. Kuten kirjoitin, siinä Suomi 100 vuotta, onneksi olkoon. Ilmiasu ja kulissien takainen maailma yhtyvät ja alleviivaavat yhteiskunnan romahduksen alkua.
Kansallismaisemamme on se juoppo siinä paikassa, sen kaupan takapihalla, siinä asennossa, sinne menossa ja sinne jäämässä....hylsyjen kanssa. Minulla on vahva sympatia näitä maiseman raahustavia osia kohtaan. Riittävän monta kertaa olen istunut yksiöissä tai hellahuoneissa kaaoksen keskellä, poltellut tupakoita ja kuunnellut samaa tarinaa hiukan eri kääntein.
Se menee about näin.
Yritin tehä kolmee duunii yhtaikaa et saatais talo maksettuu.
Ku joskus sai levätä piti ottaa joku olut et rauhottu ku meni niin kovaa.
Se meni hiukka överiks joskus.
Muija lähti ja vei lapset. Ei kestänny enää.
Siitä se vasta lähtiki, meni kämppä alta maksamattomain vuokriin takia.
Tuli ansiosironnaista sen 500 päivää, siit ajast en muista mittään.
Sitte tuli talvi ja koetin olla kaverin vanhassa asuntovaunussa.
Tuli keuhkokuume ja meinas tappaa.
Siinä tissuteltiin muutama vuasi hommiski koitin käyrä.
Ulos aina parin viikon kuluttuu ai jaksanu pomon vittuiluu piti ottaa viinoo..
Sitte pääsin sairaalan kautta omaan kunnan luukkuun ja varhaiseläkkeelle.
Sitte alettiin dokaa ne rahat pois ja korokiskurille pankkikortti ja sitärataa.
Nyt ei enää paikat kestä ku laatikon viikossa.
Lapsii en oo nähny vuosiin ne on ylioppilaita ja muija on nyt siinä talosa uuten ukon kaa jota koitin maksaa
Otas ny kyllä sitä piisaa. Jos loppuu haetan lissää alepasta mulla on sielä tili vaikkei sais.
Suomalainen maisema on myös jumalattoman huonossa kunnossa oleva infrastruktuuri. Paikka paikan päälle. Ihan kuin köyhällä lapsella. Sellainen me ollaankin, vilkaisepa bloggauksen lopussa - miten Norjan ja Suomen teiden kunto eroaa. Norjassa on teitä, mutta meillä perunapellossa kolisee ja paukkuu ja keikkuu. Nastat sinkoilevat tuulilaseihin, iskarit laukeilee ja lehtijouset luiskahtelevat päistään irti. Vironpojat korjaavat ilman kuittia kaiken. Suomalaisen autoilijan etelään suomaa kehitysapua. Miksen sitten kulje junalla näitä reissujani ei minnekään. Koska junalla ei voi pysähtyä, kun näkee viitan paikkaan nimeltä "Venäjä" tai "Kullinsuo" tai "Syrjänperäntaka".
Lappi on myytti. Se oli -60 luvulla vielä ihan oma juttunsa, sitten siitä tuli kiinteä osa kamalasuomea. Koska Lapissa on ollut kaunista, siellä kauniin tuhoaminen tuntuu kuin katsoisi Turun tuhoamista 1970 luvulla. On jotain hienoa ja sitten se pilataan, jotta joku - joka ei sillä paikalla asu, saisi enemmän rahaa.
Turisti haluaa mennä luontoon. Tuossa provokatiivisessa kuvassani menee. Tosin menee omituisten koppien viereltä ja rikotun ja kasatun maan kautta. Ymmärrän kyllä polarisaation. Kun etelän pöljät tungetaan kaikki Saariselälle naimhaan ja ryyphäämään, niin jokin osa Lappia säästyy. Saattaa olla. En ole vaeltajatyyppi, joten en tiedä mitä Pakasaivon takana on. Varmasti kauniimpaa kuin tässä, mutta pitikö tämäkin silti pilata? No kun Talvivaarakin...
Luonnonkauneudella myytävään tilaan tungetaan epähumaaniin teknokratiaan viittavaa suorakulmaista terästä. Omituinen mix alppimajoja tunturin laella. Kuitenkaan rinteet eivät häävejä ole Keskieuroooppaan verrattuna - kilometrin kahden rinne mainostekstissä on liioittelua, kun siitä 200m alku on loivaa lakea ja loppu 200m hissille tuloa. Minun on vaikea tajuta, kuka haluaa tuohon maisemaan, kävelemään asfaltilla rakan vieressä ja kännäämään alppimajan näköiseksi tehdyn kulissin kuppilassa.
Valokuvan substanssin kannalta varsinainen tyyppiesimerkki orgaanisen ja epäorgaanisen kriisistä. Samalla kuvajournalismia ja negatio. Kuvaaja osoittaa indoktrinaation keinoin, että koskemattoman ja saamelaisille pyhän paikana raiskaaminen tuottaa Disneyland efektin.
Antti Hulkko seisoo pölökyn päässä Pelekosenniemellä. Sukulaispoika näyttää tehneen itetaidetta. Vieressä toinen paikkakunnansuuruuden muistomerkki eli heppa Saran Salaman reliefi. Kolmas elementti torilla on ilmoitustaulu ja neljäs jonkinlainen lavarakennelma. Taustalla tolppa. Tätä komeutta jää katsomaan. Mietin sijoittelua ja elementtien suhteita. Lehtikuvaaja minussa katsoo penkkiä Hulkon jaloissa. Miten siihen sijoitettu kunnansihteeri lisäisi visuaalisesti kuntakeskukseen. Äärimmäinen surumielisyys vallitsee. Voin kuvitella työttömyyden puristuksen. Nuorille ei ole mitään minne mennä. Yksinäinen mopo rääkäisee seuraksi pyrkivälle varikselle. Ketään ei näy missään. Viereisen talon ikkunaverho heilahtaa, outo kulkija on noteerattu.
Ikimetsä lapinjärven rannalla. Maaruska alkamassa. Kivet ovat siinä vielä kun koko ihmiskunta on hävinnyt. Kyltti tuottaa myötähäpeää. Sen ristiiita sulavaan luontoon on suuri. Kyltti jysähtää esiin metsän seinämästä.. Terävanne puristaa tiedotuksen puuhun. Käristys on kiertänyt etelän teurastamon kautta ja tullut muuksi muuttuneena takaisin. Pakaste lämmitetään mikrossa ja einespussista tekaistaan sen ympärille mummonmuussi. Puolukkahillo maistuu esanssille. Parempaakin on ollut. Mutta jos ei tiedä siitä, voi tästäkin kympillä hankkia närästystä.
Metsähallitus tuli ja otti tästä metsän pois, se ei tule enää takaisin. Se on poissa ikuisesti ja siitä saatu tuotto on jossain Wall Streetillä binäärilukusarjana. Hirvet ovat syöneet taimet, jotka metsänomistajan on istutettava. Maasta tulee marto. Kun se ojitetaan, nousevat raskasmetallit ylos ja eroosio alkaa kuljettaa hedelmällistä maata pois.
Horsmaa lykkää ja pajua aukiolla. Siemenpuiksi jätetyt paleltuvat ja kaatuvat autioina juurien hajottua. Syntyy Saharaa Suomeen.
Näin on toimittava - määrää metsähallitus. Jos et toimi- joudut oikeuteen. Sieltä saatu sakkotuomio tuntuu varmaan vääryydeltä. Oman metsän hävittämisestä syyte - kun on koettanut säästää sitä jälkipolville. Mökkiläistä karmaisee - kun syksyllä lähti metsän keskeltä kaupunkiin ja keväällä takaisin tullessa on rantaan asti raiskiota ja rantaviivalla pari rujoa haapaa suojavyöhykkeen irvikuvana.
Milläs myytkään enää paikkaa? Mielenrauha meni - eikä kukaan korvaa, paha mieli ahneudesta.
Elinkeinojen loppuminen näkyy tyhjinä näyteikkunoina. Idempänä ja pohjoisessa niitä on paljon ja lisää tulee. Koetti keskustapuolue ja persut mitä tahansa, vie virta etelään muutamiin kasvukeskuksiin, joissa saa olla homo tai ajatella väärin ja olla uskomatta jumalaan - eikä kukaan perään hauku. Poikamiehet jäävät. Jos ei saa suuta auki kylän kapakassa tai linkkarissa unelmien neidolle - jää iskän ja äiskän rintistalon yläkertaan omaan luolaan.
Maamme ei metsity pelkästään taloudellisten syiden takia, vaan myös henkisten, maaseudulla on ahdistavampaa pimeydessä, kuin suuressa kaupungissa.
Asiassa on kaksi piippua kuin Husqvarnan haulikossa `. Maalla saattaa olla lähellä ihmisiä, joita tervehtiä ja jotka saattavat huolehtia. Kaupungissa sellaisia ei ole. Olet vapaa - mutta yksin. Maalla olet lestojen, helluntaialaisten ja jehovien helvetinpelon vanki, mutta olet olemassa ympäristöllesi.
`( suuri osa maasedun itsemurhista tehdään haulikolla)
Lappilainen ajjaa mottorikelkhan keväällä puun juureen ja antaa olla siinä kesän. Jos öljy tippuu - tippukoon, kukapa sitä tukkimaan, erotuksen jälkeen ostamma uuden. Missään ei Suomessa luontoon suhtauduta niin tuhoavasti kuin Lapin porotiloilla, maatiloilla ja infrastruktuurissa. Rikkoutuneet tai sesonkia odottavat koneet jäävät makaamaan niille sijoilleen, maasto on akkujen ja kaasupullojen erämaa. Luulisi että ympäristö merkitsee enemmän siellä, missä sitä on jäljellä.
Jos asiasta kysyy - saa oitis viherkommarihomon leiman. Onko machompaa olla piittaamatta ympäristöstä, kun sitä kerran piisaa? Sadan metrin päässähän kodista on erämaata vaikka muille jakaa. Ja yleistyshän tuo on, koska olen nähnyt myös hyvin luontoon istuvia lapintaloja, ainakin yhden Kätkäsuvannossa. Terveisiä vaan jaska la pista. Sitä taloa ei pidä lappilainen - eikä lappalainen - vaan pohjaanmaan junantuoma.
HUOM!...alla oleva kuva on manipuloitu, poistin pää taaksepäin ja kahdella jallala seisovalta näyttävän softin poron ja vaihdoin seuraavasta framesta paremman tilalle kokeillakseni osaanko enää mitään. Enkä osannut :-(
Kun tien vierellä on kyltti souvernirs tai suvenirs tai sovenir tai suverin kannattaa painaa kaasua. Hyllyillä Kiinassa tehtyjä lapinnukkeja ja obligatorinen pölkkykarhu. Jos sureviinipaikassa on roskis -- on sen ympäristö sotkettu. Sotkija ei ehkä ole paikallinen vaikken ihmettelisi, koska jätehuolto on puutteellinen. Oli kuka tahansa, maamme slaavilainen tausta näkyy skeidan määrässä nurkissa, vaikutelma on venäläinen. "äääh nitshevoo maahtuuhan tuo mehtään". Tuon oivaltaminen toki vaatii, että olet käynyt rajan takana maaseutukylässä katsomassa kauhistusta.
Vasta takaisin kotona tajusin, että nuohan ovat Sápmi- eli saamenmaan lipunvärit. Yöllä autonvaloissa epämääräiset viritykset olivat kuin Danten tai Boschin helvetin ilmestyksiä, sinikeltaisia poronsarvia. Kun näitä katsoo pitää ajatella, että me olemme tulokkaita - jotka orjuuttivat ja tappoivat saamelaisia, veivät luonnonuskonnon ja antoivat tilalle julman EVL:n. Me veimme heidän maansa, emmekä vieläkään tunnusta luonnonkansan oikeuksiaan. Joten jos saavat näillä kamaluuksilla pois rahat pöljiltä etelän hetelmiltä niin hyvä. Sápmi kostakoon, on syytäkin.
Härmäläinen raahaa mukanaan saunansa, oluet ja lenkkimakkaran ja tynnyrimahansa. Mukana paketissa on ulkomaalaisviha, viherpiipertäjäviha, kommariviha, kukkahattutätiviha ja yleensä viha kaikkea erillaista kohtaan. Väkivaltaisuus mukana miehillä ja mukilointihalu mykillä ukoilla puhuvaisia naisia kohtaan. Viha taidetta ja eliittejä kohtaan on muovikassissa ja on siellä lottokuponki ja sunlightsaippua, deodorantti ja pikeepaita, sandaalit ja niihin sopimattomat sukat, olen lomalla lippis ja kossupullo. Kruununa shortsit ja niissä vitivalkoiset väärä sääret. "Perkele nyt tapan saatana" huuto valmiina kielenkannattimissa.
Jos olet kiltti alemman sosiaaliluokan ihminen, saat tulla istumaan Kalajoen hiekoille ja katsoa aidantakaa keskiluokan ostamille alueille rustattuja parkkipaikkoja ja lomamökkejä. Voit haistella grillauksen käryä ja kuunnella cavapullojen poksahtelua ja yrittää tunnistaa säksättävää murretta. Vielä sinulla on katselemisen oikeus, ellei sinua nähdä ja vaivaannutat meren ääreen päässeiden lomatunnelmaa.
Jos olet haitaksi, saat mennä, koska et maksa/betala. Luokkajako kasvaa, sen havaitsee maassa kaikkialla. Maanteillä on sekaisin romucorolla kuskit ja 120 000 euron matkailuautoja ajavien Rayban kasvot. Tummennetut auton tuulilasit ja tummennetut aurinkolasit ja tummat silmät tatuoitujen tummien kulmakarvojen alla. Tumma on chick, kunhan ei tule tänne "kotim maa hamme ja pysyy kiltisti siellä savi majoissaan".
Kalajoen hiekkarantaa olen samoillut ja meressä uinut vuosikymmenet. Se oli upea paikka 30 vuotta sitten. Ajoin Yamahalla hiekan laidalle, riisuin ja menin uimaan. Ei juuri ketään, ei rannan takaa cyberkauhuina nousevia hotellihirviöitä katsomassa ruotsiin. Joku soitti kitaraa mäntymäessä viinipullo vinossa hiekassa. Sai kahlata melkein yksin puoliväliin pohjanlahtea.
Miksi jengi tulee sateeseen kyyhöttämään hotelliin mökkikylään ja tuijottamaan parvekkeelta seikkailuhärveleiden pilaamalle rannalle. Konjakkia voi juoda himassakin. Hotellissa on turvassa, sitä halutaan. Hiekka menee varpaiden väliin ja mereltä tuulee. Silmistä vuotaa vettä ja mascara sulaa. Lasten ipadit menevät epäkuntoon hiekkatuulessa ja pimppiin koskee, kun isäntä koettaa harjoittaa sannalla yöseksiä kylmässä ja hyttysten ulvoessa.
Ei toimi näin, ei jatkoon. Sitä mitä on - pitää myydä, ei muuttaa sitä muuksi. Suomi on nukkavieru peräkylä, myydään sitä sellaisena. Niitä ei montaa ole digitalisoituvassa Euroopassa. Jokunen Romaniassa, me taas olemme koko maa kuin Balkan pahimmillaan.
Kaiken keskellä on aina suomalainen. Se seisoo hiljaa ja katsoo jonnekin. Liikkumatta suomalainen odottaa jotain tapahtuvaksi, jonkun tulevan ja olevan jotain tai menevän ohi ja tervehtivät, jotta voi tervehtiä takaisin ja on siis seurustellut. Suomalainen arvioi tien pituutta ja matkaa horisontiin hissuksiin ja lähtee sitten taapertamaan ja ottaa joka seitsemännen askeleen ylipitkäksi.
Meissä on jotain suunnattoman hellyyttävä nallekarhua.
Näkymä on 1270 kilometriä Helsingistä - jossa ihmiset juoksevat toistensa ohi väistäen kauniisti kallistaen. Kaikki ovat menossa jonnekin ja vain kuoleman demokraattisuus yhdistää Utsjoen ukkelin Kallion hipsteriin. Mitään muuta yhteistä ei ole, ei edes kieltä.
Heidän välillään on avaruus. Saavuttamattomuus - vaikka he asustavat samaa maata.
Utsjoen keskustan keskusta. Vaaran laki pehmoilee kaiken yllä. Laaksossa ennen Norjan rajaa oikeusaputoimiston lättänä rakennus. Väärä muoto, väärä paikka. Rumuus henkii, sopimattomuus tilaan. Mutta talo nyt on koska oikeutta on saatava, kaiken koristaa transpointin rekanpala ilman nuppia, missä lienee.
Kontti on maisemalle "icing on the cake"... Se on niin camp, niin kamala, että siihen rakastuu, koska se alleviivaa omat ajatukseni suomalaisuudesta. Me emme kestä kauneutta tai sopusuhtaisuutta. Se on eliitin perkele asia. Meidän on liattava paikat ja tuotava sinne rumuutta - että olisimme tavallisia hyviä suomalaisia. Kauneus on herrojen homaa. Pitäkööt estetiikkansa.Mutta ukko tiellä sanoo... "Dearvva! Mii Gullo?" "Dervva vaan sulle, mu namma lea Jore."
Enempää en osaa. Ellei paria törkeyttä. Mutta niitä ei voi enhää kirjoittaa, koska kaiken sensuroi #metoo. Kuitenkin. Tässä maassa puhutaan Saamea eli alkuperäisten maan asukkaiden kieltä. Ja sitten jotain suomea ja ruotsia. Norjallakin on täällä enempi käyttöä.
Täällä et näe Meeriä kellohameessa kuvaamassa itseään MeNaisiin tai tutkimassa Paola Suhosen suunnittelemia hääpukuja saksalaisten raiskaamille lapintytöille 1944, et näe ryhmä 11:sta, etkä ketään muutakaan itsensä tukasta suosta vetänyttä harrastelijaa. Täällä tulee ja on kylmä ja keljua, eikä näiden seutujen tutkimisella pääse maineeseen.
Syrjäkylän kaupoissa on julkisivu kuin kaikkialla tässä maassa. Koiraparkki, kärpäsenpaskaiset ikkunat ja leveällä tussilla tekstatut tarjouslaput. Betoni rapautuu portaissa. Roskakorin pohja pudonnut. Erona muuhun maahan on kaupan takapiha. Täällä on öljysäiliötä, on muovisia litran SAE - 30 halpaöljypulloja ruohon kätkössä, on romua ja vanhoja autoja konepellit haukotellen. Maassa öljyläikkiä, erillaisia tönöjä vinossa ja sateen raiskaamina, autonrenkaitakin.
On kaikki inhimillinen sotku, jonka vain voi dumpata pois silmistä ja pois näkyvistä.
Ei mahda olla helppoa kuljettaa pois isoja öljysäiliöitä, mutta surkea katsoa niiden rapautuvat elintarvikeliikkeen takapihalla. Sosiologi voisi miettiä syytä piittaamattomuuteen. Se sama näkyy siirtomaaAfrikassa tai intiaanireservaateissa ym.
---------------------------------
Loppuu kohta, jaksa vielä kaksi kuvaa ja yksi teksti.
Loppu, finis finiae. Näihin kahteen kuvaan on helppo pysähtyä - kun on tänne päässyt. Mittarissa 1800 km, niin paljon voi ajaa melkein suoraan Suomen päästä päähän.... Se pää on niin kaukana, että siellä on pakko olla jotain hienoa. Samaa tasaista rämettä ja joki, jonka kolmen viimeisen lohen tappamisesta suomalaiset ja norjalaiset tappelevat vuodesta toiseen.
-
Siellä päälaella on Suomen, muttei maailman - vaan EU:n pohjoisin piste Nuorgamissa. Sinisellä hilseilevällä maalilla sudittu betoninen ylikokokoinen kaivonrengas. Epämääräisiä kiviä istutettuna kivenhakkaamosta saadun ylijäämälaatan ympärille, jossa lukee komeasti:
"Euroopan Unionin pohjoisin piste ja sen alla Suomen pohjoisin piste".
-
Pisteeksi pitkän lätinän ja loppumattoman itsepiiskaamisen päätökseksi, rikkaan
Norjan ja köyhän Suomen rajaviiva. Oikestaan rajaa ei ole - eikä muodollisuuksiakaan. Norjan puolen tie eroaa hiukan Suomen puolen jatkumostaan. EU ja öljyntuottajamaa peräkkäin. Öljyä Suomikin tuottaisi, jos Petsamo oli meille jäänyt 1944, olisimme nyt Barentsinmeren mannerjalustan omistajia ja meillä olisi pohjoinen ulottuvuus. Nyt jäämeri jää muutaman kymmenen kilometrin päähän. Jos Norja haluaisi Suomelle lahjan antaa - se antaisi meille vuokralle käytävän merelle ja satamaksi jonkun vuononpohjukan.
-
Matka on loppu, enää pitää palata takaisin.
Hyvää 100v synttäriä.
Kansallismielinen äärioikeistomme tänään kehottaa ja tulevaisuudessa pakottaa ihailemaan Suomea esi-isien kauniina kotimaana. Ei maata rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tuo ... jne. Mutta Topeliaaninen kuva musertuu, kun toella ajjaa syvälle Suomeen idän kautta.
-
Maamme on ikäväkyllä enimmäkseen tasaista rämettä ja peltoa. Suo on siellä - vetelät tuolla. Jossain maa on mäkinenkin ja kesämökkihelvettiä täplittää matalien likaantuneiden järvien verkko. Siellä täällä on rumia kaupunkeja ja ostoshelvettejä ja roskia, likaa ja metsähallituksen raiskiota.
-
Omanlaatuisensa ja kauniskin maamme on etelän saaristossa ja ylimmän pohjoisen tuntureilla, ehkä jossain Keskisuomen järvireiteilläkin, ellei vesi haise sulfiitille..
Lappi on sata ylintä kilometriä ja saaristo rannikolta alle 15 kilometriä etelään ja lounaaseen.
Maamme visuaalinen mediaani ei ole nationalistisen uljas nähtävyys, jossa lippu liehuu ylväänä - uskomattoman kauniin maiseman yllä- saunan tuprutessa ja emännän astellessa aitan polulla kissa perässään. Sen mediaanin näet alla kuvina satavuotisjuhlan kunniaksi.
Kaikkea ei toki näe. Siellä täällä on pajuuntuva hiekkainen aukio, jonne on kuopattu valkoisten teloittamia nimettömiä punaisia - naisia, lapsia ja jokunen mieskin.
Jos jossain on ollut kaunista, olemme sen ihan itse pilanneet. Jos kansalliset arvot olisivat tärkeitä, emme dumppaisi jätteitämme luontoon, emme kaataisi jäteöljyä kaupan taakse, emme sijoittaisi maisemaan matkamuistomyymälöitä, emmekä rumia kesämökkejä rantaviivalle. Emmekä antaisi näytöksenomaisesti uhriutuvan kaivosteollisuuden myrkyttää ihmisten järvet. Kansallismielisyys ottaa riemulla vastaan Kiinassa tehdyn amerikkalaistyyppisen roskan ja tarjoaa sitä japanilaisille turisteille.
Kaksinaismoraali kukkii ja lippu liehuu.
-
Kollegani Kaius Hedenström kulki pitkin Suomea -70 luvulla ja kuvasi näyttelyn, josta kohistiin kuukausi ja unohdettiin... tänään sitä ei voisi tehdä intimiteettisuojan estäessä.
hyva-paha-moderni-suomalainen-1970-luvun-maaseutu-kaius-hedenstromin-kuvaamana
Jos ajattelet, että olen epäisänmaallinnen roisto, näyttäessäni maasta viipaleen, joka haisee hyväksikäytöltä ja näyttää välinpitämättömyydeltä, en siis ole ensimäinen maamme rumaan kuvaan puuttuja. Takavuosina kriittisyyttä arvostettiin, nyt siitä saa kuolemantuomion.
-
Onhan tähän rumuuteen syynsä. Peruskoulumme ei puutu ympäristön ja visuaalisuuden suhteeseen. Suurin syy on piittaamattomuus ja sen välittäminen seuraavalle sukupolvelle. Kun aloitin tätä juttua, tulin kotiin Lahdesta ja pysähdyin huoltikselle - jonka parkkiksella isä heitteli autostaan roskapusseja kuvan kasaan - lasten seuratessa vierestä. Me kaikki opimme esimerkistä. Suomalaisilla on heikko taju näkemästään, ihmiset huomaavat vasta, kun heille kädestä pitäen osoitetaan. Silloin he suuttuvat osoittajalle - eivät itselleen.
Tämä kasa on Suomi 100v ja maamme koko kuva...yhteisö on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kuvassa makaa mätänemässä rasistinen ja fasistinen toiminta, joka syöpyy yhteiskuntaan ja lopulta likaa sen tuhon partaalle. Kuva on otettu 17.10.2017 klo 19.22. Lahden ja Keravan välimaastossa olevan huoltoaseman parkkipaikalla. Tulin levähtämään ja pakusta aivan edessäni nousee nuori siisti mies kahden alle 10 vuotiaan lapsen kanssa. Hän alkaa nakella roskapusseja ja irtoroskaa asfaltille, panee tupakaksi, heitää fimpin roskakasaan ja ajaa lapsineen pois. Kuten kirjoitin, siinä Suomi 100 vuotta, onneksi olkoon. Ilmiasu ja kulissien takainen maailma yhtyvät ja alleviivaavat yhteiskunnan romahduksen alkua.
Kansallismaisemamme on se juoppo siinä paikassa, sen kaupan takapihalla, siinä asennossa, sinne menossa ja sinne jäämässä....hylsyjen kanssa. Minulla on vahva sympatia näitä maiseman raahustavia osia kohtaan. Riittävän monta kertaa olen istunut yksiöissä tai hellahuoneissa kaaoksen keskellä, poltellut tupakoita ja kuunnellut samaa tarinaa hiukan eri kääntein.
Se menee about näin.
Yritin tehä kolmee duunii yhtaikaa et saatais talo maksettuu.
Ku joskus sai levätä piti ottaa joku olut et rauhottu ku meni niin kovaa.
Se meni hiukka överiks joskus.
Muija lähti ja vei lapset. Ei kestänny enää.
Siitä se vasta lähtiki, meni kämppä alta maksamattomain vuokriin takia.
Tuli ansiosironnaista sen 500 päivää, siit ajast en muista mittään.
Sitte tuli talvi ja koetin olla kaverin vanhassa asuntovaunussa.
Tuli keuhkokuume ja meinas tappaa.
Siinä tissuteltiin muutama vuasi hommiski koitin käyrä.
Ulos aina parin viikon kuluttuu ai jaksanu pomon vittuiluu piti ottaa viinoo..
Sitte pääsin sairaalan kautta omaan kunnan luukkuun ja varhaiseläkkeelle.
Sitte alettiin dokaa ne rahat pois ja korokiskurille pankkikortti ja sitärataa.
Nyt ei enää paikat kestä ku laatikon viikossa.
Lapsii en oo nähny vuosiin ne on ylioppilaita ja muija on nyt siinä talosa uuten ukon kaa jota koitin maksaa
Otas ny kyllä sitä piisaa. Jos loppuu haetan lissää alepasta mulla on sielä tili vaikkei sais.
Suomalainen maisema on myös jumalattoman huonossa kunnossa oleva infrastruktuuri. Paikka paikan päälle. Ihan kuin köyhällä lapsella. Sellainen me ollaankin, vilkaisepa bloggauksen lopussa - miten Norjan ja Suomen teiden kunto eroaa. Norjassa on teitä, mutta meillä perunapellossa kolisee ja paukkuu ja keikkuu. Nastat sinkoilevat tuulilaseihin, iskarit laukeilee ja lehtijouset luiskahtelevat päistään irti. Vironpojat korjaavat ilman kuittia kaiken. Suomalaisen autoilijan etelään suomaa kehitysapua. Miksen sitten kulje junalla näitä reissujani ei minnekään. Koska junalla ei voi pysähtyä, kun näkee viitan paikkaan nimeltä "Venäjä" tai "Kullinsuo" tai "Syrjänperäntaka".
Lappi on myytti. Se oli -60 luvulla vielä ihan oma juttunsa, sitten siitä tuli kiinteä osa kamalasuomea. Koska Lapissa on ollut kaunista, siellä kauniin tuhoaminen tuntuu kuin katsoisi Turun tuhoamista 1970 luvulla. On jotain hienoa ja sitten se pilataan, jotta joku - joka ei sillä paikalla asu, saisi enemmän rahaa.
Turisti haluaa mennä luontoon. Tuossa provokatiivisessa kuvassani menee. Tosin menee omituisten koppien viereltä ja rikotun ja kasatun maan kautta. Ymmärrän kyllä polarisaation. Kun etelän pöljät tungetaan kaikki Saariselälle naimhaan ja ryyphäämään, niin jokin osa Lappia säästyy. Saattaa olla. En ole vaeltajatyyppi, joten en tiedä mitä Pakasaivon takana on. Varmasti kauniimpaa kuin tässä, mutta pitikö tämäkin silti pilata? No kun Talvivaarakin...
Luonnonkauneudella myytävään tilaan tungetaan epähumaaniin teknokratiaan viittavaa suorakulmaista terästä. Omituinen mix alppimajoja tunturin laella. Kuitenkaan rinteet eivät häävejä ole Keskieuroooppaan verrattuna - kilometrin kahden rinne mainostekstissä on liioittelua, kun siitä 200m alku on loivaa lakea ja loppu 200m hissille tuloa. Minun on vaikea tajuta, kuka haluaa tuohon maisemaan, kävelemään asfaltilla rakan vieressä ja kännäämään alppimajan näköiseksi tehdyn kulissin kuppilassa.
Valokuvan substanssin kannalta varsinainen tyyppiesimerkki orgaanisen ja epäorgaanisen kriisistä. Samalla kuvajournalismia ja negatio. Kuvaaja osoittaa indoktrinaation keinoin, että koskemattoman ja saamelaisille pyhän paikana raiskaaminen tuottaa Disneyland efektin.
Antti Hulkko seisoo pölökyn päässä Pelekosenniemellä. Sukulaispoika näyttää tehneen itetaidetta. Vieressä toinen paikkakunnansuuruuden muistomerkki eli heppa Saran Salaman reliefi. Kolmas elementti torilla on ilmoitustaulu ja neljäs jonkinlainen lavarakennelma. Taustalla tolppa. Tätä komeutta jää katsomaan. Mietin sijoittelua ja elementtien suhteita. Lehtikuvaaja minussa katsoo penkkiä Hulkon jaloissa. Miten siihen sijoitettu kunnansihteeri lisäisi visuaalisesti kuntakeskukseen. Äärimmäinen surumielisyys vallitsee. Voin kuvitella työttömyyden puristuksen. Nuorille ei ole mitään minne mennä. Yksinäinen mopo rääkäisee seuraksi pyrkivälle varikselle. Ketään ei näy missään. Viereisen talon ikkunaverho heilahtaa, outo kulkija on noteerattu.
Metafora yhteiskunnasta ja yrityksestä integroida maisema ja ihminen. Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän häpeää herättävä. Sortuneen talon jämät makaavat kasana vuodesta toiseen päätien vieressä ja laatikkorivi kertoo muovisen tarinan siitä, miten postin tilanteen heikentyminen pakottaa yhdenmukaistamaan kaiken. On turvallista, että on samanlainen laatikko. Kukaan ei luule - että joku luulisi enemmän itsestään, koska laatikon hinta kaupassa tiedetään. Onko punainen laatikko vasemmistolaisen perheen ja vihreä kepulaisen. Yksi valkoinen lienee kokoomuslaisen ja sinininen sinisen tulevaisuuden, joka meni jo.. Voisiko tämä rivi viestiä paikallisen poliittisen jakauman?
Ikimetsä lapinjärven rannalla. Maaruska alkamassa. Kivet ovat siinä vielä kun koko ihmiskunta on hävinnyt. Kyltti tuottaa myötähäpeää. Sen ristiiita sulavaan luontoon on suuri. Kyltti jysähtää esiin metsän seinämästä.. Terävanne puristaa tiedotuksen puuhun. Käristys on kiertänyt etelän teurastamon kautta ja tullut muuksi muuttuneena takaisin. Pakaste lämmitetään mikrossa ja einespussista tekaistaan sen ympärille mummonmuussi. Puolukkahillo maistuu esanssille. Parempaakin on ollut. Mutta jos ei tiedä siitä, voi tästäkin kympillä hankkia närästystä.
Metsähallitus tuli ja otti tästä metsän pois, se ei tule enää takaisin. Se on poissa ikuisesti ja siitä saatu tuotto on jossain Wall Streetillä binäärilukusarjana. Hirvet ovat syöneet taimet, jotka metsänomistajan on istutettava. Maasta tulee marto. Kun se ojitetaan, nousevat raskasmetallit ylos ja eroosio alkaa kuljettaa hedelmällistä maata pois.
Horsmaa lykkää ja pajua aukiolla. Siemenpuiksi jätetyt paleltuvat ja kaatuvat autioina juurien hajottua. Syntyy Saharaa Suomeen.
Näin on toimittava - määrää metsähallitus. Jos et toimi- joudut oikeuteen. Sieltä saatu sakkotuomio tuntuu varmaan vääryydeltä. Oman metsän hävittämisestä syyte - kun on koettanut säästää sitä jälkipolville. Mökkiläistä karmaisee - kun syksyllä lähti metsän keskeltä kaupunkiin ja keväällä takaisin tullessa on rantaan asti raiskiota ja rantaviivalla pari rujoa haapaa suojavyöhykkeen irvikuvana.
Milläs myytkään enää paikkaa? Mielenrauha meni - eikä kukaan korvaa, paha mieli ahneudesta.
Elinkeinojen loppuminen näkyy tyhjinä näyteikkunoina. Idempänä ja pohjoisessa niitä on paljon ja lisää tulee. Koetti keskustapuolue ja persut mitä tahansa, vie virta etelään muutamiin kasvukeskuksiin, joissa saa olla homo tai ajatella väärin ja olla uskomatta jumalaan - eikä kukaan perään hauku. Poikamiehet jäävät. Jos ei saa suuta auki kylän kapakassa tai linkkarissa unelmien neidolle - jää iskän ja äiskän rintistalon yläkertaan omaan luolaan.
Maamme ei metsity pelkästään taloudellisten syiden takia, vaan myös henkisten, maaseudulla on ahdistavampaa pimeydessä, kuin suuressa kaupungissa.
Asiassa on kaksi piippua kuin Husqvarnan haulikossa `. Maalla saattaa olla lähellä ihmisiä, joita tervehtiä ja jotka saattavat huolehtia. Kaupungissa sellaisia ei ole. Olet vapaa - mutta yksin. Maalla olet lestojen, helluntaialaisten ja jehovien helvetinpelon vanki, mutta olet olemassa ympäristöllesi.
`( suuri osa maasedun itsemurhista tehdään haulikolla)
Lappilainen ajjaa mottorikelkhan keväällä puun juureen ja antaa olla siinä kesän. Jos öljy tippuu - tippukoon, kukapa sitä tukkimaan, erotuksen jälkeen ostamma uuden. Missään ei Suomessa luontoon suhtauduta niin tuhoavasti kuin Lapin porotiloilla, maatiloilla ja infrastruktuurissa. Rikkoutuneet tai sesonkia odottavat koneet jäävät makaamaan niille sijoilleen, maasto on akkujen ja kaasupullojen erämaa. Luulisi että ympäristö merkitsee enemmän siellä, missä sitä on jäljellä.
Jos asiasta kysyy - saa oitis viherkommarihomon leiman. Onko machompaa olla piittaamatta ympäristöstä, kun sitä kerran piisaa? Sadan metrin päässähän kodista on erämaata vaikka muille jakaa. Ja yleistyshän tuo on, koska olen nähnyt myös hyvin luontoon istuvia lapintaloja, ainakin yhden Kätkäsuvannossa. Terveisiä vaan jaska la pista. Sitä taloa ei pidä lappilainen - eikä lappalainen - vaan pohjaanmaan junantuoma.
HUOM!...alla oleva kuva on manipuloitu, poistin pää taaksepäin ja kahdella jallala seisovalta näyttävän softin poron ja vaihdoin seuraavasta framesta paremman tilalle kokeillakseni osaanko enää mitään. Enkä osannut :-(
Kun tien vierellä on kyltti souvernirs tai suvenirs tai sovenir tai suverin kannattaa painaa kaasua. Hyllyillä Kiinassa tehtyjä lapinnukkeja ja obligatorinen pölkkykarhu. Jos sureviinipaikassa on roskis -- on sen ympäristö sotkettu. Sotkija ei ehkä ole paikallinen vaikken ihmettelisi, koska jätehuolto on puutteellinen. Oli kuka tahansa, maamme slaavilainen tausta näkyy skeidan määrässä nurkissa, vaikutelma on venäläinen. "äääh nitshevoo maahtuuhan tuo mehtään". Tuon oivaltaminen toki vaatii, että olet käynyt rajan takana maaseutukylässä katsomassa kauhistusta.
Vasta takaisin kotona tajusin, että nuohan ovat Sápmi- eli saamenmaan lipunvärit. Yöllä autonvaloissa epämääräiset viritykset olivat kuin Danten tai Boschin helvetin ilmestyksiä, sinikeltaisia poronsarvia. Kun näitä katsoo pitää ajatella, että me olemme tulokkaita - jotka orjuuttivat ja tappoivat saamelaisia, veivät luonnonuskonnon ja antoivat tilalle julman EVL:n. Me veimme heidän maansa, emmekä vieläkään tunnusta luonnonkansan oikeuksiaan. Joten jos saavat näillä kamaluuksilla pois rahat pöljiltä etelän hetelmiltä niin hyvä. Sápmi kostakoon, on syytäkin.
Härmäläinen raahaa mukanaan saunansa, oluet ja lenkkimakkaran ja tynnyrimahansa. Mukana paketissa on ulkomaalaisviha, viherpiipertäjäviha, kommariviha, kukkahattutätiviha ja yleensä viha kaikkea erillaista kohtaan. Väkivaltaisuus mukana miehillä ja mukilointihalu mykillä ukoilla puhuvaisia naisia kohtaan. Viha taidetta ja eliittejä kohtaan on muovikassissa ja on siellä lottokuponki ja sunlightsaippua, deodorantti ja pikeepaita, sandaalit ja niihin sopimattomat sukat, olen lomalla lippis ja kossupullo. Kruununa shortsit ja niissä vitivalkoiset väärä sääret. "Perkele nyt tapan saatana" huuto valmiina kielenkannattimissa.
Jos olet kiltti alemman sosiaaliluokan ihminen, saat tulla istumaan Kalajoen hiekoille ja katsoa aidantakaa keskiluokan ostamille alueille rustattuja parkkipaikkoja ja lomamökkejä. Voit haistella grillauksen käryä ja kuunnella cavapullojen poksahtelua ja yrittää tunnistaa säksättävää murretta. Vielä sinulla on katselemisen oikeus, ellei sinua nähdä ja vaivaannutat meren ääreen päässeiden lomatunnelmaa.
Jos olet haitaksi, saat mennä, koska et maksa/betala. Luokkajako kasvaa, sen havaitsee maassa kaikkialla. Maanteillä on sekaisin romucorolla kuskit ja 120 000 euron matkailuautoja ajavien Rayban kasvot. Tummennetut auton tuulilasit ja tummennetut aurinkolasit ja tummat silmät tatuoitujen tummien kulmakarvojen alla. Tumma on chick, kunhan ei tule tänne "kotim maa hamme ja pysyy kiltisti siellä savi majoissaan".
Kalajoen hiekkarantaa olen samoillut ja meressä uinut vuosikymmenet. Se oli upea paikka 30 vuotta sitten. Ajoin Yamahalla hiekan laidalle, riisuin ja menin uimaan. Ei juuri ketään, ei rannan takaa cyberkauhuina nousevia hotellihirviöitä katsomassa ruotsiin. Joku soitti kitaraa mäntymäessä viinipullo vinossa hiekassa. Sai kahlata melkein yksin puoliväliin pohjanlahtea.
Miksi jengi tulee sateeseen kyyhöttämään hotelliin mökkikylään ja tuijottamaan parvekkeelta seikkailuhärveleiden pilaamalle rannalle. Konjakkia voi juoda himassakin. Hotellissa on turvassa, sitä halutaan. Hiekka menee varpaiden väliin ja mereltä tuulee. Silmistä vuotaa vettä ja mascara sulaa. Lasten ipadit menevät epäkuntoon hiekkatuulessa ja pimppiin koskee, kun isäntä koettaa harjoittaa sannalla yöseksiä kylmässä ja hyttysten ulvoessa.
Ei toimi näin, ei jatkoon. Sitä mitä on - pitää myydä, ei muuttaa sitä muuksi. Suomi on nukkavieru peräkylä, myydään sitä sellaisena. Niitä ei montaa ole digitalisoituvassa Euroopassa. Jokunen Romaniassa, me taas olemme koko maa kuin Balkan pahimmillaan.
Kaiken keskellä on aina suomalainen. Se seisoo hiljaa ja katsoo jonnekin. Liikkumatta suomalainen odottaa jotain tapahtuvaksi, jonkun tulevan ja olevan jotain tai menevän ohi ja tervehtivät, jotta voi tervehtiä takaisin ja on siis seurustellut. Suomalainen arvioi tien pituutta ja matkaa horisontiin hissuksiin ja lähtee sitten taapertamaan ja ottaa joka seitsemännen askeleen ylipitkäksi.
Meissä on jotain suunnattoman hellyyttävä nallekarhua.
Näkymä on 1270 kilometriä Helsingistä - jossa ihmiset juoksevat toistensa ohi väistäen kauniisti kallistaen. Kaikki ovat menossa jonnekin ja vain kuoleman demokraattisuus yhdistää Utsjoen ukkelin Kallion hipsteriin. Mitään muuta yhteistä ei ole, ei edes kieltä.
Heidän välillään on avaruus. Saavuttamattomuus - vaikka he asustavat samaa maata.
Utsjoen keskustan keskusta. Vaaran laki pehmoilee kaiken yllä. Laaksossa ennen Norjan rajaa oikeusaputoimiston lättänä rakennus. Väärä muoto, väärä paikka. Rumuus henkii, sopimattomuus tilaan. Mutta talo nyt on koska oikeutta on saatava, kaiken koristaa transpointin rekanpala ilman nuppia, missä lienee.
Kontti on maisemalle "icing on the cake"... Se on niin camp, niin kamala, että siihen rakastuu, koska se alleviivaa omat ajatukseni suomalaisuudesta. Me emme kestä kauneutta tai sopusuhtaisuutta. Se on eliitin perkele asia. Meidän on liattava paikat ja tuotava sinne rumuutta - että olisimme tavallisia hyviä suomalaisia. Kauneus on herrojen homaa. Pitäkööt estetiikkansa.Mutta ukko tiellä sanoo... "Dearvva! Mii Gullo?" "Dervva vaan sulle, mu namma lea Jore."
Enempää en osaa. Ellei paria törkeyttä. Mutta niitä ei voi enhää kirjoittaa, koska kaiken sensuroi #metoo. Kuitenkin. Tässä maassa puhutaan Saamea eli alkuperäisten maan asukkaiden kieltä. Ja sitten jotain suomea ja ruotsia. Norjallakin on täällä enempi käyttöä.
Täällä et näe Meeriä kellohameessa kuvaamassa itseään MeNaisiin tai tutkimassa Paola Suhosen suunnittelemia hääpukuja saksalaisten raiskaamille lapintytöille 1944, et näe ryhmä 11:sta, etkä ketään muutakaan itsensä tukasta suosta vetänyttä harrastelijaa. Täällä tulee ja on kylmä ja keljua, eikä näiden seutujen tutkimisella pääse maineeseen.
Syrjäkylän kaupoissa on julkisivu kuin kaikkialla tässä maassa. Koiraparkki, kärpäsenpaskaiset ikkunat ja leveällä tussilla tekstatut tarjouslaput. Betoni rapautuu portaissa. Roskakorin pohja pudonnut. Erona muuhun maahan on kaupan takapiha. Täällä on öljysäiliötä, on muovisia litran SAE - 30 halpaöljypulloja ruohon kätkössä, on romua ja vanhoja autoja konepellit haukotellen. Maassa öljyläikkiä, erillaisia tönöjä vinossa ja sateen raiskaamina, autonrenkaitakin.
On kaikki inhimillinen sotku, jonka vain voi dumpata pois silmistä ja pois näkyvistä.
Ei mahda olla helppoa kuljettaa pois isoja öljysäiliöitä, mutta surkea katsoa niiden rapautuvat elintarvikeliikkeen takapihalla. Sosiologi voisi miettiä syytä piittaamattomuuteen. Se sama näkyy siirtomaaAfrikassa tai intiaanireservaateissa ym.
---------------------------------
Loppuu kohta, jaksa vielä kaksi kuvaa ja yksi teksti.
Loppu, finis finiae. Näihin kahteen kuvaan on helppo pysähtyä - kun on tänne päässyt. Mittarissa 1800 km, niin paljon voi ajaa melkein suoraan Suomen päästä päähän.... Se pää on niin kaukana, että siellä on pakko olla jotain hienoa. Samaa tasaista rämettä ja joki, jonka kolmen viimeisen lohen tappamisesta suomalaiset ja norjalaiset tappelevat vuodesta toiseen.
-
Siellä päälaella on Suomen, muttei maailman - vaan EU:n pohjoisin piste Nuorgamissa. Sinisellä hilseilevällä maalilla sudittu betoninen ylikokokoinen kaivonrengas. Epämääräisiä kiviä istutettuna kivenhakkaamosta saadun ylijäämälaatan ympärille, jossa lukee komeasti:
"Euroopan Unionin pohjoisin piste ja sen alla Suomen pohjoisin piste".
-
Pisteeksi pitkän lätinän ja loppumattoman itsepiiskaamisen päätökseksi, rikkaan
Norjan ja köyhän Suomen rajaviiva. Oikestaan rajaa ei ole - eikä muodollisuuksiakaan. Norjan puolen tie eroaa hiukan Suomen puolen jatkumostaan. EU ja öljyntuottajamaa peräkkäin. Öljyä Suomikin tuottaisi, jos Petsamo oli meille jäänyt 1944, olisimme nyt Barentsinmeren mannerjalustan omistajia ja meillä olisi pohjoinen ulottuvuus. Nyt jäämeri jää muutaman kymmenen kilometrin päähän. Jos Norja haluaisi Suomelle lahjan antaa - se antaisi meille vuokralle käytävän merelle ja satamaksi jonkun vuononpohjukan.
-
Matka on loppu, enää pitää palata takaisin.
Hyvää 100v synttäriä.
PS: Bloggaus on linkitetty 12 pohjoiseen lehteen, päätoimittajalle, toimituksen yleisosoitteeseen ja kulttuuritoimitukseen. Varmaan näemme paljon kommentteja heiltä jatkossa ?
-
-
Kiitos LapinKansa, olit ekana, jäätkö ainoaksi?
