maanantai 23. lokakuuta 2017

2017 luontokuva


( a slight sarcasm trigger warning)
Kärpästä valokuvan ottaneen kameran omistaja on Ville Heikkinen.
Onneksi olkoon. Toivotaan - ettei asiasta nouse samanlainen kalabaliikki kuin tietystä apinaselfiestä, jonka kuvan © tiettävästi on lopulta katsottu kuuluvan kuvaajalle.


Kärpän kanssa copyrightkysymyksistä neuvottelu olisi vielä tuskallisempaa, kuin kädellisiin kuuluvan apinan, joka saamamme tiedon mukaan on pettynyt päätöksestä ja aikoo valittaa apinoiden ammattiliiton avulla YK täysistuntoon.

Kuvan copyright Ville Heikkinen, kuvasitaatti tarkoituksena voittajakuvan visuaalinen arviointi.




Kuvasta sanoin.
Yllä viivoilla pilattu Ville Heikkisen luontokuva. Minulle on aina naureskeltu, kun olen jakanut kuvia osiin ja väittänyt - että kuvakäsityksemme perustuu ikivanhoihin sommittelusääntöihin.. Heikkisen kuvan valon tulokulma on ns. sakraali eli pyhä. Sopii katsoa kirkkotaidetta. Jeesus sun muut kädelliset kuvataan yläikealta tulevassa valossa. Kuvassa kärppä on halkaisijalla, kuten kuuluu ja kärpän pää on lähellä kolmannesten leikkauspistettä. Ainoa kokonaisuutta heikentävä tekijä on vaalea lehti ympyrässä, se jakaa huomiota kahtia. Miltei kaikki kunnossa ja jury tyytyväinen. Amatööri sanoisi: "Hyvä kuva, amen"!  Niin sanon minäkin. Valokuvakilpailun voitto on tosin aina politiikkaa.
-
Luontokuvakilpailun tuntuu joka toinen vuosi voittavan se
"hyvä kuva". Ainoa mieleeni jäänyt kuva on kuitenkin se softi lokkikuva tausta viiruina. Se on muutenkin yksi ainoita suomalaisia valokuvia, jota katselen sillointällöin saadakseni nautintoa kuvasta. Se hieno+.
-
Kokonaan toinen asia on kenen kuva tämä kärppäskuva lienee.  Kuvaaja asetelmoi kameran kärpän pesäkolon ulkopuolelle, laettaa trikkerin piälle ja lähtee esimerkiksi bastuun ottamaan pari olutta ja sitten katsomaan kauniita ja rohkeita. Kun kuvaaja nautiskelee elämästä, kärppä päättää lähteä hakemaan päivällistä haaveillen limaisesta sammakosta ja >bäng< ottaisee itsestään selfien.
-
Hm.. vaikka kirjoitan usein, että kuvan substanssi ratkaisee ja laite on merkityksetön, tässä käytetty metodi ei vahvista yleistä käsitystä kuvaa luontokuvaajasta. Varustelekan natsikaupasta ostetussa maastopuvussa partainen ukkeli rämpii 50 kilon kalusto selässään ja jalusta hampaissaan räntäsateessa 30 asteen pakkasessa rämeessä lantioitaan myöten kurassa hyttyspilvessä kohti 39 kilometrin päässä odottavaa teertä ( joka jo lensi poijes).
Jos nyt ollaan keljuja, niin kuvaajan osuus tässä oli virittää kamera paikoilleen ja se siitä, tekniikka hoitaa loput ja ns. tsägä. Mutta moraalikysymykset ovat luksusta 65 vuotiaalle, joten lähetän lämpimän onnittelun seuraavan kuvitteellisen kuvan mukana.
-
Kuvitellaan, että meillä on merikotkan pesä, jossa kaksi poikasta. Äiskä on tuonut niille kuusikiloisen hauen, jossa vielä henki pihisee. Poijjaat tappelevat hauesta, joka aukoo niille kitaansa ja taustalla aurinko laskee tulipunaisena usvaaan emolinnun silhuettien korostuessa pallukan eessä. Pesän laitaan liimattu canik ottaa kuvan. Amen.
Kuva on parodia ja koottu eri kuvaajien otoksista ja on ns. "teos" :-)



Post scriptum 1...Voittajakuvan tekniikka luo aivan uusia ulottuvuuksia kuvajournalismikilpailun osanottajille. Kameroita voidaan jättää itsekseen kytikselle puoluetoimistoihin, poliisin pidätystiloihin, raastuvanoikeuksiin tai urheilussa liimata korkeushyppytelineen rimaan jne.

Post Scriptum 2...Kommentit jatkossa menevät aiemminkin minua auttaneen tuttuni moderoitavaksi ensin, joten minun ei tarvitse nähdä niitä ja masentua lisää.... Hänellä on useita muitakin sivustoja, joita valvoo ja poistaa epäasiallisen materiaalin.