Olen kotoisin Varsinais-Suomesta. Siellä tapahtui ensimmäisten vuosieni aikana väkivaltaisia ja/tai inhottavia asioita, jotka ovat syvällä mielessäni kapseloituneina. Ennenkuin poistun tästä maailmasta, kirjoitan ne auki. Mietin pitkään tapaa. Lopulta päätin kirjoittaa ainoalla murteella, jonka osaan, koska tapahtumatkin käytiin tuolla kielellä, murre ei toki ole ihan puhdasta, jotta ymmärtäisit paremmin... Muutin osallisten nimiä ja paikkoja ja liitin muutamia aikajanan eri kohdan tapahtumia yhteen, koska jotkut tarinoiden henkilöt ovat vielä tässä maailmassa. Tämä on vasta alkua sarjalle tekstejä, joten jos ehdit, annatko minulle palautetta. Kiitos.
Mirjan tarina.
Äiti lyä Mirjaa rätil korvil. Mirja on taas kaatanu puurot pöyräl. Mirja ei oikeen osaa syärä kunnol, vaik on jo 13. Eik se ossa oikke puhutakaan. Lukeminenka ei onnistu millään, vaik äiti koetti hakkaamalla saara sen oppiin.
Äitin huuto vaan jatkuu ja lopult se heittä Mirjan huaneesse ja panee oven lukko. Mirja kattoo klasist kissa, joka menee navetta päi. Siäl on possui. Niist Mirja tykkä. Ko ovi ei auke ja siäl keittiös äiti huuta ittekses, niin Mirja raotta klasii ja hyppä heinikko. Sit hän lähte kohti navetta kissan peräs.
Navetas Mirja menee heti kattoon possui. Niit on yhreksän, vaikkei Mirja ossa nii pitkäl laske. Mirja aukase karsinan veräjän ja eiks yks possu lähte heti viivan juaksema pakko. Laron ovi on auki ja possu menee siitäki ulos ja suara pellol. Mirja peräs. Kyl hän sen tiettä, et jos possu hävii, niin taas tulee rätist taik sit ranstakasta takapualel. Itkuu vääntää likka ja possu menee mutkil sänkipellol niiko piän possu voi vaa mennä. Mirja koitta huuta, et possuu. Mut ko se huuli on halki, niin siit oikeen mittään selvää saa, possukaa. Ei saa Mirja possuu kiinne, se menee jo kaukan kohti patoallast. Sinne on Mirjaa kiälletty menemäst. Mutko possu menee, niin Mirjaki menee, et sais sen kiinne ja takas karsina ennenko äiti huama...
Laaksose lempinimi o kone. Sitä on ain sanottu koneeks. Se otta ettees jonku rikkinäise vehken ja kären kääntees saa sen toimima. Se oli saanu opettajan pojalt hommaks laitta kuntto talven ajal vanhan kootterin. Jaa Kone Laaksone oli purkanu sen piäniks palasiks, vaihtanu rikkoneise osat uusiks ja laittanu kaiken takas kasa..putsannu ja muutenki klanssannu ja kevääl se poika oli maksanu sen surkian piänen minkä Laaksone pyys ja ajelee ny pitkin kylii joku likka takapaksil.
Laaksonen on hiljane miäs, sen muija mäkättä sil kokoajan, niil ei oo lapsi ja sen akka haukku sitä toisil ämmil et mulkku ja järki ei seiso yhtaikka eikä erikseskää meijä ukol. Vittumaisena akkana sitä pirettii mut Laaksosest tykkäs ainaki jotku, jonka rikkinäise vehje se oli laittanu kuntto.
Pöljämirja kävi siel aina ko Kone oli Mirjan isän serkku. Mirja tykkäs istu siäl. Koneen muija anto ledaa ja kaffet, eikä lyäny rätil, vaik Mirjalta ain meni hiukka kaffet tuukil.
Kone oli töis vulkaanil, jota jotku osas sanoo Kraitton Vulkaaniks. Semmottis ei tavallise ihmise pysty sanoma, eikä piräkkä - ettei luulla herraks. Kone oli siel riissel asentajan hommis ja sai paremppa palkka ko se oli käyny pari luakka keskikoulu ja ammattikoulunki. Joku sanos, et se osais ruattiiki ko oli ollut siäl vuaren verran jöötteporis. Laaksosil oli hiukka paremmat olot ja autoki. Vanha ooppeli kyl, mut hyväs kunnos, ko Kone sen kanssa värkkäs vaik muija huusi koko aika viäres.
Jotku oli kateellissii, jotku puhu pahaa selän takan, et se olis viäny vulkaanilt työkalui ja myyny ne. Ei se ollu, se varkaus selvis myähemmi ja ne oli muutama auralainen tyyppi ketkä tunnusti ja oli syyllissi. Laaksone oli vähä sellane ko Jopi raamatus, kaik meni päin vittuu ( paitti Laaksone itte se ei menny sinne päi ollenkka) sen kimpus vaa oli ain kaikki ämmät ko se ei juur mittä puhunu niil.
Illal äiti rupes Mirjaa katteleen ja huuteleen et syömään. Sihe aikaan kakarat sai olla mäes syämisse saakka, eikä niit kukka jaakannu enne sitä. Mirjan ukko Matti tuli kuuren linkkaril töist ja meni pöytä istuma ja pelkäs et mist muija alkka huutta. Siihe aikka kaik ämmät huusi koko aika äijil kaikest. Mut ei kettä ollu missä. Rupes Masa kuariin pottui ja syämään soossi, niin muija tulee ja huuta et misä meirä Mirja o? Et se oli täsä yhren aikka viäl ja mää pani sen huanesse ko se kaato puuroo pöyräl.
-No se on tiätty Laaksosil juamas kaffet taas ja kiikkumas, käviks sää siäl.
-Kävin tiätty, sanos Mirjan äiti, mut siel ei ollut kettää ko nee tule myähemmin kotti töist.
-No mihen se likka sit on menny, paniks sää sen kauppa asial?
Sillai se pari miätti, et misä niitte mirjaressu, vähä vajaa ja vähä halkihuuline on. Tulee syyskuun ilta ja ei mittä näjy ja ny alkka mirjan äiti jo rukkoilla jumalaaki ko sil on tietty huano omatunto et pani likan huaneesse lukon taakke, josta se on menny ulos klasist. Niin ko on kymmene uutiset kuultu nii Masa sanoo, et kyl täsä ei muu auta ko mää lähren mopol nimismiähel. Jaa lähte.
Pani ruskeen nahkataki pääl ja plastiikkatrötön naamal ja mopon käynti ja ajaa kirkonkyläl ja nimismiähe kotti ja soitta ovikello ja kerto murhees. Minkä poliisi siihen mittä mahta. Se soitta sen tutuil palokuntta jaa neet sano ettei pimeel mittä näje hakke sitä likka. Et orotta huamise. Et sit mee tulla joukol ko on lautai.
Ja niin tehrä. Muttei Mirja löyry vaik pelloil menevä hakijat rivis joka suuntta. Sillo alkka mirja äitil tulla miäle, et tapettu se on ja pantu raiskamal kait. Sit se muista kummotti Mirja istus sen Koneen sylis ja nauro ko Kone kutitteli Mirja kainalost ja ko sil likal kumminki on tissit jo ja kaikki.
Silt istumalt se lähte soittama nimismiähel, joka on jo saunas ja suuttu nii maa perkeleest. Et mitä vittu tee akka soitta tähä aikka. Nii mirja äiti sanos et mitäs jos se ukko misä Mirja aina oli käymäs on tehny sil jottai, ko se oli niin kumman näköne, ko sitä likkaa taputteli.
Ja nimismiäs sanos et nojoo me katotaan sit huamen. Tule suntai jaa nimismies aja mustalmaijal Laaksosen pihal ja kaikki koko kylä näkke, et poliisi men sin ja mitä nyyt. Hetke peräst Kone Laaksone tule ulos ja mene nimismiehe kans maijaan. Ja nimismiehel on käres joku vaate ja se on sen likan essu. Jumalauta kaikki katto toisias. Nonni tätä mun uni tiäs..Mirjan äitiki sanos, et jottai siin oli outo ko se Mirjaa nauratti sylis ja nyssen essu löyty sieltä soffan alt.
Konet viärään putkaan eli kuultavaks. Minkä se voi sanota ko totta puhuta, hiljane miäs. Essu oli korjattavan Laaksoskal, joka on ompelija ja et hän oli vulkaanil kokopäivä töis ja tuli kuuren linkkaril kotti. Kaikki sen oli autos nähny niinku tyäkaveritki töis. Et ei sunkka hän kettä panema ruppe, ei muijaka enää anna. Eikä ainaka tappama. Nimismiäs soitta bussikuskil ja joo, siel se Kone istus ja poliisi soitta vulkaanil ja joo siel se Kone oli seittämäst viitte töis eikä eres kaffel ehtiny. Ja poliisi sanos ett kyl sua on pakko uskota. Tämmöne likka on karonnu ja siks sut tuatiin tänne, ko sen äiti oli- et sää sille jottain pahemppa.
Kone lähti takas kotti hissunkissun murheellisena.
Ja meni kioskin kaut et osta pilsnerin ja tyämies askin. Ko se tuli kioskil nii sen omistaja, semmone kuuskymppine akka löi luukun kiinne Koneen erest.
Siit etiäppäin koko kylä käänsi selkäs äijäparal mihe se vaa meniki. Ko se meni kauppa, niin joku suihkas ett tappaja tule ja kaikki ämmät käänti selkäs ja joku mulkas vihasest ja ne supisi ja katto välil pahast.
Ko sitä Koneen kans pelaamist ja tappajasuihkailu oli kuultu muutama kuukaure niin Laaksoska pakkas kamppees ja oli lähtenny yks perjantai, lappu oli tiskipöyräl, ettei hän jaksa enä, et kaikki vittuilee koko ajan. Et kaapis on makaronilaatikko ja älä muista pahal. Siin istus Laaksosen Kone kiikkustualis iha yksin, eikä kukka tuanu eres mittä korjattavaka enä.
Kone oli ko maas myyny ja otti kuppiiki, ettei aina päässy töihekää. Kone miättis et vaik muija huus kokoaika ja eikä se ollut antannu pillu vuasii, niin oli siin kuitenki joku laittamas läskisoossi koton, ettei iha yksi tarttenu olla.
Sit alko tapahtu kaikennäköst. Poliisi vei Laaksosen viäl kerra oikke Turkku kuullusteltavaks ja toretti siäl, ettei hänel voi olla mittä tekemist Mirja katoomise kansa ja sil selvä.. Mut kukka kyläl ei uskonnu, ko Koneel oli se ooppeli ja raha hiukka enempi ko muil ja ko se oli nii hiljane...et kyl se kumminki on likan pannu ja tappannu sit ja heittäny tiäs mihe.
Kulus aika seuraava kesään saakka. Sit yhren kerran joku kylän klopeist meni kattoon katiskaas Hankkija patoaltaast, ko sielt sai aika hyvi lahnoi tähä aikka. Ja juur siin misä sen katiska oli, kellus Mirja pualiks veres. Sen oli käret niinko josai juurakos kiinne ja mutarintees näky viäläki vuoren kuluttu sen kumpiki saapas ja niinko syvii urii et se oli koittannu nousta ylös.
Pahan näköseks se oli menny, oisko minkit ja rotat syäny pääst. Eiko nimismiäs paikal. Se oli sorankäyny äijä, Ihantalan ukkoi ja ei paljo kursaillu. Mittas ja käänsi ja väänsi ja sit tuli kunnalääkäri, nuar naine yäkkäs ko Mirjan näki, mut nimismies sanos, et koitas ny likka prytnätä ittes.
Nee kaiveli sitä likka siin rannas jo..mittä jälkki et väkivalta ei ollu kropas. Tuli musta ruumisauto ja se vei Mirjast jäljel jääneet osat Turkku misä se halkihuulinen vajaan olone ressukka avatti. Immenkalvo oli paikallas..ja keuhkois vettä sun muuta. Yhtä mittä niinko tappovamma ei ollu, eikä kukka ollu eres kuristanu. Ko ne katto käret nii löyty haavoist ja kynsiin alt sitä sama muta mitä rannas. Nii paikallislehren toimittajal soitetti ja se sai tehrä jutun Tianoosse.
Lehres oli aluks isol et:
Kadonnut kehitysvammainen tyttö löytyi hukkuneena.
Sen al seisos et.
Tapaukseen ei liity rikosta.
Kylä luki ja mitä kauemmas ne luki, sitä enempi ne meni hiljaseks. Koko kylä oli hiljaa ainaski pari päivää ja sit alko ämmät syytel toisias ja sit äijät ämmiä ja sit kaikki tiäs ketä ja ne syyttele toisias tänäänki viel 50 vuatta jälkeenki. Mutta kukka ei vissiin halunnu muistaa, miten ne oli siin kylätuamioistuimes tehnyt selvä jälkke Kone Laaksosest. Ko neet häpes kamalast mitä oli tehne, niin ne kiärsi viäläki kauemppa Laaksose talo eikä nekkää jotka oli sil sanonu moro...sanonu enää mittä vaa juoaksi melke pakko. Jos ne näki Koneen ooppelin kaupan eres ne orotti maitolaval, et se lähti poijes.
Ko tämän kaike surkeure kuuli Laaksose poisjuassu muija nii se kuulemma parahti et
-voi herranjumala mä olen syntiä tehny mun miähel.
Se ko oli tullu silvälil usko.
Nyyt se kiirehti kottis ja kovin huoanos epätoivos oliki, et hän hylkäs hyvän miäehe, et kyl hän vois vaik joulun ja juhannuksen sil antta hiuka, ko pappiki sanos et
-vaik ei siit velvollisuurest tykkä nii see on niinko pakko, ko on valat vannottu.
Koneen muija tuli linkkaril kotti ja käveli pihal. Huuti ukkoos. No ei mittä.. Verstaan oven takka kuulu auton ääni ja joo se tiätty korjaa jottai, et hän laitta kaffen pääl ja laitta leda pöytä, et niinko anteeks sillai pyytämä äijältäs. Pöytä on aikapal nätti ja kukkaki, niin sit taas huutamaan klasist, et
-Kone hei tul ny kaffeel mää tääl.
Muttei se tullu. Ko muija mene verstaal, niin siäl Kone Laaksone istu ooppeli takapenkil sinisen värisen ja kokonas kualleen ja pakokaasu ilmas nii, ettei ettees näje.
Hukka meni se Laaksoska ledaki ja senttä makso ussemman markan ko oli askaani tiskilt hallist ostettu.
Mirjan tarina.
Äiti lyä Mirjaa rätil korvil. Mirja on taas kaatanu puurot pöyräl. Mirja ei oikeen osaa syärä kunnol, vaik on jo 13. Eik se ossa oikke puhutakaan. Lukeminenka ei onnistu millään, vaik äiti koetti hakkaamalla saara sen oppiin.
Äitin huuto vaan jatkuu ja lopult se heittä Mirjan huaneesse ja panee oven lukko. Mirja kattoo klasist kissa, joka menee navetta päi. Siäl on possui. Niist Mirja tykkä. Ko ovi ei auke ja siäl keittiös äiti huuta ittekses, niin Mirja raotta klasii ja hyppä heinikko. Sit hän lähte kohti navetta kissan peräs.
Navetas Mirja menee heti kattoon possui. Niit on yhreksän, vaikkei Mirja ossa nii pitkäl laske. Mirja aukase karsinan veräjän ja eiks yks possu lähte heti viivan juaksema pakko. Laron ovi on auki ja possu menee siitäki ulos ja suara pellol. Mirja peräs. Kyl hän sen tiettä, et jos possu hävii, niin taas tulee rätist taik sit ranstakasta takapualel. Itkuu vääntää likka ja possu menee mutkil sänkipellol niiko piän possu voi vaa mennä. Mirja koitta huuta, et possuu. Mut ko se huuli on halki, niin siit oikeen mittään selvää saa, possukaa. Ei saa Mirja possuu kiinne, se menee jo kaukan kohti patoallast. Sinne on Mirjaa kiälletty menemäst. Mutko possu menee, niin Mirjaki menee, et sais sen kiinne ja takas karsina ennenko äiti huama...
Laaksose lempinimi o kone. Sitä on ain sanottu koneeks. Se otta ettees jonku rikkinäise vehken ja kären kääntees saa sen toimima. Se oli saanu opettajan pojalt hommaks laitta kuntto talven ajal vanhan kootterin. Jaa Kone Laaksone oli purkanu sen piäniks palasiks, vaihtanu rikkoneise osat uusiks ja laittanu kaiken takas kasa..putsannu ja muutenki klanssannu ja kevääl se poika oli maksanu sen surkian piänen minkä Laaksone pyys ja ajelee ny pitkin kylii joku likka takapaksil.
Laaksonen on hiljane miäs, sen muija mäkättä sil kokoajan, niil ei oo lapsi ja sen akka haukku sitä toisil ämmil et mulkku ja järki ei seiso yhtaikka eikä erikseskää meijä ukol. Vittumaisena akkana sitä pirettii mut Laaksosest tykkäs ainaki jotku, jonka rikkinäise vehje se oli laittanu kuntto.
Pöljämirja kävi siel aina ko Kone oli Mirjan isän serkku. Mirja tykkäs istu siäl. Koneen muija anto ledaa ja kaffet, eikä lyäny rätil, vaik Mirjalta ain meni hiukka kaffet tuukil.
Kone oli töis vulkaanil, jota jotku osas sanoo Kraitton Vulkaaniks. Semmottis ei tavallise ihmise pysty sanoma, eikä piräkkä - ettei luulla herraks. Kone oli siel riissel asentajan hommis ja sai paremppa palkka ko se oli käyny pari luakka keskikoulu ja ammattikoulunki. Joku sanos, et se osais ruattiiki ko oli ollut siäl vuaren verran jöötteporis. Laaksosil oli hiukka paremmat olot ja autoki. Vanha ooppeli kyl, mut hyväs kunnos, ko Kone sen kanssa värkkäs vaik muija huusi koko aika viäres.
Jotku oli kateellissii, jotku puhu pahaa selän takan, et se olis viäny vulkaanilt työkalui ja myyny ne. Ei se ollu, se varkaus selvis myähemmi ja ne oli muutama auralainen tyyppi ketkä tunnusti ja oli syyllissi. Laaksone oli vähä sellane ko Jopi raamatus, kaik meni päin vittuu ( paitti Laaksone itte se ei menny sinne päi ollenkka) sen kimpus vaa oli ain kaikki ämmät ko se ei juur mittä puhunu niil.
Illal äiti rupes Mirjaa katteleen ja huuteleen et syömään. Sihe aikaan kakarat sai olla mäes syämisse saakka, eikä niit kukka jaakannu enne sitä. Mirjan ukko Matti tuli kuuren linkkaril töist ja meni pöytä istuma ja pelkäs et mist muija alkka huutta. Siihe aikka kaik ämmät huusi koko aika äijil kaikest. Mut ei kettä ollu missä. Rupes Masa kuariin pottui ja syämään soossi, niin muija tulee ja huuta et misä meirä Mirja o? Et se oli täsä yhren aikka viäl ja mää pani sen huanesse ko se kaato puuroo pöyräl.
-No se on tiätty Laaksosil juamas kaffet taas ja kiikkumas, käviks sää siäl.
-Kävin tiätty, sanos Mirjan äiti, mut siel ei ollut kettää ko nee tule myähemmin kotti töist.
-No mihen se likka sit on menny, paniks sää sen kauppa asial?
Sillai se pari miätti, et misä niitte mirjaressu, vähä vajaa ja vähä halkihuuline on. Tulee syyskuun ilta ja ei mittä näjy ja ny alkka mirjan äiti jo rukkoilla jumalaaki ko sil on tietty huano omatunto et pani likan huaneesse lukon taakke, josta se on menny ulos klasist. Niin ko on kymmene uutiset kuultu nii Masa sanoo, et kyl täsä ei muu auta ko mää lähren mopol nimismiähel. Jaa lähte.
Pani ruskeen nahkataki pääl ja plastiikkatrötön naamal ja mopon käynti ja ajaa kirkonkyläl ja nimismiähe kotti ja soitta ovikello ja kerto murhees. Minkä poliisi siihen mittä mahta. Se soitta sen tutuil palokuntta jaa neet sano ettei pimeel mittä näje hakke sitä likka. Et orotta huamise. Et sit mee tulla joukol ko on lautai.
Ja niin tehrä. Muttei Mirja löyry vaik pelloil menevä hakijat rivis joka suuntta. Sillo alkka mirja äitil tulla miäle, et tapettu se on ja pantu raiskamal kait. Sit se muista kummotti Mirja istus sen Koneen sylis ja nauro ko Kone kutitteli Mirja kainalost ja ko sil likal kumminki on tissit jo ja kaikki.
Silt istumalt se lähte soittama nimismiähel, joka on jo saunas ja suuttu nii maa perkeleest. Et mitä vittu tee akka soitta tähä aikka. Nii mirja äiti sanos et mitäs jos se ukko misä Mirja aina oli käymäs on tehny sil jottai, ko se oli niin kumman näköne, ko sitä likkaa taputteli.
Ja nimismiäs sanos et nojoo me katotaan sit huamen. Tule suntai jaa nimismies aja mustalmaijal Laaksosen pihal ja kaikki koko kylä näkke, et poliisi men sin ja mitä nyyt. Hetke peräst Kone Laaksone tule ulos ja mene nimismiehe kans maijaan. Ja nimismiehel on käres joku vaate ja se on sen likan essu. Jumalauta kaikki katto toisias. Nonni tätä mun uni tiäs..Mirjan äitiki sanos, et jottai siin oli outo ko se Mirjaa nauratti sylis ja nyssen essu löyty sieltä soffan alt.
Kone lähti takas kotti hissunkissun murheellisena.
Ja meni kioskin kaut et osta pilsnerin ja tyämies askin. Ko se tuli kioskil nii sen omistaja, semmone kuuskymppine akka löi luukun kiinne Koneen erest.
Siit etiäppäin koko kylä käänsi selkäs äijäparal mihe se vaa meniki. Ko se meni kauppa, niin joku suihkas ett tappaja tule ja kaikki ämmät käänti selkäs ja joku mulkas vihasest ja ne supisi ja katto välil pahast.
Ko sitä Koneen kans pelaamist ja tappajasuihkailu oli kuultu muutama kuukaure niin Laaksoska pakkas kamppees ja oli lähtenny yks perjantai, lappu oli tiskipöyräl, ettei hän jaksa enä, et kaikki vittuilee koko ajan. Et kaapis on makaronilaatikko ja älä muista pahal. Siin istus Laaksosen Kone kiikkustualis iha yksin, eikä kukka tuanu eres mittä korjattavaka enä.
Kone oli ko maas myyny ja otti kuppiiki, ettei aina päässy töihekää. Kone miättis et vaik muija huus kokoaika ja eikä se ollut antannu pillu vuasii, niin oli siin kuitenki joku laittamas läskisoossi koton, ettei iha yksi tarttenu olla.
Sit alko tapahtu kaikennäköst. Poliisi vei Laaksosen viäl kerra oikke Turkku kuullusteltavaks ja toretti siäl, ettei hänel voi olla mittä tekemist Mirja katoomise kansa ja sil selvä.. Mut kukka kyläl ei uskonnu, ko Koneel oli se ooppeli ja raha hiukka enempi ko muil ja ko se oli nii hiljane...et kyl se kumminki on likan pannu ja tappannu sit ja heittäny tiäs mihe.
Kulus aika seuraava kesään saakka. Sit yhren kerran joku kylän klopeist meni kattoon katiskaas Hankkija patoaltaast, ko sielt sai aika hyvi lahnoi tähä aikka. Ja juur siin misä sen katiska oli, kellus Mirja pualiks veres. Sen oli käret niinko josai juurakos kiinne ja mutarintees näky viäläki vuoren kuluttu sen kumpiki saapas ja niinko syvii urii et se oli koittannu nousta ylös.
Pahan näköseks se oli menny, oisko minkit ja rotat syäny pääst. Eiko nimismiäs paikal. Se oli sorankäyny äijä, Ihantalan ukkoi ja ei paljo kursaillu. Mittas ja käänsi ja väänsi ja sit tuli kunnalääkäri, nuar naine yäkkäs ko Mirjan näki, mut nimismies sanos, et koitas ny likka prytnätä ittes.
Nee kaiveli sitä likka siin rannas jo..mittä jälkki et väkivalta ei ollu kropas. Tuli musta ruumisauto ja se vei Mirjast jäljel jääneet osat Turkku misä se halkihuulinen vajaan olone ressukka avatti. Immenkalvo oli paikallas..ja keuhkois vettä sun muuta. Yhtä mittä niinko tappovamma ei ollu, eikä kukka ollu eres kuristanu. Ko ne katto käret nii löyty haavoist ja kynsiin alt sitä sama muta mitä rannas. Nii paikallislehren toimittajal soitetti ja se sai tehrä jutun Tianoosse.
Lehres oli aluks isol et:
Kadonnut kehitysvammainen tyttö löytyi hukkuneena.
Sen al seisos et.
Tapaukseen ei liity rikosta.
Kylä luki ja mitä kauemmas ne luki, sitä enempi ne meni hiljaseks. Koko kylä oli hiljaa ainaski pari päivää ja sit alko ämmät syytel toisias ja sit äijät ämmiä ja sit kaikki tiäs ketä ja ne syyttele toisias tänäänki viel 50 vuatta jälkeenki. Mutta kukka ei vissiin halunnu muistaa, miten ne oli siin kylätuamioistuimes tehnyt selvä jälkke Kone Laaksosest. Ko neet häpes kamalast mitä oli tehne, niin ne kiärsi viäläki kauemppa Laaksose talo eikä nekkää jotka oli sil sanonu moro...sanonu enää mittä vaa juoaksi melke pakko. Jos ne näki Koneen ooppelin kaupan eres ne orotti maitolaval, et se lähti poijes.
Ko tämän kaike surkeure kuuli Laaksose poisjuassu muija nii se kuulemma parahti et
-voi herranjumala mä olen syntiä tehny mun miähel.
Se ko oli tullu silvälil usko.
Nyyt se kiirehti kottis ja kovin huoanos epätoivos oliki, et hän hylkäs hyvän miäehe, et kyl hän vois vaik joulun ja juhannuksen sil antta hiuka, ko pappiki sanos et
-vaik ei siit velvollisuurest tykkä nii see on niinko pakko, ko on valat vannottu.
Koneen muija tuli linkkaril kotti ja käveli pihal. Huuti ukkoos. No ei mittä.. Verstaan oven takka kuulu auton ääni ja joo se tiätty korjaa jottai, et hän laitta kaffen pääl ja laitta leda pöytä, et niinko anteeks sillai pyytämä äijältäs. Pöytä on aikapal nätti ja kukkaki, niin sit taas huutamaan klasist, et
-Kone hei tul ny kaffeel mää tääl.
Muttei se tullu. Ko muija mene verstaal, niin siäl Kone Laaksone istu ooppeli takapenkil sinisen värisen ja kokonas kualleen ja pakokaasu ilmas nii, ettei ettees näje.
Hukka meni se Laaksoska ledaki ja senttä makso ussemman markan ko oli askaani tiskilt hallist ostettu.
