"Stiiknafuulia on "ei-mitään" tarkoittava sana, jota määrätietoisesti käyttäen saadaan ympäristö hämmennyksiin. Vallan käyttöä sanan voimalla on kuvannut Teuvo Pakkala lapsista kertovassa novellissaan Mahtisana, jossa juoksukilpailun voittanut Ville ilmoittaa olevansa stiiknafuulia. "Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite. Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu."
Lähteet: Suomen kielen sanakirjat. 2 : Suomalainen fraasisanakirja / toim. Sakari Virkkunen
-
Alla jälleen yksi stiiknafuulia, jonka taidepuhe syleilee.
Kirjoitan rumasti. Kuva on amatöörimäistä silkkaa paskaa, joka koristellaan ja kuorrutetaan tekstillä, jonka lienee kirjoittanut jonkun poliitikon avustaja. Näin suomalaiseen valokuvaukseen synnytetään nomenklatura. Tuo eliö möyrii jatkossa omissa liemissään rapsutellen toisten samanlaisten selkää piittaamatta vähääkään siitä, joka maksaa viulut -- eli kohdetyhmästä anteeksi kohderyhmästä.
En kykene ymmärtämään nuorten, rajusti koulutettujen valokuvaajien tarvetta kuvata samaa merkityksetöntä valokuvaa näyttelystä toiseen. Jokin heidät siihen ajaa. Ehkä tämän maan kulttuuriapparaatti, joka perustuu mielistelyyn ja nokkimisjärjestyksen aikaansaamiseen sisäsiittoisella tavalla. Kuvista viis.
Alternative facts :-)
Esittelen niistä kaksi.
Resku L. Röytsänvaara ja Clementine Josephine Wirtanen ovat valokuvaustaiteen erikoistohtoreita Maininki Yliopistosta. Kumpikin on lisäksi opiskellut Pietarin fotografisessa akatemiassa ja Kazakhstanian kansanopiston valokuvalinjalla. Wirtasella on myös Ketkuvaaran emäntäkoulun laboratorioassistentin tutkinto ja Röytsänvaara on opiskellut melkein valmiiksi taiteen bacheloriksi Sun Valleyn kansankorkeakoulun niskaremmimekaniikan osastolla.
Heillä on erittäin laaja kokemus valokuvauksesta. Virtanen on mm työskennellyt kuukauden Jyväskylässä "Maurin Kuvan" kehityskoneen hoitajana ja Röytsynvaaralla on laaja taidekokemus "Laaksosen kehystämöstä". Kummallakin on julkaisuja. Virtasella passikuva veljestään Mörskänperän Sanomien hiihtokilpailun voittajien luettelossa ja Röytsynvaaralla useita kuvia "Ostetaan ja myydään mopoja" palstalla. Kummallakin on erittäin hyvä kamera ja kallis.
Rajatila on Röytsänvaaran teoskokonaisuus, joka leikittelee pyhäpäivän merkityksillä tuoden niihin valtavan symbolistisen dekoraation. Röytsänvaaran hiljaisuus ja erittäin painava läsnäolo näyttävät esineiden rajatilan metomorfoosin. Hänen sarjansa hipaisee, muttei aivan tavoita asfääristä bliniä, jonka heijastuma on surrealistinen kokemusperä possessiivisuffiksista. Mikä rajatila on keinotekoinen, mikä ei - vai onko sitä ja jos on -missä se on ja lopulta, mikä se sitten oikein on? Tähän Röytsänvaara vastaa ja ei vastaa jos kysytään mahdollisen rajatilan osumisesta kohdalleen ja siitä jatkumona arkaaisen taiteen kenttään, jossa totuus on vain perhosen siiven hipaisu kasteisella niityllä jossa Röytsänvaaran kuva on kuin väreilevä tango Eliten naulakossa.
Rajaton on Wirtasen teoskokonaisuus, joka leikittelee iltapäivän merkityksillä tuoden niihin valtavan, miltei tavattoman symbolistisen eksponentiaalin ja bananistisen maun. Wirtasen hiljaisuus ja erittäin kevyt läsnäolo näyttävät keltaisten esineiden rajattomuuden metomorfoosin ja morfoosin, joka on fallinenko synteesi. Hänen sarjansa hipaisee ja tavoittaa penetraatiolinssin, jonka heijastuma on neandertaali kokemuspohja genetiiviprepositiosta. Mikä rajaton on - vai onko se keinotekoinen rajallinen, mikä ei ole vai onko sitä ja jos on missä se on ja lopulta kuka se sitten oli? Tähän Wirtanen vastannee ja ei vastannekaan, jos kysytään mahdollisen rajattomuuden osumisesta kohdalleen ja siitä jyrkkänä loppuna ablatiivisen taiteen maailmaan jossa valhe on vain lokin siiven hipaisu kasteisella merellä ahveneen, jonka kyljessä Wirtasen urbani banani on kuin väreilevä myrsky lahdenpohjukan solukossa..
