Akseli Valmunen voittaa pohjoismaisen nuorten kuvaajien kilpailun.
Voitto ei ole hän syynsä, eikä ansionsakaan - vaan puhtaasti poliittinen valinta, jonka syytä en ymmärrä. Pohjoismaissa on nimittäin myös oikeaa lehtikuvausosaamista, ainakin Ruotsissa ja Tanskassa.Tekstini siis syyllistää voittoonsa syytöntä henkilöä ehkä liikaa. Mutta ottakoon silti opikseen.
-
Kun kloonattukoirajuttu oli HS:ssä, en voinut lukea sitä, koska kelvottomat kuvat estivät. Nyt näillä yksitasoisilla reproilla on voitettu iso kilpailu. Edellisenä vuonna sen voitti ryhmä 11 jäsen. Sen ymmärsin, koska ryhmä on suomivalokuvauksen sisällä toimiva eräänlainen painostusryhmä, joka määrittää sen millaisia kuvia saa ottaa, jotta pääsee esiin ja saa työtä. Yksiulotteisen Suomen yksiulotteista ja muuntumista estävä joukko keskikertaista huonompia kuvaajia. Mutta laumapaine hoitaa asian.
Kun katsot alla kuvia, näet miten yksikään kuva ei elä sisään tai ulos valitusta pinnasta. Yksikään kuva ei sisällä elementtejä, joissa näkyisi kuvaajan oma ilmaisu. Tuhannenen kerran, on valtava sääli - että hieno lehtikuvauksen perinne maassamme on muuttunut reproduktituotannoksi. Harvoin sanon ilman analyysiä: "Kuvat ovat keskinkertaisia räpsäyksiä, vailla ainoatakaan lehtikuvan visuaalista keinoa".
Mutta järkyttävintä paskaa jutussa eivät ole kuvat, vaan tekstileike, jossa Valmunen käsittämättömästä syystä mielistelee instagram amatöörejä, jotka plagioivat samaa kuvaa kerta toisensa jälkeen. Valmunen ei tunnu käsittävän, että ammattilehtikuvaajan tehtävä on toteuttaa annettu/tilattu kuvaus, jopa vaikeissa oloissa ja amatöörin tehtävä on vain olla huvikseen amatöörikuvaaja, joka antaa sattumalta onnistuneen kuvansa ilmaiseksi ja syö ammattilaisen pöydässä.
Tämä ukko takaisin kouluun - jossa toimii opetus, eikä Anu Akkasen terrori. ( koetin saada tietoa Lahden koulun opettajista valokuvausopetusjuttua varten, erityisesti pyysin tietoa siitä, kuka opettaa kujoa. Linjanjohtaja Akkanen kieltäytyi antamasta. Aivan uskomatonta.)
Post Scriptum...
Ennen julkaisua pyysin eläköitynyttä kollegaa lukemaan tämän. Kuvista hän oli samaa mieltä, mutta sitten hän sanoi.."Kuule Jore, älä kirjota noin rajusti -joku voi suuttuu, kai tiedät ettei pidä mennä oleen jotain mieltä meidän hommissa, siinä voi loppua duunit niiltäkin jotka on vaan facessa sun kavereita".
Samaan aikaan luemme HS:stä Venäjän toimista sananvapauden rajoittamiseksi webissä. Mieti hiukan - hei kollega, mihin olemme tulleet tai melkein tulossa.
Koeta - uskallatko kirjoittaa kommentin. Rohkaise itsesi- äläkä aina mieti mitä jostain teosta seuraa.
Pelko kanssa saata elää koko elämän. Se on ikävä kaveri.
Mutta älä kirjoita, että olen kateellinen saavutuksesta tai voitosta. Jos olen kateellinen, olen sitä kuvista, siitä, että joku osasi minua paremmin. Tällaista julkisuutta en ottaisi vastaan, enkä ottanutkaan kun olin itse ns. huipulla.
