sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Rakas Helsingin Sanomat


Kirjoitan sinulle seitsemänkymmentä
kuudennen kerran.
Joskus mietin, oletko siellä Kiasman takana ollenkaan olemassa, kun et koskaan vastaa. Tilanteeni on hiukan sama kuin -20 luvulla ameeriikkaan lähteneen Villen morsiamen. Kaksikymmentä vuotta hän uskollisesti kirjoitti kymmenien kirjeittensä osoitteeksi: "Ville Sulhaseni Amerikka Nyyjork". Villen morsian kyseli niitänäitä säästä ja toimeentulosta ja minä kiljun täällä naama punaisena, jotta kun kerran maksan sinulle tilausmaksun, niin miksi lähetät juuri minulle -entiselle lehtikuvaajalle - niin surkeita kuvia sisältäviä versioita. Saavatko esimerkiksi turkulaiset parempia kuvia hesarissaan?


Koitan vielä kerran, jos vaikka
vastaisit?
Tässä alla on kuva yhdestä poismenneestä syystä tilata hesari. Haastis A. Korpakista, jonka kuvat hakkasivat visuaalisuudessaan mennen tullen koko lehden lehtikuvat. Vaikka eihän niitä voi rinnastaa, vai voiko? Visuaalisuus on kuvantekijän mielessä oleva rakenne, joka kehittyy kuolemaan saakka. Rakas HS, Teillä on vain yksi lehtikuvaaja, Jukka Gröndahl, muut lienevät kuljetusosastoltanne nostettuja apuhenkilöitä, joiden kyky voimakkaan visuaalisen valokuvan tekemiseen puuttuu kokonaan. Että joku palkitaan ikonoklastisessa maassamme valokuvauspalkinnolla, ei tietenkään merkitse muuta kuin, että kaikki muut ovat yhtä heikkoja ja jonkun pitää voittaa.
Tein aikanaan itse sellaisten prosetien kanssa duunia kuten: Heikki Kotilainen, Cristian Westerback ja Sverker Ström.
He osasivat muun muassa:


  1. nähdä aiheen pinnan taakse.
  2. suhteuttaa kuvansa juttuun.
  3. käyttää valokuvauksen kieltä.
  4. reagoida tilanteisiin.
  5. tuntea laitteensa.
  6. ajatella itse.
  7. osa jopa puhua kuvista.
  8. pitää pintansa visuaalisesti tajuamattomien toimittajien kanssa.

Mutta silloin noin 1976 - 1990 Hesari oli ajoittain helkkarin hieno lehti johtuen NIMENOMAAN kuvajournalismistaan. Nyt HS sivuilta paistaa aukeama toisensa jälkeen ylisivun vaakakuva, jonka keskellä milloin kukakin möllöttää takaisin. Ei se ole kuvajournalismia, ei se ole edes lehtikuvausta, se on köyhää reproamista.


Kamala esimerkki on tämä Korpakin yksikätinen pönötys... 
...puolisoftin tasopinnan sisällä. Kaiken kruunaa ukkelin nupin takana Puusan lain § 39 alakohta C4 mukainen tilanne: "Jos hallintoalamainen on tilassa, jossa h'änen lisäkseen sijaitsee tappi tahi astalo eli viiva, se ( tappi, astalo, viiva) menee aina ja kaikkina kuvauskertoina suoraan hallintoalamaisen päästä läpi"
Tässä tapauksessa kuvaaja? on saanut peräti kaksi viivaa risteytymään Adamin nupin taakse.-
"Rahat heti takas": niinko sanos entine poika Turus Puutorin kortsumyyjäl ko likkakaveri ol paksuks pamahtanu

Kuvan © copyright Helsingin Sanomat. Kuva Sami Kilpiö. Kuvasitaatti kuvajournalismin kritiikkiä varten.






Lehtikuvaajan älät 🔴
  1. Älä työnnä määrittelemättömiä ruumiinosia kohti kameraa tasosta - jos ne osat ovat umpimustia tahi täysvalkoisia. 
  2. Jos näytät yhden käden, koeta jotenkin kertoa - ettei se ole ainoa.
  3. Jos juttu käsittelee vaikkapa kanttoria, ei urkujen liittäminen kuvaan viitteenomaisesti  ole huonokaan ajatus.
  4. Älä pönötytä, se näkyy heti kasvolihaksissa.
  5. Älä tunge ihmisen nuppia täyteen roinaa, attrappisoikio on pyhä.
  6. Älä liitä kuvaasi mitään, millä ei ole mitään merkitystä jutun kannalta.
  7. Älä pidä vasenta silmää kiinni kun kuvaat, menetät kontaktin kuvattavaan, etkä huomaa kuvan epäoleellisuuksia.
  8. Älä tšimppaa ( to chimp = verbi joka kuvaa jokaisen ottamansa ruudun kameran takanäytöltä tarkistavaa aloittelijaa), menetät  kontaktin kohteeseen, se näkyy heti naamasta.
  9. Älä upota kohteen mustaa osaa valkoiseen taustaan. Ihmisen tehokkaine huomioalue on aina vaalea läiskä tummalla.
  10. Suhteuta ruumiinosat, onko jonkun nuppi/pää/kallo todella pienempi kuin hänen polvensa?...ja 723 muuta pikkujuttua, joiden kaikkien suvereenista osaamisesta syntyy lehtikuvia ja joskus jopa kuvajournalismia. Vaikka nyt sellainen naurettava asia, että yhtä palstaa kohti olisi sopivaa, että kuvassa on yksi elementti. Tuossa on kaikkiaan 59 + kpl mutta aika paljon vähemmän palstoja!






    Voit kirjoittaa nimettömänä. Moderaattorini poistaa blogistin henkilöön kohdistuvat
    loukkaavat kommentit, poistettaviin kuuluvat myös blogistin henkilöä kehuvat kommentit.
    Neljä henkilöä on nyt pysyvässä boikotissa, heidän viestinsä menevät
    lukemattomina suoraan roskiin. Jos olet yksi heistä, älä suotta kirjoita turhaan.
    Hyvää uuttavuotta 2021.






3 kommenttia:

BäätRyyyd kirjoitti...

Hesari on muutenkin aika outo lehti.
Ennen ei ole tarvinnut lehden, varsinkaan maan yhden suurilevikkisimmistä lehdistä myydä tilauksia kadulla, kuten vartiotorni tai amnestyn tyypit ikään.

Nyt kuitenkin tämäkin on koettu.

Olin Kouvolassa.

Siellä kauppakeskuksessa oli hesarin tyrkyttäjä.
Hän yritti tyrkyttää lehteä myös minulle.
Minua alkoi vituttamaan ja aloin haukkua lehteä, koska takertumisen aste oli huomattavan suuri versus tavanomainen etäisyyttä kunnioittava kotimainen tyyli.

Kerroin, että hesari on paska lehti koska siinä on paskat kuvat, paskat toimittajat ja paska kuvajournalismi.
En jaksa lukea joka päivä feminististä ilosanomaa enkä Trumpin haukkuminenkaan jaksa olla uutinen joka päivä.

No myyjä intti silti vastaan, että lehti on hyvä ja halpakin.
Sitten haukuin nykyistä kokoa, kun se broadsheet oli kyllä hieno ja nykyinen kokoluokka aika huono.
Ehdotin, että hesaria aletaan painaa tulevaisuudessa vaakaan, kuten seinäkalenteria, niin saadaan lisää leveyttä :-)

Sekään ei riittänyt vaanmyyjä se vaan jankutti ja yritti tyrkyttää lehteä ihan suoraan kädestä käteenkin.
Refleksinomaisesti kaiketi ihmiset tarttuvat tarjottuun, tai kohti heitettyyn objektiin, mutta minä en tarttunut.
Myyjää aloi ihan tosissaan jo vituttaa.

Naama punotti ja hän alkoi käymään henkilöönkäyviin kommentteihin sosio-ekonomiseen statukseen ja älykkyyteen.

Heikko esitys.

Jore Puusa kirjoitti...

Tuo kohtaaminen olisi pitänyt kuvata videolle. Ja lopuksi aivan kauhea turpaanvetokilpailu.
siinä olis ollut vasta journalistinen keskustelu :-) Eipäs / juupas / eipäs jne
Broadsheetistä olen samaa mieltä, ehdottomasti. TUSA a on kiva hypistellä

Anonyymi kirjoitti...

Niin totta! Minullekkin entisenä tilaajana tyrkytetään kyseistä aviisia puhelimitse aika usein. Yleensä lopettavat kun kerron etten jaksa enää lukea "Sitä itteään" joka jumalan aamu. Vuosia tykkäsin, mutta taso yleensäkin lehdistässä laskenut kuvottavan alas.