perjantai 17. marraskuuta 2017

Kainuussa ollaan vihaisia.

Kainuuseen on tulossa sairaala, jonne ollaan osatamssa prosenttiperiaatteella taidetta seinille.
Kainuulaisten mielestä riittää, että siellä on lasten piirrustuksia sinitarralla kiinni.
Kainuun asukkaiden mielestä taiteeseen laitettu raha menee hukkaan.
Kirjoitin juuri Kainuunsanomiin mielipidekirjoituksen aiheesta, se tässä.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?

------------------

ks.toimitus@kainuunsanomat.fi, Jukka.Keranen@kainuunsanomat.fi, Markus Pirttijoki <Markus.Pirttijoki@kainuunsanomat.fi>, ks.mielipiteet@kainuunsanomat.fi

Hei kollegat, tarjoan tätä jutunpoikasta yleisönosastollenne kuvan kera.

Tieto kainuulaisten vihaisuudesta sairaalataiteen ostamista kohtaan - kuuluu täällä Helsingissä saakka.
Vaaditaan, että 400 000 tuhannen euron "tuhlaamisen" sijaan seinille laitettaisiin sinitarralla lasten ilmaisia! piirrustuksia.
Minulla on asiaan ihan omakohtainen näkemys.
Puolisoni on ammattikuvataiteilija.
Hänen isoja jopa 2x3 metrisiä töitään on ollut Helsingin ja Porvoon seudun sairaaloissa käytävien ja potilastilojen seinillä usein.
Kaikki tyynni ilmaiseksi, koska sairaalat eivät maksa taiteilijoille penniäkään. 
-
Kuitenkin sairaalat kilvan haluavat taidetta seinilleen, koska kuvat ovat selkeästi lisänneet viihtymistä ja potilaiden mielenrauhaa. Beigen väristen seinien sijaan he ovat voineet katsoa taiteilijan sisäisen maailman heijastuksia. Kuvat tuovat rauhaa ja työintoa myös henkilökunnalle.
Useat potilaat ja lääkärit ovat vuosiakin näyttelyn jälkeen halunneet keskustella puolisoni kanssa kuvista.
Mutta.
Taiteilija maksaa kaiken itse.
Ostaa materiaalit ja kankaat ja kehykset. Tekee satoja tunteja töitä, kuljettaa ja ripustaa sydenverellään tehdyn työn sairaalaan ja saa...ei mitään.
Onko se kainuulaisista oikein - vain onko taidevihamielisyys niin suurta - että se ajaa ohi kuvista nauttivien toiveiden.
Yhden ison taulun materiaalikustannus voi olla 500 - 1500 euroa ja siihen menee jopa vuosi työaikaa iltaisin ja öisin, koska kuvataiteilijat taidevihamielisessä Suomessa tekevät muuta työtä päivisin.
-
On karmeaa katsoa puolisoni surua, kun valtava ponnistus palkitaan ilmoituksella: "Kiitos näyttelystä, voitteko ottaa kuvanne pois silloin ja silloin, kun seuraava taiteilija tuo omansa." Itse lehtikuvaajana olen kokenut samaa ikonoklastisuutta työssäni 40 vuotta Suomessa ja samalla huomannut, miten helpompaa kuvien kanssa toimiminen on jo Ruotsissa, missä käsitetään visuaalisuuden merkitys ihmisille.
Hyvät kainuulaiset, 400 000 euroa on pikkiriikkinen summa sairaaloiden koko kustannusarvioissa, eikä se raha ole pois mummojen vaipioista, mutta saattaa taiteeksi jalostuneena pidentää ihmisten aikaa olla elossa ja virkeänä. Sitähän me kaikki haluamme.

Jore Puusa
Lehtikuvaaja, kuvajournalismin opettaja, eläkeläinen
Kerava.