maanantai 5. joulukuuta 2016

Puhkikirjoitettua ( älä avaa, jos olet Imatralla murhattujen omainen)




Voidakseen kirjoittaa vastenmielisistä asioista on pakko näyttää, mitä on tapahtunut. Oletan, että jotkut murhattujen omaiset ovat nähneet ylläolevan  Seppo Lehdon - hetken aikaa Facbookissa olleen- päivityksen. Facebook poisti materiaalin kohtuullisen pian kymmenien valitusten jälkeen, kun Lehdon omat rasistitoveritkin kauhistuivat tekstin tunnekylmyyttä.
Sensijaan, että alkaisin vastavihan levittämisen, koetan miettiä - mikä saa tuollaisen tekstin aikaan. Mahdollisuuksia on mielestäni kolme.

1. Provokaatio, jolla saada itseä esiin.
2. Empatian puuteeseen perustuvan sairaan mielen tuotos.
3. Tilaustyö.

Suuri osa näistä teksteistä SOME:ssa on  provokaatioita. Ne perustuvat tarpeekseen tulla nähdyksi, olla olemassa joukon silmissä. Tarve on neuroottisella ihmisellä niin suuri, että näin hirvittävä teksti, jossa solvataan juuri henkensä menettäneitä, on mahdollinen.
Kunnallisvaalien lähetessä näemme näitä enemmän. Perussuomalaisten romahdus poikinee epätoivoisia ulostuloja. On totuttu jo valtaan ja tiedetään, että se menetetään, kun ihmisille paljastuu populismin onttous. Siksi alkukeväästä nähtävä vyöry roskaa kohdistetaan puolueiden äärioikeistolaisille, joiden ksenofobia on vahvin.
-
Monet somekirjoittajat vaikuttavat kylmyydessään sosio- tai psykopaateilta. Kirjoittaja olisi voinut ajatella miltä murhattujen omaisista, etenkin lapsista tuntuu ylläoleva teksti vaikka koulun pihalla nähtynä. Lehto ei ole siitä mahdollisuudesta välittänyt. Voitte itse miettiä kirjoittajan piittaamatonta tapaa kirjoitaa kuolleista, mihin kategoriaan se sijoittuu.
Psyykkisesti terve ihminen ei kirjoita noin - edes provokaatioksi. Pahallakin ihmisellä on raja ja yleensä se menee lasten kohdalla. Tässä tapauksessa Lehdon tekstillä ryyditetty koulukiusaaminen voi olla kohtalokasta.
-
Venäjä pyrkii kaikin keinoin horjuttamaan länttä ja Suomea siinä sivussa. Labiili yhteiskunta on helpompi kohde vaikkapa lisäpropagandalle. Lehdon kirjoitus luo turvattomuutta herkissä ihmisissä, siitä huokuva pahuus saa aikaan pieniä murtumia rakenteissa. 
"jos ei poliisi saa tuota hiljaiseksi, miten ne sitten selviää muustakaan uhasta" : ajatellaan.
Mutta tässä voin vain arvailla, asian tietää vain kirjoittaja.
-
Näitä ajattelen kun valmistelen kalustoa huomiseen itsenäisyyspäivän mielenosoituksiin, jossa natsit marssivat kadulla liput hulmuten. Maa, jossa asun on sairastumassa fasismiin ja viranomaiset antavat sen tapahtua. Mitä ajattelee lapsi peloissaan katsoessaan vihaa valuvia kaljupäitä lippuineen kadulla? Onnettomia, syrjäytyneitä miehiä - joita poliisi suojaa ja tukee.
-
Kaikki yllä on puhkikirjoitettua. Satoja kertoja. Sillä ei ole vaikutusta mihinkään.
Nyt on aika vaatia viranomaisten toimia, en usko enää kuin sanktioihin. Lasten psyykkisen terveyden vaarantamisesta pitää joutua vankilaan.