tiistai 25. heinäkuuta 2017

Matkaraportti, 11 päivää Suomea.

11 - 22.7.2017 matkalla jossain Keski-Suomessa. Anteeksi - keski suomessa - kuten uusavuton kirjoitusasu kuuluu olla. Tämähän on bloki kansaa varten.



Matkat alkavat syömällä. Pääsemme Keravalta Mikkeliin - kun on pakko tankata ruumiit. Torin varrella on grillikahvio ja astumme sisään nälkäisinä. Ostoksen maksettuani aavistan, että saan pettyä jälleen. Niin käykin, hampurilainen on kuvottava.
Pinta palanut, ranskikset mikrossa lämmitettyä jauhoa, sisältä kylmiä. Pihvit myös mikrotavaraa, rasvaisia ja täysin mauttomia. Cheddarviipale on osaksi sulamaton, kuin räkää. 9,90 euroa skeidasta.
Siihen jää sapuska...kun kahvikin on kuin myrkkyä - pitää antaa periksi. Tuntuu kotimaalta. Tämä jatkuu, jokaisella pysähdyksellä pahanmakuista ja kallista ruokaa. Suomessa ei koskaan opita tai osata. Muistijälki jää, tuohon paikkaan ei takaisinmenoa enää koskaan. Mutta muut marssivat sisään ja kiittävät...kyllä maistui. Ollaan me hassu kansa. En saa aikaiseksi valittaa, mitä se hyötää. Tulee vain vielä pahempi mieli.
-
Mietit miksi kuvien ympärillä on paksu surureunus. Koska teen näitä matkoja näihin paikkoihin viimeistä / viimeisiä kertaa / kertoja. Työni takia olen käynyt miltei kaikissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa ja tunnen vahvasti, että jokaisen kohdalla jätän nyt jäähyväisiä. Siitä reunus, luopumisen tuska ilmaistuna graafisena traditiona.


1800 luvulla naisen asema oli olla "vaimonsa Kustaava". Ymmärrän nykyfeministien raivon menneiden aikojen miesten tekojen suhteen. Naiset olivat käyttötavaraa. Nokintajärjestyksessä piikatytöistä seuraavia ja synnytyskoneita. Kirkon kaavamaisen maailmankuvan seurauksena mies katsoi naisia alaspäin, niin pappi opetti. Meidän ei kannata 2017 leuhkia tasa-arvollamme...vain sata vuotta taaksepäin rouvat kulkivat körttihuivi (lue chador) tiukasti pään ympärillä ja tekivät sen, mihin saivat luvan miehiltään.
Nyt olemme lähellä tasa-arvoa ja siinä oltaisiinkin jo jos naiset tukisivat naisia ja ennenkaikkea äänestäisivät vain naisia. Miehiä on vähemmän, vaikka poikia syntyy prosentti enemmän. Luonto vähentää heitä tehokkaasti.
Kuvan hautakivessä on harvinaisuus, ennen miestään kuollut talonemäntä.


Virheen tehnyt haudattiin sukuhaudan ulkopuolelle...pienen ristin sai hairahtunut. Itsemurhan tehneet kuopattiin kirkkoaidan toiselle puolelle. Papisto valvoi moraalikoodia ja pahoinpiteli ihmisten elämää halujensa muotoiseksi. Nämä olivat keinoja osoittaa paikka kansalle. Kuoleman jälkeenkin elämälle jääneiden ihmisten päätös sulki pois inhimillisyyden, "isien pahat teot minä kostan sinulle aina viidenteen polveen saakka". (sanoi tonttu)


Mänttä ja siellä Serlachius ym kuuluvat vakiopaikkoihin. Minulla ehkä siksi, että siellä on maahantuontiliike - josta ostan kahden vuoden välein farkut, jotka sopivat. Olen laiska ja tiedän, että puolituttu rouva löytää minulle kuin toinen iho istuvat byysat. Upeaa.
-
Puolisoni katsoo kaikki Mäntän näyttelyt, minä joko Serlachiuksen tai sen toisen. En jaksa plagioivaa ja kepeää roskaa, jota suomalainen kuvataide on enimmäkseen.
Nyt esillä oli ohjelmallinen näyttely Lähi-Idästä. Olenkin uumoillut, koska oma julkisuus etukenossa aletaan katsomaan pakolaisten ahdistusta ja ansaitsemaan heidän tuskallaan..Tanssia hautojen päällä.
-
Mutta ennen pakolaisia...meet the sauna. Lahden rannalla on hm... taidesauna, jossa kuuluu lintujen ääniä. Paprikanmuotoinen sauna on jotain komposiittia ja päällystetty tulitikuilla ( lue rimanpätkillä).
Kuvassa siis taidetta. Olen vanhanaikainen ja näen taiteen tehtävänä ravistella tavallista ihmistä, suistaa hänet hetkeksi pois arjen asfaltoituneesta olotilasta. Omalla taiteellani on aina ollut tehtävä, sen pitää huomioida kohderyhmä ja puhutella arjessa matavaa ihmistä, joka ei kykene saamaan mitään korkeakulttuurista.



Kuvan koko on myös kuvataiteen kriteeri. Kun kuva on valtavan iso, sen on oltava valtava elämys. Tapani Aartomaa sanoi: "Mikä toimii tulitikkulaatikon kannessa, toimii myös seinän kokoisena" ja vice versa. Kuvassa mukana mittakaava, joka ihmettelee kuvaa. Mutta paraneeko luomistyö kalliimmalla kameralla tai suurempia printtejä tekemällä?
Ihminen pysähtyy kyllä ison eteen, mutta koollahan ei ole väliä, vai onko. Kulutusyhteiskunnassa on, voi sanoa, että mulla on suurin....................valokuva seinällä.




Nähtävillä oli videotaidetta. Suomeksi - visuaalisesti ja teknisesti surkeita lyhytelokuvia. Videotaiteen kuuluu olla amatöörimäisen näköistä, jotta se erottuisi ammattilaisen tekemästä kaupallisesta elokuvamateriaalista, sehän ei ole taidetta. Oli miten taiteellista tai hyvännäköistä tahansa, siitä puuttuu roso ja särö. Videotaiteessa rosoa on, siitä sen tunnistaa.
Tyttö souti muuten hyvin. Se on harvinaista..noin 12-13 vuotias osasi huovata ja kääntyä ja vetää airoilla eri voimakkuuksilla. Video olikin soutamisen oppitunti turned to art?





Jotta suomessa saavuttaisi surullisen kesäfiiliksen pitää sataa ja olla kylmää. Niin tällä matkasella tapahtui. Satoi - että auton katto falskasi. Sadetta on vaikea kuvata mielentilana, tässä ehkä sateen alta lähteneiden autojen kuiva jätös kuvaa, miltä tuntuu jäädä kun muut lähtevät. Lähtemisen tunne on voittamaton, saavuttamisen ei niinkään. Itse olen aina ollut poistuja, pakenija. Minussa ei ole sitkeyttä jäädä paikalleen odottamaan, että asiat ehkä muuttuvat paremmiksi, siksi kuivemmat paikat paljastava kuva on omaa mielenmaisemaani. Laiska lähtee ja toivoo, että pakenemalla asiat paranevat.




Meren yli "parempiin oloihin? " päässeet pakolaiset tekevät salakuljettajien hikipajoissa Italiassa ja Kreikassa lapsille pelastusliivejä. Nämä liivit eivät mitään pelasta. Pikemminkin hukuttavat nopeammin.
Jokaisessa ihmisessa asuu pieni hyötyjä. Meillä nähtiin tämä vaikkapa 1918 keväällä ja kesällä, Lähi-Idässä se näkyy pakolaisten tarpeessa tehdä rahaa pakolaisilla. Juuri niin mekin tekisimme. tai..suurin osa meistä tekisi, Suomesta löytyy potentiaaleja viideskolonnalaisia ja ilmiantajia heti - kun se on hyödyllistä omalle selviämiselle.




Näyttelyssä oli materiaalia, joka oli tuotettu ajatushautomotyöpajoissa. "Asiat, jotka pilaavat maailman" otsikon alla ei näy uskonto-sanaa. Siihen olisi syytä. Mutta me kaikki ihmiset sokeudumme todellisuudelle. Paras todellisuus on se, mistä pidämme eniten. Lähi-Idässä se totuus ei liene uskontokriittinen, eihän se ole täälläkään. Harva ajattelee, että yhteiskuntamme ahdistuneisuuden aikaansaaja on kirkkomme vuosisatainen paine ja alistaminen. Eikä kirkon moraalikoodi predestinaatio-oppeineen kestä edes kirkon omaa tarkastelua.




ITEtaiteeseen on suhtauduttava arvokkaasti, on otettava asento ja tehtävä tarpeen vaatiessa kunniaa. Parkanon yö on valoisa ja virtahevot juoksevat kaduilla. Jos tämän olisi tehnyt kuuluisa kuvataiteilija kirjoitettaisiin taidepuhetta ja kehuttaisiin leikkisyyttä. Kun tämän on tehnyt itetaiteilija, ei kukaan sano mitään. Taiteen arvon määrite on tekijän henkilön tunnettavuus.



Otin tässä paikassa diavalokuvan 1977. Ja uudestaan nyt. Aikaero =  40 vuotta. Silloin kuvasin niin, että "Kitukränn" näkyi koko komeudessaan. Mutta nyt pitää kuvata subjektiivisesti nuorten naiskuvaajien tyyliin. Tosiasiassa kyse on siitä, ettei enää osata kuvata sävyjä tummaan päähän ja taivaalle samaan frameen ja välttämättömyydestä on tullut hyve. Siis osaamattomuudesta on tullut korkeimman taiteen ilmentymä, jota jokaisen on menestyäkseen matkittava.



Kuvataiteilija kokoaa näyttelyyn tavaraoita omalla kustannuksellaan tuottaakseen katsojille iloa, josta nämä eivät koskaan maksa mitään. Ikonoklastinen maa edellyttää, että kuvat saa ilmaiseksi, koska niithän osaa jokainen tehdä.
Siksi ihmiset ällistyvät, kun pyydettäessä kerron mitä kuvaamiseni maksaa. Kuullessaan sen he ovat hetken hiljaa ja kertovat sitten, että siskonpoika sai kameran rippilahjaksi ja ottaa kyllä kuvat. Kuten ottaakiin. Jokainen osaa tänään reprodusoida edessään näkyvän asian. Jos ei enempää osaa kaivata, niin mikä minäkään olen sitä tarjoamaan.






Terrori tulee, oletko valmis..hyväksytkö että hallaaho yrittää kaikin keinoin terrori-iskua Suomeen saadakseen rasistisille solvauksilleen kaikupohjan. Siitähän tässä kaikessa on kysymys. Valtaa hamuava sosiopaattinen punaposki solvaa toisinuskovia toivoen, että jonkun vastapuolella hermot pettävät.




iSlaves kaikkialla-- Keskellä jazzin keinuntaa on näpyteltävä kaverille. Maailma tuhoutuu näihin vehkeisiin, joita jokainen tuijottaa halvaantuneena.



Maaseutu on pullollaan toiveiden romahduksia ja niiden seurauksia. Kaiken sen, mitä tässä oli myytävänä ja kymmenentuhatta muuta  turhaa esinettä voit ostaa kiinankaupoista. Vanhat esineet kestivät käytössä isältä pojalle. Nyt kaikki ostamasi rikkoutuu joko heti tai ensiviikolla ja ostat uuden ja lisää roskaa. Kiina pysyy - mutta maaseutu kauppoineen kuolee.




Tässä voit miettiä, miksi kuolemanvakava mies nauraa. En kerro - koska ajatuksella katsoessa ymmärrät hetken kuluttua. Referenssi, Muoniossa uusittiin liikennemerkki vuosia sitten. Siinä luki viikon MOUNIO, ennenkuin kukaan oikoluki..




Turku ABC.  Nukutaan ja herkkänä herään. Auton vierestä kuuluu ördeämistä ja kahinaa. Joku tönii biiliä.. 
Kuuluu yksinpuhelua, eturauhasviasta johtuen lorina kestää kaaauan.: "ähhhähh ääh vittu että vittu ähhähäh saatana mä viälä näytän perkele niih äääääh aih perkele..... jne"



Turun Lyseo vuonna 1968. Tuosta portista kuljin vihaamaani kouluun 9 vuotta. Kertasin seiskan ja vain faijan henkinen mukilointi sai minut menemään toisen kerran ja lopulta kirjoittamaan YO:ksi.
Minua kiusattiin koko keskikoulu raivokkaasti. Kirjaimellisesti verta vuotaenkin joskus. Kun käänsi päänsä, oli poskessa harpin terä, kun nousi ylös - oli joku sitonut kengännauhat pulpettiin. Psykopaatti hakkasi vasenta kättä vuosikausia. Koulu muokkasi minusta oikeutta turhaan hakevan raivopään. Eikä kukaan auttanut. Ahti kirjoitti tuohon seinään Auschwitz ja matikanoettaja Toope repi häntä kaulaliinasta kuristaen. Rääkätystä paremmat ihmiset käänsivät katseensa pois. Se helpottaa, me sokeudumme niin kovin helposti.




Osta puutarhaasi intiaani heppoineen 1/1 koossa naapureiden iloksi, edullisesti - vain 3500 euroa. Mukaan tullee pultit, joilla komistus vedetään kiinni betoniin.
Muistutus alkuperäiskansojen paremmilta ajoilta, nykyistä intiaania ei kukaan halua himaansa. Valkoisen miehen reservaattiin ajamaa densoa ja narkkaria. Entä omat lappalaisemme, joilta on viety omistusoikeus omaan maahansa, haluasitko lasikuituisen lappalaisen pihaasi noiturumpua hakkaamaan. Ai niin, nekin ( rummut) papit tuhosivat keskiajalla.
-
Kun katson patsasta mieleen lävähtää ihonvärin ongelmat. Valkoiset rasistit haluavat tummemman ihon ja matkustavat käristämään itseään Afrikkaan ja afrikkalaiset haluavat vaaleamman iho ja hankkivat tarkoitukseen voiteita. Kumpaakin yhdistää luulo paremmasta, joka seuraa habituksen muuntumisen jälkeen.
Ihan kuin keski-ikäisen ressukan psyykkinen ahdistus häviäisi - kun tissit suurennetaan A:sta B:hen. Sisimmässään me kaikki jäämme siksi kolmevuotiaaksi, josta eteenpäin olemme se mikä olemme --- kuolemaan saakka.


Olin haudan omistaja tietämättäni vuosikausia. Kävin vilkaisemassa isoisäni ja -äitini hautaa. Noin sen juurella lukee. Liedon seurakunta kielsi minua sirottelemasta äitini tuhkia isäni viereen ja nyt ilmoittaa -  etten hallitse enää isovanhempieni hautaa. Antaisikohan ne minulle luut, vaikka kallot. Komeat kirjahyllyssä.
Kirkko on jännittävä laitos. Toisaalta se saarnaa armoa, toisaalta kirkko on kylmä, eikä anna anteeksi..
Kirkko perustaa toimintansa taloudelliseen valtaan, sille ei tavallinen ihminen voi mitään. Taloudellisen vallan tavis ymmärtää paremmin kuin jumalan armon tai armottomuuden. Onko minulla varaa satojen eurojen hallinta-ajan pidentämiseen ohi oman kuolemani.
Tuhkani heitetään aikanaan Aurajokeen, toivottavasti nopeammin kuin hitaammin...sinne ei kirkon valta ulotu. Tai kuka tietää. Pappi voi olla tiheän haavin kanssa alajuoksulla.




Turun tuhosivat oikeistolaiset grynderit kokoomuksen tuella -60 ja -70 luvulla. Torin ympäristö oli vasemmassa laidassa olevan näköisiä hienoja taloja täynnä. Ikivanhaa klassista ja hyvin tehtyä kaupunkikuvaa. Sitten roistot alkoivat tuottaa omaa kapitalistiseen hyötymiseen perustuvaa maailmaansa ja arkkitehdit suostuivat mukaan vanhan miljöön tuhoamiseen. Kulkevat vapaina vielä. Kukaan ei näistä puhu, joku vanha puristaa kättä nyrkissä ja nyrkki taskussa. Ne jotka ottavat meiltä visuaalisen elämyksen pois - kulkevat teoistaan huolimatta ylpeinä tiliotettaan rakastaen.
70 luvulla Aravalainapakolla tasakaton OK taloonsa rakentaneet saavat ihan itse korjata vuodot ja lopulta rakentaa harjakaton.




Kapakat kepenevät. Kun pääsin sisään ravintolamaailman pyörteisiin virallisesti ensimmäisen kerran 4.5.1970 , piti hovimestarilta pyytää lupa, että sai ottaa drinkin käteensä ja kävellä toiseen pöytään. Nuo arvokkaat rouvat mustissa puolihameissaan ja valkoisissa paidoissaan olisivat pöyristyneet nykymenoa. Jotain hyvää siis on tapahtunut, viinaa saa dokata mahallaan kapakasssa. Tuo lieneekin ainoa hyvä asia tälle vuosikymmenelle siirryttäessä.
Toisaalta sovinistisika Wagner minussa nauttii persustojen tiirailusta. Siinäkin mielenkiintoinen muunnelmien aarreaitta. Jos minä katson tiukkaa takalistoa, olen limainen vanha pervosetä, mutta jos nuori mies Porchestaan katsoo samalla tavalla samaa takalistoa, on hän IHQ hani ja tervetullut chillaamaan patjalle.
Kyse on siis tulkinnasta. Paljastava ja himoitseva katse luokitetaan katseen omistajan hyödyllisyyden mukaan, ei niinkään katseen limaisuuden määrän asteikolla.
Onko himo sitäpaitsi likaista?




Kuten aina nuoret naiset nauttivat tullessaan kauniiden ulkomaisten miesten huomion kohteeksi. Niin on ollut kautta maailmanhistorian. Tarve vaihtaa geenejä paremmiksi siellä huutaa. Ihan tapeeksi on pullamössösuomalaisten sisäsiittoisia geenejä kasautunut maassamme. Olisi jo aika sotkea tuoretta spermaa kunnon suomalaisiin munasoluihin. Paranisi kansan ulkonäkö ja äly.
Noidenkin takana oli keskisormi pystyssä suomalaisia teinejä. Mutta niinhän asiat ovat myös olleet aina. Miehet tyytyvät oman maansa naisiin, mutta naiset ymmärtävät, että sisäsiitosta pitää torjua.
Pakolaismiehiin kohdistuva rasismi johtuu paljolti siitä, että he ovat monta luokkaa kauniimpia ja sosiaalisempia kuin suomalaiset kantametsän jörrit. Kateuttahan se on - sinä rasisti. Sinua harmittaa, että olet ruma ja luotaantyöntävä ja näissä miehissä leijuu Mesopotamian ikivanhan kulttuurin stigma.




Seepran näköinen lintu ui Turussa. Vesi on samaa vihreänruskeaa liejua kuin -60 luvullakin. Syytä kertoa, että jokaisen turkulaisen tavoin olen tipahtanut tuosta puolisukelluksiin sorsan tavoin. Jokirannan ongelma on, että ellei veteen kuole heti myrkytyksen uhrina, sieltä on hankala päästä ylös, koska tikkaita ei ole. Näin on varmistettu, että densopopulaatio pysyy pienenä ja sosiaalimenot myös. Asia todentuu, kun lukee pikku-uutisia paikallisesta Leskenlehdestä. Siellä ja siellä on kalastettu ruumis hajoamistilassa. 



Kun ennenvanhaa jokaisella piti olla ns. "kotiryssä", niin nyt valveutuneet tarvitsevat "kotipakolaisen". Olen niin kyyninen, että väitän ressukoiden olevan vain statusesineitä, vähän niinkuin hieno ja erikoinen koira. Kun hankaluuksia tulee, vaikkapa bussissa joku haukkuu tummempihoista kaveria, heidät jätetään. Perusasetelma on mainio, erinomainen ja inhimillinen, mutta en usko sen rehellisyyteen - sillä en usko ihmisistä hyvää.
Epäilijöille, en usko hyvää itsestänikään. Tasapeli, hah?




Nämä kaksi kuvaa kuuluvat samaan sosiaaliseen rakennelmaan. Miljoonien arvoisia veneitä ja sdantuhannen arvoisia autoja Hangossa. Rikkaiden leikkikalujen tarkoitus on näyttää status. Näyttää heikommalle paikka. Alistaa jo kättelyssä. Kuten tiedät, jokaisen omaisuuden takana on rikos. Mutta takinkääntö on sujuvaa, vanhoista vasemmistolaisista on tullut kapitalisteja, koska se on kivaa. Vasuristatuksella ja jäsenkirjalla hankittiin duuni takavuosina. Helpompaa kuin monien hankenporvareiden joukossa kolkutella ovia.







Demokraattisella -60 luvulla HD:n tilalle tuli MP ajokieltomerkissä MZ pitkine tankkeineen -- joka yhtyi etuvaloksi. Tämän vanhusmerkin löysin ihan tien laidasta edelleen töissä Fiskarsissa. Ajajalla lienee kypärä, mutta alaselkä on graafisesta pakosta levinnyt pitkäksi, lienee reppu. Konetta ei ole näkyvissä, se on jalkojen takana, kuljettaja on kyyristynyt ja koettaa nostaa nopeutta aerodynaamisella asennolla. Takapaksilla istui ennen emäntä huvi tiukasti päässä. MZ kieltomerkin etuiskarit näyttävät jatkuvan ajajan käsinä, kypärä on kierrätetty vanhasta.



Kartanonomistaja somisti kreikkalaisin pylväin, olisiko joonialaista tyyppiä? Voin kuvitella suojeluskunnan sampanjabileet 30 luvulla. Miekat kilisevät ja saappaan korot napsahtelevat. Suomi suureksi ja Viena vapaaksi. Tehtaan duunareiden kakaroille oli järjestetty koulua sopivasti, että oppivat lukemaan, sitä kun tarvitaan töissä. Mutta rupesivat röyhkeiksi, bjärkkele kyllä niille näytetään. Aloitetaan sota, sinne saadaan upotettua tykinruoaksi kuumapäisimmät kommarit.


Objects of desire. Moottoripyöriä ja koiria. Ne tallennetaan ja näytetään somessa osoituksena yhteiskunnassa olevasta omasta kolosta. Koirilla pitkät arvonimet ja kaunis sukupuu. Tottuneet poseeraamaan, tietävät arvonsa. 5000 € per pentu. Siihen ei pysty naapurin työtön perhe. Niille on hyvä hiukan näyttää, kun ovat niin röyhkeitä, että jäivät asumaan huudeille. 


----------------------------
Loppukevennys
Luin kirjan. Kesällä luen pääasiassa dekkareita ja sotahistoriaa.
Tämä kirja yhdisti kummatkin.
 Philip Kerr:in romaanissa "Kalpea rikollinen", komisario Bernie Gunther sanoo: